Sote siirtää ensihoidon yliopistosairaalapiireille

Koska ensihoito on nykyisellään järjestetty hyvin ja siihen on myös resursoitu paljon, uuden linjauksen tarkoitus tai tavoite kummastuttaa.

Sote-uudistuksen tai -farssin viimeisin viritelmä ovat maakunnat palveluiden järjestäjinä yhdessä oman yliopistosairaalan kanssa. Keskussairaaloissa ehkä eniten on herättänyt keskustelua ne seitsemän ei-yliopistosairaalaa, jotka olisivat ns. täyden palvelun päivystyssairaaloita. Mitä sitten tarkkaan ottaen tuolla täydellä palvelulla tarkoitetaankin.

Tämä 12 päivystyssairaalan malli onkin saanut ainakin osan keskussairaaloista melkoiseen kissanhännänvetoon keskenään ja vakuutteluun siitä, että kuulutaan voittajien leiriin. "Meidän sairaala tulee jatkossakin olemaan laajan päivystyksen sairaala" taitaa olla viimeisen puolen vuoden suosituimpia kommentteja monella keskussairaalapaikkakunnalla.

Oikeastaan täysin vaille huomiota on jäänyt päivystyksen kannalta paljon merkittävämpi linjaus, joka sote-suunnitelman yhteydessä on mainittu: ensihoidon järjestäminen siirretään yliopistosairaalapiireille. Ensihoidon järjestämisvastuuhan siirrettiin muutama vuosi sitten kunnilta sairaanhoitopiireille terveydenhuoltolain myötä. Toiminnassa ei ainakaan minun tietääkseni ole ollut erityisiä ongelmia ja eri alueiden ominaispiirteet on voitu joustavasti ottaa huomioon ja myös potilaiden turhaa kuljetusta ja siirtelyä voitu näin välttää.

Asia ei ole merkityksetön vähimmässäkään määrin. Joka koordinoi ja ohjeistaa ensihoidon päivystystoimintaa, koordinoi myös päivystyspotilaiden virtaa. Jos ensihoidon järjestäminen on vain yliopistosairaalapiireillä, tulee myös ohjeistus akuutisti sairastuneiden ja vammautuneiden hoitoon ohjaamisesta sieltä. Päivystyspotilaathan eivät yleensä valikoi hoitopaikkaansa. Ei ole vaikea kuvitella, että yhä useamman potilaan osoite ensihoidossa on yliopistosairaala siitäkin huolimatta, että hoito voitaisiin toteuttaa keskussairaalassa. Jos esimerkiksi TAYS yrittää jo nyt houkutella Asikkalassa asuvaa 84-vuotiasta äitiäni menemään hoitoon TAYS:iin – oikein kotiin lähetettyjen mainosprosyyreiden voimalla – on hänen akuuttihoitonsa vielä helpompi toteuttaa Tampereella oman talon kenttäjohtajien ja ensihoitolääkärin hoito-ohjeiden voimalla. Ainakin siinä vaiheessa kun ensihoidon järjestää Pirkanmaan sairaanhoitopiiri. Siinä baletissa voi olla pienempi merkitys sillä, onko keskussairaalassa laajempi vai suppeampi päivystys.

Koska oman käsitykseni mukaan sairaanhoito- ja terveyspiirit ovat järjestäneet ensihoidon hyvin ja ensihoitoon on myös resursoitu paljon, tämän ensihoitoon liittyvän linjauksen tarkoitus tai tavoite kummastuttaa. Mikä nykyjärjestelmässä on huonoa? Jos tavoitteena on säästäminen, on sitä vaikea kuvitella tilanteessa, jossa ensihoidon kulut syntyvät lähes yksinomaan ensihoitoyksiköistä tai ambulansseista ja niiden päivystyksestä, ja ambulanssien määrää taas säätää täysin hälytystiheyskartat. Ainoa keino säästää on vähentää joko ambulanssien määrää eli pidentää potilaiden tavoittamisen vasteaikaa tai sitten poistaa kokonaan sairaanhoito/terveyspiirien oma kenttäjohto. Kumpikaan vaihtoehto ei keskussairaaloiden päivystystoiminnan kannalta ole erityisen valoisa. Potilasvirran suhteen se tarkoittaa oikorataa tai ohitustietä ja ohittamisen kohde on keskussairaala.

Tuoko keskittäminen sitten säästöjä? Ennen terveydenhuoltolakia esimerkiksi Itä-Suomessa päivysti yksi ensihoitolääkäri. Nyt tuon päivystävän lääkärin lisäksi ensihoitokeskuksessa on päivystävän lääkärin lisäksi pari kolme päivälääkäriä, mutta potilaan saama palvelu tulee edelleen vain tuolta päivystävältä lääkäriltä. En ota kantaa lääkäreiden tarpeellisuuteen, totean vain kulujen kehityksen suunnan. On vaikea kuvitella, että suunta olisi eri, jos koko erva-alueen ensihoidon järjestäminen olisi yhdessä paikassa.

Toivottavaa olisi, että keskussairaaloissakin alettaisiin herätä ja keskustella ensihoidosta päivystyssairaalakinastelun sijaan.

Heikki Laine

Kirjoittaja on anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Mikkelin keskussairaalassa.