Kommentti

Rokottautua vai ei – minä vai yhteiskunta?

Yhteishyvän ja yhteisöllisyyden tilalle ovat tulleet vahvat yksilön oikeudet, jotka näyttävät yhä useammin olevan ristiriidassa yhteisen hyvän kanssa.

Eija Kalso
Kuvituskuva 1
Mikko Käkelä

STM:n kansliapäällikkö viihtyy A-studiossa. Siellä häntä kuultiin myös toissapäivänä. Hänen mukaansa hoitajien velvoittamista koronarokotuksiin selvitetään. Hän totesi: "Näitä selvityksiä ollaan toki tekemässä, ja heti samaan hengenvetoon on todettava, että se on vaikeaa. Tämä ei ole lainsäädännöllisesti mitenkään helppoa, koska säädöksillä puututaan mahdollisesti yksilön itsemääräämisoikeuteen ja oikeuteen päättää omasta terveydestä. Tämä ei ole mitenkään yksinkertainen asia". (Yle 2.11.2021).

Tämän luettuani ajattelin, että perustuslain suomat yksilön itsemääräämisoikeudet ovat olleet koko COVID–19-pandemian ajan Suomessa keskeinen ongelma. Onko perustuslaissa valuvika vai tulkitaanko sitä väärin?

Vakaumukselliset ja salaliittoteorioihin vihkiytyneet kieltäytyjät ovatkin oma ryhmänsä, mielenkiintoinen kohde kognitiiviselle neurotieteelle.

Seuraavan aamun uutislähetyksessä lähihoitajien edustaja ennusti, että yhä enemmän hoitajia tulee lähtemään, jos rokotuspakkoon mennään. Tämän kuultuani ajattelin, että hoitohenkilökunta katoaa kyllä aivan muista syistä. COVID–19-pandemia on ollut erittäin raskas hoitohenkilökunnalle monessa yksikössä. Miksi tässäkään haastattelussa ei pohdittu rokottamattoman henkilökunnan aiheuttamaa ahdistusta ja lisärasitetta muulle henkilökunnalle ja riskiä hoidettaville, vanhuksille ja perussairaille? Ainakin yhden vanhuksen on ilmoitettu kuolleen saatuaan koronatartunnan rokottamattomalta hoitajalta. Tämän tapauksen aiheuttama henkinen trauma ei kohdistu pelkästään rokottamattomaan hoitajaan vaan koko työyhteisöön.

Kalifornialainen anestesiologi lähetettiin palkattomalle vapaalle, kun hän kieltäytyi ottamasta rokotetta. Haastattelussa hän toi esille pahan mielensä, koska päättäjät eivät olleet ajatelleet tämän toimenpiteen seurauksia hänelle. Hänhän menettäisi tulonsa ja mahdollisesti myös työpaikkansa ja kotinsa. Miksi he eivät ajatelleet miten minulle käy? Luettuani tämän pohdin jälleen minä-kulttuurin seurauksia terveydenhuollossa. Lisäksi ihmettelin ristiriitaa vauraan maan kyvyssä tuottaa suuret määrät rokotteita nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa ja toisaalta kansalaisten haluttomuutta tulla rokotetuiksi.

HS:n lukijan palstalla Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori pohti yleisen mielipiteen kovenemista rokottamattomia kohtaan. Hän pahoitteli sitä, että keskustelussa rokottamattomista puhutaan yhtenäisenä ryhmänä, johon kuuluvia yhdistää itsekkyys, tyhmyys ja piittaamattomuus. Hänen mukaansa pakkotoimilla uhkaaminen ei muuta kenenkään ajattelutapaa vaan on omiaan lujittamaan aiemmin omaksutut näkemykset horjumattomaksi vakaumukseksi. Hän lopettaa kirjoituksensa näin: "Terveys on keskeinen inhimillinen arvo mutta ei ainoa. Yhteiskunnan kannalta näkemysten monimuotoisuus ja erilaisten käsitysten väliset ristiriidat ovat tärkeä voimavara, jota kannattaa vaalia myös vaikeina aikoina". (HS 23.10.2021).

Olen samaa mieltä siitä, että rokotevastaisuuden taustalla on erilaisia tekijöitä ja ne kannattaa tunnistaa, jotta niihin voidaan vaikuttaa. Sitä vastoin en ymmärrä mikä voimavara erilaisten käsitysten välisissä ristiriidoissa on erityisesti vaikeina aikoina? Erilaiset käsitykset voivat olla rikkaus pohtiessamme parhaita tapoja päästä yhteistä hyvää tuottavaan tavoitteeseen. Parhaassa tapauksessa ennakko-odotukset voivat muuttua, jos mieli pystyy joustamaan. Mutta miten nämä ristiriidat edistävät COVID-19-pandemian hoitoa? Yksinkertainen päätelmä tästä sosiaalietiikan professorin kirjoituksesta on, että edellä mainitun vanhuksen kuolema oli hyväksyttävä, koska näin rokottamattoman hoitajan eriävän mielipiteen yhteiskunnallisesti merkittävä voimavara pääsi toteutumaan.

