Hyvää preppausta pediatrian spesialistitenttiin - vielä parempaa vanhalle konkarille

Lähinnä brittiläisten ja kanadalaisten kirjoittajien yhteistyönä syntynyt Recent Advances -sarjan uusin julkaisu on erinomaisen hyvin ja ajankohtaisesti toimistettu katsaustyyppinen kirja. Se kannattaa jokaisen pediatrian ja sen lähialojen erikoislääkärikuulusteluun menevän ilman muuta lukaista. Kokenut sairaalalääkäri ja praktikuskin saa kirjasta tiiviissä muodossa ajan tasalla olevan kuvan käsitellyistä aiheista, ja opetustyöhön voi noukkia monia hyviä vinkkejä.

Olli Simell

Käytännön anatomiaa pään ja kaulan pintakirurgiaan

Väestön ikääntyessä ja auringonpalvonnan yleistyttyä pään ja kaulan alueen basalioomien kirurgisen hoidon tarve on tuntunut selvästi lisääntyvän. Suuren osan basalioomakirurgiasta ovat hoitaneet korvalääkärit ja harvalukuiset plastiikkakirurgit. Dermatologiseenkin kirur-giaan erikoistuneita yksiköitä tarvittaneen yhä enemmän muuallakin kuin Kaliforniassa, jossa kirjoittajat vaikuttavat.

Kyösti Laitakari

Tupakka ja tupakantuskat

Tupakan käyttö oli tullut Kolumbuksen miesten mukana Amerikasta Etelä-Eurooppaan 1400-luvun lopulla. Portugalin hovissa lähettiläänä ollut Jean Nicot toi sen kotimaahansa Ranskaan 1500-luvulla. Hänen mukaansa tupakan tärkein aine sai myöhemmin nimen nikotiini. Kauan aikaa puhuttiin tupakan tai savun juomisesta. Polttamista tarkoittava käsite (ruots. röka, saks. rauchen, engl. smoke, ransk. fumer) vakiintui vasta 1600-luvun aikana.

Arno Forsius

Uusien lakien aikaa

Vuonna 1938 oli tullut kuluneeksi kuusi vuotta siitä kun Lääkäriliiton spesialistilautakunta alkoi myöntää erikoislääkärin oikeuksia. Tarkastelussaan Arvo Vesa toteaa, että kyseisenä aikana oli erikoislääkärien oikeuksia myönnetty 160 lääkärille yhdellätoista erikoisalalla. Eniten myönnettiin erikoisoikeuksia keuhkosairauksissa, 37, seuraavaksi kirurgiassa, 33, ja sisätaudeissa, 27. Keuhkosairauksien ykkössija johtui paitsi tuberkuloosin yleisyydestä myös siitä, että erikoispalvelua ei vaadittu suorittamaan yliopistosairaalassa vaan tuberkuloosisairaaloissa ja -parantoloissa.

Ajetaanko yksityissektoria alas?

Viime vuonna Suomen bruttokansantuote kääntyi jyrkkään laskuun ja samalla julkisen talouden tulopohja murentui. Valtiovarainministeriön tuoreen arvion mukaan valtiontalouden alijäämä voi kasvaa kuluvana vuonna jopa 40 miljardiin markkaan. Rahoitusvajeen kattaminen veroja korottamalla on poissuljettu, sillä jo nyt kokonaisveroaste on kansainvälisessä vertailussakin korkea ja lähivuosina Suomen verojärjestelmät joudutaan sopeuttamaan Euroopan yhteisön kanssa. Julkista eli valtion ja kuntien velkaa ei voida enää kasvattaa nykyiseltä tasoltaan, sillä velanhoitokulut uhkaavat riistäytyä hallitsemattomiksi. Kestävä talouden tasapaino voidaan saavuttaa vain tuottavuutta parantamalla ja julkisia menoja leikkaamalla.

