Me ollaan sankareita kaikki

Kun yhteiskunnalle elintärkeistä ammattiryhmistä tehtiin koulujen sulkemisen yhteydessä listaa, niihin todettiin kuuluvan satojatuhansia suomalaista lääkäreistä ajoneuvokatsastuksen henkilökuntaan.

Valmiuslaki ja poikkeustila ovat asioita, jotka ovat ainakin omalle sukupolvelleni tuttuja lähinnä lukion yhteiskuntaopin kirjan "kiva tietää" -osiosta. Ennen maaliskuuta ei ollut käynyt mielessä, että niitäkin oppeja voisi joskus oikeasti tarvita. Koronavirusepidemia toteuttaa siten kirkkaasti kriisin määritelmän siitä, että kyseessä on ennalta arvaamattoman tapahtuman aiheuttama poikkeustilanne.

Viime viikkoina valtakunnanmediassa on seurattu tarkasti terveydenhuollon toimia sen valmistuessa tuleviin potilasmääriin. Siksi erityisesti terveyden ammattilaisten tekemässä viestinnässä on syytä olla nyt tarkkana. Viime viikolla Kati Myllymäki vetosi ansiokkaasti Lääkärilehden haastattelussa, että keskusteluun tarvitaan vähemmän tunnetta ja enemmän faktaa.

Erityisesti terveydenhuollon etujärjestöt ovat viime aikoina ottaneet tavaksi sanoa terveydenhuollon ammattilaisten toimivan nyt koronaepidemian etulinjassa. Yleensä tätä toteamusta on seurannut vetoomus jonkin kyseiselle ammattiryhmälle tärkeän asian puolesta, kuten toive viranomaisten ohjeiden noudattamisesta.

Etulinja-vertaus on sikäli osuva, että terveydenhuoltohenkilökunta on epidemian aikana todella kovilla. Samalla on kuitenkin syytä pitää mielessä, että korona koskettaa myös kaikkia muita kansalaisryhmiä. Kun yhteiskunnalle elintärkeistä ammattiryhmistä tehtiin koulujen sulkemisen yhteydessä listaa, niihin todettiin kuuluvan satojatuhansia suomalaista lääkäreistä ajoneuvokatsastuksen henkilökuntaan.

Samalla koronan aiheuttama talouskriisi on osoittanut, että pitkällä aikavälillä vähintään yhtä merkityksellisiä ovat yrittäjät ja yksityisissä yrityksissä töitä tekevät. Koronan myötä on vähitellen ymmärretty monien ammattiryhmien, kuten laitoshuoltajien ja siistijöiden tärkeys yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Oikeastaan on vaikea keksiä ammattiryhmää, jonka puuttuminen ei jotenkin vaikeuttaisi yhteiskunnan toimintaa.

On selvää, että terveydenhoitohenkilökunta altistuu näinä aikoina töissä erityiselle kuormittavuudelle ja tavallista suuremmille riskeille. Toisaalta terveydenhoitohenkilökunta ei ainakaan tällä hetkellä joudu tekemisiin sen kanssa, miten perhe elätetään lomautusten aikana tai oman liiketoiminnan romahtaessa asiakaskatoon. Jos terveydenhuolto onkin etulinjassa taudin selättämisessä, taloudellisen kriisin etulinjassa ovat ravintola- ja matkailutyöntekijät, pienyrittäjät ja taiteilijat.

Toisaalta sosiaalisten suhteiden väheneminen, kuntouttavan päivätoiminnan ja terveydenhuollon kiireettömän toiminnan supistuminen puolestaan kuormittaa yksinäisiä, syrjäytyneitä ja sairaita henkilöitä poikkeuksellisella tavalla. Puhutaan jo sosiaalisesta kriisistä. On vielä täysin mahdotonta arvioida, millaisia seurannaisvaikutuksia korona aiheuttaa suoraan, saati sitten välillisesti ja pitkällä aikavälillä.

Yhteiskunnallisten poikkeustoimien on arvioitu olevan tarpeen jopa kuukausien ajan. Sinä aikana koronan aiheuttama kriisi koskettaa jokaista suomalaista. Vaikutukset ovat kaikkiin erilaisia, eikä pelkän ammattinimikkeen perusteella voi päätellä sitä, miten rajusti pandemia kehenkin osuu. Virustauti ei tee rintamalinjaa, jonka takana sijaitsevat olisivat siltä suojassa.

Siksi jokaisen pitäisi keskittyä tekemään mahdollisimman hyvin sitä, mitä parhaiten osaa niin hyvin, kuin se näissä oloissa on mahdollista. Nyt tarvitaan tavallisia arjen sankareita, jopa etulinjan taistelijoita enemmän.

Kirjoittaja on tamperelainen viidennen vuoden lääketieteen kandidaatti.