Väärät säännöt

Sairaalaa pelataan tällä hetkellä pesäpallon säännöillä, vaikka näin ei pitäisi olla. Tarkoitus ei saa olla voittaminen, vaan loputon kehittyminen ja jatkuvuus.

Pesäpallon säännöt ovat melko yksinkertaiset: se kuka saa eniten juoksuja, voittaa.

Säännöt voivat muuttua pesäpalloliiton määräämänä, mutta eivät kesken kauden tai eivätkä etenkään kesken pelin. Pelin tai kauden alku on määritelty, samoin loppu. Uudelle kaudelle siirryttäessä edellisen kauden suoritukset voivat määrittää joukkueen budjettia, mutta eivät takaa voittoa seuraavalla.

Todellisuudessa aikaa, muutosta ja painetta kestävät organisaatiot pelaavat päättymättömän pelin säännöillä.

Tarkoitus ei ole voittaa, vaan loputtomasti kehittyä, muuttaa tarvittaessa sääntöjä tavoitteen saavuttamiseksi ja innostaa muita mukaan työskentelemään päämäärän eteen.

Kun tämä pelikentällinen jää eläkkeelle, mukaan matkan varrella tulleet jatkavat. Jatkuvuus on edellytys, joskaan se ei saa tarkoittaa staattisuutta. Suunnittelu tai sääntöjen muuttuminen ei tapahdu kvartaaleittain tai vuosittain, vaan jatkuvuuden ja kehityksen turvaamiseksi.

Terveydenhuollossa perustasolla ja erikoissairaanhoidossa tuntuu olevan perusteellisesti jotakin vialla.

Kulut kasvavat ja palvelut paranevat hitaammin kuin odotusarvo on. Monet sairaanhoitopiirit ovat käyneet tänä vuonna yt-neuvotteluja ja taloutta paikataan lomautuksilla, vaikka samaan aikaan henkilöstön kokemus on, ettei nykyisilläkään resursseilla voida toteuttaa hyvää, turvallista ja viivytyksetöntä hoitoa kuin nipin napin.

Ajatteluun ja luovuuteen ei ole enää miesmuistiin ollut aikaa työssä, jossa sitä kipeästi tarvitaan.

Voi ajatella, että edellisen hallituskauden soten insentiivit – miten rahan jakautuminen oli määritelty – johtivat jonkinlaisiin vääristymiin ja näennäisiin korjausliikkeisiin, joita nyt sitten paikkaillaan.

Epärealistiset talousarviot näyttävät hyvältä alkuvuodesta, mutta tahtovat tuottaa ikävien uutisten toteumia loppuvuodesta. Tekohetken perusteita ei kukaan jaksaa muistella, kun syyllisten etsintä alkaa. Samaan aikaan vahvasti kurjistunut kuntatalous saa sairaalat ja terveyskeskukset ahtaalle ja korjausliikkeet eivät tahdokaan luonnistua. Tätä hintaa maksamme pitkään.

Lisää hoitajia on luvattu vanhuksille, terveyskeskuksiin ammattilaisen arvio 7 päivässä ja seuraavaksi varmaankin median kannustamana myös mielenterveyspotilaille nopeampi alkuarvio. Kaikkien takana on inhimillistä kärsimystä, oikeaa tarvetta ja hyvä tarkoitus. Kaikki ovat asioita, joita tahdomme täällä terveydenhuollossa toteuttaa.

Peräänkuulutan kuitenkin siirtymistä pesäpallon säännöistä päättymättömän pelin sääntöihin.

Tehdään vaatimukset kestäviksi, toteutuskelpoiseksi ja sellaisiksi, ettei toisen hyvä tarkoita aina toisen heikentämistä, jolloin kehitys on lyhytnäköisiä sprinttejä maratonin sijaan.

Tiedän, että sairaaloissa kautta Suomen tehostaminen, lean ja vaikuttavuus ovat jo arkisanastoa, ja päättymätön peli onkin jatkuvasti parempaan pyrkivää. Ehkä emme tarvitse lisää henkilöstöä, mutta tarvitsemme rauhan sille suunnittelulle, miten väestölle oikeudenmukaisesti palveluita voidaan tuottaa.

Ohjaustakin ja yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan.

Reunaehdot ja talouskuri ovat selviö, mutta kun joukot juoksevat aina uudesta käskystä yhden pallon perässä, putoaa moni pallo tyhjään. Pesäpallo kymmenellä pallolla on vaikeaa.

Kirjoittaja on palveleva johtajaylilääkäri Kanta-Hämeestä.