Kommentti

Medikalisaatio ei ole vain lääkärin uteliaisuutta

Yksi lääkärin tehtävistä on toimia portinvartijana sille, mitä tutkimuksia ja hoitoja yhteisin varoin kustannetuista terveyspalveluista on järkevää kohdentaa kullekin potilaalle.

Joel Kontiainen
Kuvituskuva 1
Laura Vesa

Tilaisitko mulle vielä PSA:n?

Kolme ovenrivalta esitettyä kirjainta voivat saada koko hyvin sujuneen vastaanoton lässähtämään. Ennen kysymystä olisin vielä ollut aikataulussa ja potilas tyytyväinen, mutta seuraava kymmenen minuutin keskustelu siitä, kannattaako eturauhasen merkkiainetta tutkia ainoastaan 40 vuoden iän ja miessukupuolen vuoksi voi jättää ikävän maun kummankin osapuolen suuhun.

Medikalisaatiosta, ylihoitamisesta ja ylitutkimisesta on puhuttu paljon. Vuodenvaihteessa valmistui Lääkäriliiton raportti ilmiön määrittelystä ja ulottuvuuksista sekä aihe on säännöllisesti esillä mediassa. Tutkimustiedon nimeen vannovassa lääkärikoulutuksessa on kandidaatille lisäksi useaan kertaan alleviivattu, että tutkimuksia voi tilata vain, jos niille on indikaatio ja ne vaikuttavat hoitoon.

Yleensä potilaat toki ymmärtävät hyvin, että kalliita tutkimuksia ei voida julkisessa terveydenhuollossa teettää vain mielenkiinnosta.

Paitsi ylihoidon aiheuttamien haittojen vähentämiseksi, medikalisaatiota on syytä vastustaa myös siksi, että kestävyysvajeen runtelemassa maassa turhiin hoitoihin käytettävät resurssit tarvitaan johonkin muuhun. Voisi ajatella, että tarpeettomien tutkimusten tunnistaminen ja niiden välttäminen on yksinkertaisin keino tehdä terveydenhuollon tuottavuusloikkaa.

Mutta sitä ei ainakaan lääkiksessä kerrottu, että turhia tutkimuksia ja hoitoja ei halaja vain nuoren lääkärin utelias mieli. Niitä vaativat ennen kaikkea potilaat ja omaiset.

Yksi lääkärin tehtävistä on toimia portinvartijana sille, mitä tutkimuksia ja hoitoja yhteisin varoin kustannetuista terveyspalveluista on järkevää kohdentaa kullekin potilaalle. Oman kokemukseni mukaan tavoitelluimpia turhia tutkimuksia ovat edellä mainitun PSA:n tai "vuosikontrollina" otettavan verenkuvan kaltaiset oireettomien henkilöiden laboratoriokoetutkimukset. Myös pään, polven, selän ja olkapään magneetti-, tietokonetomografia- ja röntgenkuviin menijöitä riittäisi. Vuodeosastolla tyypillinen pyyntö on vielä yhden lisähoitovuorokauden saaminen.

Yleensä potilaat toki ymmärtävät hyvin, että kalliita tutkimuksia ei voida julkisessa terveydenhuollossa teettää vain mielenkiinnosta. Osa jopa sanoo suoraan kokeilleensa kepillä jäätä, vaikka osaa odottaa kieltävää vastausta. Useimmiten ihmiset myös ymmärtävät sen, että vuodeosastojen petipaikat tarvitaan kaikkein sairaimpien ihmisten hoitamiseen ja että kotona pärjääviä ei siksi voida pitää osastolla.

Lue myös

Hankalampia ovat juuri halvat ja yksinkertaiset, mutta tarpeettomat laboratoriokokeet. Potilaalle voi olla yllättävän vaikeaa selittää, että ylidiagnostiikka ja sen myötä ilmaantuvat hoitojen haitat ovat esimerkiksi suuntaamattoman PSA-seulonnan suurin ongelma. Halpa ja yksinkertainen laboratoriotutkimus saattaa olla portti suurempaan haittaan kuin hyötyyn. Samalla ilmiö on kuitenkin keskeinen reitti tarpeettomiin ja invasiivisiin jatkotutkimuksiin.

Keskustelua tutkimusten tarpeellisuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta tarvittaisiin lääkärin koulutukseen lisää – tämä on myös yksi Lääkäriliiton raportin suosituksista. Yksi keskeisiä lääkärin taitoja on sanoa potilaalle ei siten, että se ei vie pohjaa keskustelevalta ja vuorovaikutukseen perustuvalta lääkäri-potilassuhteelta. Lääkärit eivät kuitenkaan voi taistella medikalisaatiota vastaan yksin, vaan työhön tarvitaan mukaan myös potilaat ja omaiset.

Kirjoittaja on tamperelainen kuudennen vuoden lääketieteen kandidaatti.

Kirjoittajat

Joel Kontiainen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030