Sosiaalietiikan professorin kirjoitus rikastutti jo sinänsä eriävien käsitysten tuomaa yhteiskunnallista voimavaraa. Olihan hänet piispanvaalissa voittanut henkilö esittänyt aivan toisenlaisen näkemyksen kannattaessaan kattavaa kansalaisten rokottamista. Helsingin hiippakunnan piispa totesi, että "Rokottamaton ihminen toimii tieteenvastaisesti ja osoittaa ymmärtämättömyyttä. Mutta paljon vakavampaa on se, että rokotteesta kieltäytyvä ihminen toimii itsekkäästi, moraalittomasti eikä välitä toisen ihmisen kärsimyksestä tai kuolemasta. Rokottamaton ei tee päätöksiä omasta terveydestään, elämästään ja vapaudestaan, vaan kaikkien". (HS 18.20.2021)

Lue myös

Maassamme on kehittynyt vaarallinen ristiriita yhteiskunnan tarjoaman tuen ja yksilön oikeuksien välille. Demokraattinen ja sosiaalisesti oikeudenmukainen yhteiskunta turvaa kaikille perusoikeudet ja yhteiskunnan yhteisillä verovaroilla maksetun koulutuksen ja terveydenhuollon sekä paljon muita tukia. Kun yhteiskunta maksaa lähes kaiken, on huomio keskittynyt viime vuosina yksilöön. Yhteishyvän ja yhteisöllisyyden tilalle ovat tulleet vahvat yksilön oikeudet, jotka näyttävät yhä useammin olevan ristiriidassa yhteisen hyvän kanssa. Yhteiskunta ei pysty takaamaan nykyisen kaltaista tukea, jos yksilön oikeuksien asettaminen yhteisen vastuun edelle johtaa nytkin jo vaikeuksissa olevan terveydenhuollon budjetin rapautumiseen. Rapautuminen tapahtuu, kun rokottamattomat lisäävät COVID-19:n laskua sairaala- ja tehohoitopaikkojen kulutuksessa ja lisäksi estävät muiden sairauksien vuoksi hoitoa tarvitsevien saaman hoidon.

Toivottavasti poliitikot, eetikot ja media ymmärtävät, että yhteinen hyvä edellyttää yhteistä vastuuta. Hyvät journalistit, kun kysytte ihmisten mielipiteitä rokotevastaisuudesta, älkää ensimmäiseksi kysykö syytä rokotevastaisuuteen vaan kysykää kuka on haastateltavalle tärkein läheinen ja mitä mieltä haastateltava on mahdollisuudesta, että läheinen kuolee tai ei saa tarvitsemaansa hoitoa rokotevastaisuuden seurauksena. Rokotevastaisuuden taustalla on yleensä vähemmän vakaumuksellisia syitä. Rokotukset alkoivat kelvata, kun yökerhoon ei enää päässyt näyttämättä koronapassia. Vakaumukselliset ja salaliittoteorioihin vihkiytyneet kieltäytyjät ovatkin oma ryhmänsä, mielenkiintoinen kohde kognitiiviselle neurotieteelle.

Kieltäytyjissä on mukana myös pieni joukko rokotusten haittoja kohtuuttomasti pelkääviä. Koska erityisesti terveydenhuoltoalalla potilastyötä tekevät tulisi kaikki rokottaa, pitäisi näiden rokotevastaisten henkilöiden kanssa käydä huolellisesti läpi rokotevastaisuuden taustalla olevat tekijät. Vakaumukselliset rokotevastaiset henkilöt eivät sovellu potilastyöhön, koska he voivat paitsi tartuttaa infektion, myös jakaa tutkitun tiedon vastaista informaatiota potilailleen, muistakin kuin rokotteisiin liittyvistä asioista.

Viime vuosikymmenet ovat opettaneet meitä minä-kulttuuriin, jossa kysytään mitä yhteiskunta voi tehdä minun hyväkseni. Nyt olisi aika alkaa kysyä, mitä minä voin tehdä yhteiskunnan hyväksi, muutakin kuin maksaa veroja vuotavaan tynnyriin.

LKT, professori Eija Kalso on HUS:n kipuklinikan ylilääkäri.

Kirjoittajat

Eija Kalso

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030