Norsu olohuoneessa
Salaliittoteoreetikko on totuuden terroristi, joka terrorismille tyypillisesti aiheuttaa sekasortoa ja hämmennystä antaen itsestään todellisuutta suuremman kuvan.
“Ennustus uudeksi vuodeksi: rokotekeskustelu räjähtää käsiin" kirjoittaa Tiina Raevaara blogissaan Suomen Kuvalehdessä.
Raevaara ei ole ainoa tieteen puolustaja, joka on ilmaissut huolensa sosiaalisen median verkostoissa tilaa ottavista puheenvuoroista, joissa yhteen nivoutuvat HPV, narkolepsia, korona, tietämättömyys ja itsevarmuus. Jonkun pitäisi tehdä jotain, huokaistaan monilta huulilta, kuka alkaisi kirjoittaa näitä juttuja kansantajuisesti.
Meillä on norsu olohuoneessa. Emme tiedä, mitä sille tekisimme. Emme käsitä, miten se ylipäätään joutui huoneeseen. Kenelläkään ei ole norsunkäsittelykoulutusta. Ehkä se kyllästyy ja lähtee pois?
Some ei ole kyllästynyt. Salaliittoteoreetikot eivät ole lähteneet. Tiede on vaarassa jäädä vanhanpiian rooliin nuorten ja karismaattisten maailmassa.
Päiväni vanhojen parissa muutoinkin viettävänä tulin kypsyneeksi pisteeseen, jossa ajattelin samapa tuo. Päivittäisten kuolintodistusten rustaamisen lomassa sitä pysyy omakin päätepysäkki mielessä niin, että tulee ajatelleeksi voivansa käyttää kahden äärettömyyden välisen aikaansa johonkin yleishyödylliseen.
Niinpä aloin postata someen itse. Alustakseni valikoitui verkastahtinen LinkedIn, olenhan kirjoittaja, hitaanpuoleinen ja liian pehmeäluontoinen Twitterissä sivalteluun.
Se, mitä tapahtuu, kun aivan tavallinen lääkäri menee aivan tavallisine juttuineen someen, on hämmästyttävää. Kuva julkiselta paikalta maski kasvoilla, 1 000 näyttöä. Postaus muistisairaan kohtaamisesta, 9 800 näyttöä. Keväinen kirjoitus käsien desinfioinnista, 76 000 näyttöä. Keskustelunavaus kuoleman piilottamisesta yhteiskunnassa keräsi kommentteja niin paljon, ettei selain kyennyt lataamaan niitä. Kun postaa kuutena päivänä viikossa selviää nopeasti, että sosiaalisen median verkoissa voi tavoittaa muutamassa päivässä enemmän ihmisiä kuin kokonaisella lääkärin uralla.
Luulin että vakuuttavaa tiedeviestintää harrastaakseen pitäisi olla alansa dosentti, vähintään väitellyt ja viestinnän tiedekunnasta maisterin paperit tuekseen hakenut. Niin ei kuitenkaan näytä olevan. Katseen syvyyttä merkittävämpää vaikuttaa olevan näkökulman laajuus ja kyky normalisoida ja yksinkertaistaa. Maailmassa, jossa huomiosta kilpaa käyvät kriitikot, jotka eivät ajattele kriittisesti ja kohu-uutiset, jotka eivät ole edes uutisia, tolkun ihmiset ovat kaivattuja.
Toinen väärä luuloni on tämä: disinformaatio ei ole valtavirtaa, vaikka se siltä saattaa vaikuttaa. Salaliittoteoreetikko on totuuden terroristi, joka terrorismille tyypillisesti aiheuttaa sekasortoa ja hämmennystä antaen itsestään todellisuutta suuremman kuvan. Varsin tavallista on, että 30 000 näyttöä kerännyt postaus herkistää 1 000 ihmisen painamaan tykkäys-nappia, 30 kommentoimaan ja 1-2 todistamaan tuomiopäivää. Tulos: salaliittoteoreetikot 0.0067 %.
Somessa keskustelua seuraa aina suurempi määrä silmäpareja kuin kommentit antavat ilmi. Kun tämän muistaa, on salaliittoteoreetikoillekin helppo vastata: ei heidän päiden kääntämiseksi vaan sivustaseuraajien palvelemiseksi. Heitä jotka pohtivat ja etsivät totuutta. Ollenkaan aina tässä arviossa ei ole kyse niinkään itse asiasta kuin siitä, kuin siitä, kuka esiintyy asiantuntevimmin. On säilytettävä maltti ja totuus - varottava olemasta itse julistamassa tuomiopäivää.
Kannustan yhä useampaa lääkäriä liittymään talkoisiin. Monipuolisesta sosiaalisen median alustavalikoimasta löytyy jokaiselle varmasti omansa. Mitä useampi antaa äänensä tieteelliselle tiedolle, sitä vähemmän elintilaa jää salaliittoteorioille.
Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjälääkäri.
