Kommentti

Turmiolan Tommin kuurot korvat

Tieteen ja asiantuntijoiden ääni hukkuu sivusta huutelun taustakohinaan.

Sally Järvelä
Kuvituskuva 1
Laura Vesa

Isäni todetessa, ettei kannata jatkaa pikkusiskon kiusaamista enää hetkeäkään, kyse oli sellaisesta suosituksesta, joka kannatti ottaa velvoittavana. Sen sijaan tarjoilijan suositellessa punaviiniä tai ystävän kirjaa, olen käyttänyt omaa harkintaa tilanteen mukaan. Huonon suosituksen jälkeen on olo ollut pettynyt ja seuraava suositus samalta henkilöltä ei ole löytänyt enää kaikupohjaa. Suositus on joka tapauksessa sisältänyt aina vapaan mahdollisuuden olla noudattamatta sitä ja noudattamatta jättäminenkin on joskus johtanut lähinnä hämmästyneeseen kappas vain –hetkeen. Silti koronakriisiä hoidamme suosituksin – kuin ämpärillä tehdaspaloa sammuttaen.

Suositusten ongelma on niiden amorfisuus. Ne ovat samaan aikaan vapaaehtoisia, mutta herättävät myös kiukkua ja vastustusta, mikäli ne häiritsevät omaa toimintaa. Niiden mukaan ei ole pakko toimia, mutta toimimatta jättämisestäkin jää ikävä maku, josta vastuu olisi mukava siirtää muualle. Lisäksi kriisi ei toteutunutkaan Italian mittakaavassa. Kun sairaaloiden parkkihalleihin ei kuollutkaan ihmisiä joille ei ollut tilaa hoitoon, on kovin helppo jäädä vakuuttelemaan, ettei kyseessä ole kriisi lainkaan ja kaikki toiminta koronaan liittyen on ylilyönti. Samalla toisaalta vaaditaan tiukempia suosituksia, vaikka entisetkään eivät ole lyöneet itseään läpi. Jokaista suositusta kuin Runeberg perustellen, ei suosittelija voi välttyä turhautumasta siihen, että tieto siivilöityy yksilöllisiin tarpeisiin sopivaksi – ja jää väestölle epäselväksi tai epidemian rajoittamiseksi kovin epäsopivaksi. Suositukset koronatoimiksi uppoavat kansaan yhtä hyvin kuin liikuntaresepti. On vaikea muuttaa toimintaansa omankaan edun vuoksi, saati sitten yhteiskunnan, kun uhka ei ole ihan juuri omalla iholla.

Miksi tieteellinen näyttö ja terveysviranomaisten viesti eivät sitten mene läpi? Tähän lienee helppoja vastauksia, jotka eivät kuitenkaan tarjoa helppoa tietä ulos. Tiedon määrä ja saatavuus ovat suurempaa kuin koskaan, ja jokainen löytää omansa vaihtoehtoisista totuuksista. Sen myötä maailma on muuttunut pienestä ahtaaksi. Omille ideoille löytyy aina kannattajia ja sopivia tilastoja, ja kylähulluus on vaihtunut suljetuksi Facebook-ryhmäksi. Rokotusvastaisuus lienee yksi tunnetuimpia esimerkkejä siitä, että kiistaton tieteellinen näyttö on vahvasti emootiopohjaisen kiistanalaisuuden kohteena. Tarvittiin vain yksi, myöhemmin virheelliseksi moneen kertaan todettu tutkimukselta vaikuttava tekele ja totuus tahriintui pysyvästi.

Lue myös

Euroopan ollessa jo toisen aallon tulessa, Suomessa kiistellään kevään tapahtumista. Koronasta on myös täällä tullut poliittinen pelinappula. Sanottua ja sanomatta jäänyttä dissekoidaan kuin eilistä ruumista. Koronaviestinnässä olemme siirtyneet sota-ajan selkeydestä pitkittyvän kylmän sodan propagandaan. Uuden tilanteen kehittyessä ja tiedon karttuessa tarkentuvat tai jopa vaihtuvat asiantuntija-arviot leimataan epäpätevyydeksi tai milloin mistäkin syystä korruptoituneeksi. Tieteen ja asiantuntijoiden ääni hukkuu sivusta huutelun taustakohinaan. Lääketieteellisen viestin vääristämistä tai venyttämistä ei ole totuttu kohtaamaan koko väestöä koskettavassa mittakaavassa ja kun kriittiseen terveysviestintään liitetään politiikka, on sopan keittäjiä liikaa. Politiikan läsnäoloa keskustelussa ei voi silti ohittaa ja on tärkeää, että yhteiskunnan realiteetit pidetään samassa pöydässä kuin pelkkä epidemian hoito. Tiedeyhteisönä meidän olisi kuitenkin opittava viestimään selkeästi, merkitsevästi ja kiistattomissa asioissa yhdenmukaisesti.

Valkoinen talo julkaisi heinäkuussa listan Dr. Anthony Faucin erheistä koronaepidemian aikana, luoden sopivaa maaperää pysyvään epäluottamukseen terveydenhuollon viranomaisia kohtaan. Samaan ei olisi varaa täällä ja kiistat vaikkapa maskeista on syytä käydä reiluilla pelisäännöillä ja oikeassa ympäristössä. Julkinen keskustelu ei tällä hetkellä ole oikea foorumi, sillä suositusten oikeellisuus ei saisi jäädä keväisen pölyn alle. Keskusteluista ei saisi jäädä päällimmäiseksi mieleen syyttely tai vastuunvälttely, vaan hyvin selkeä viesti siitä, mitä on syytä tehdä nyt. Jos kulttuuri syö koronastrategian aamupalaksi, pyyhkii autonomia suosituksilla murut pöydästä. Siksi suositusten arvoa on vahvistettava yksiäänisesti ja vastuuttaen. Tehdaspalokin sammuu, jos ämpäreitä on tarpeeksi. Niitä riittää kaikille, katajaiselle kansallemme. Tällä kertaa ne eivät vain ole ilmaisia.

Kirjoittaja on palveleva johtajaylilääkäri Kanta-Hämeestä.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030