Toimittanut Aarne Pasanen

20.4.1992 Sepelvaltimotaudin ennaltaehkäisyn keinot arvioitava uudelleen

Suomessa 1970-luvulla tehdyn ns. johtajatutkimuksen myöhäisseurannan tulokset ovat hämmentäneet perusteellisesti käsityksiä sepelvaltimotaudin ennaltaehkäisystä. Vaikka tunnettuja riskitekijöitä saatiin hoitoryhmässä merkittävästi vähennetyksi, sekä kokonaiskuolleisuus että kuolleisuus sydäntauteihin olivat merkittävästi suuremmat kuin verrokkiryhmässä. Kymmenen vuoden kuluttua, kun tutkimuksen aktiivivaihe oli päättynyt, hoitoryhmän potilaiden kokonaiskuolleisuus oli 1,5 kertaa ja sepelvaltimokuolleisuus 2,4 kertaa suurempi kuin vertailuryhmän potilaiden. Tutkijat itse eivät ole pystyneet antamaan luotettavaa selitystä odottamattomalle tulokselle. Kansainväliset asiantuntijat ovat olleet yhtä hämmentyneitä, sillä tutkimusasetelmasta tai tutkimuksen toteuttamistavasta ei ole löydetty virheitä, joiden perusteella tuloksia voisi pitää epäluotettavina. Pelkästä sattumastakaan ei voi olla kysymys. Muissa monitekijäisissä ehkäisykokeissa ei ole saatu samanlaista tulosta, mutta näyttö intervention hyödyistä on niissäkin jäänyt yllättävän vähäiseksi, joskin selviä poikkeuksiakin on (2). Edellä mainitun suomalaisen tutkimuksen ohella epävarmuutta sepelvaltimotaudin ehkäisyn periaatteista lisäävät tiedot seerumin kolesterolipitoisuuden pienentämiseen liittyvistä haitoista. Kolesterolipitoisuuden pienentäminen vähentää riskiä sairastua koronaaritautiin ja myös kuolleisuutta koronaaritautiin, mutta samalla mm. syövän ja väkivaltaisen kuoleman riski kasvavat. Nämä tulokset korostuvat erityisesti niissä tutkimuksissa, joissa on käytetty lääkehoitoa kolesterolipitoisuuden pienentämiseksi. Myös suomalaisessa monikeskustutkimuksessa, jossa lääkkeenä käytettiin gemfibrotsiilia, kuolleisuus koronaaritautiin on hoitoryhmässä pienempi kuin vertailuryhmässä, mutta kokonaiskuolleisuudessa ryhmillä ei ole merkittäviä eroja (3). British Medical Journalin pääkirjoituksessa professori Michael F. Oliver tulee pohdinnassaan siihen tulokseen, että käytettävissä olevien interventiotutkimusten tulosten perusteella koronaaritaudin ennaltaehkäisyn periaatteet vaativat uudelleenarviointia (4). Tupakoinnin lopettamisen hyödyt ovat kiistattomat, mutta muilta osin epävarmuus on kasvanut. Hän perustelee kantaansa em. suomalaisen johtajatutkimuksen tuloksilla ja pitää jopa epäeettisenä, mikäli sen tuloksia ei oteta huomioon uusia toimintalinjoja harkittaessa. Kolesterolipitoisuutta pienentävien lääkkeiden käytön hän rajoittaisi vain suuren riskin potilaiden hoitoon. Myös me suomalaiset käytännön työssä toimivat lääkärit olemme viime aikoina joutuneet yhä useammin vastaamaan potilaidemme kiusallisiin kysymyksiin seerumin kolesterolipitoisuutta pienentävien lääkkeiden turvallisuudesta ja todellisesta hyödystä. Käytettävissämme on ollut Suomen Sisätautilääkärien Yhdistyksen ja Suomen Kardiologisen Seuran työryhmän suositus vuodelta 1988 ja lisäksi vuodelta 1989 Suomen Akatemian konsensuskokouksen julkilausuma seerumin kolesterolipitoisuuden pienentämisen merkityksestä sepelvaltimotaudin ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Nämä suositukset edustavat varsin aktiivista toimintalinjaa kolesterolipitoisuuden pienentämiseksi ja johtaisivat käytännössä siihen, että lähes kaksi kolmasosaa Suomen työikäisestä väestöstä joutuisi hoidon kohteeksi. Nykyisin käytettävissä olevat tutkimustulokset eivät kiistattomasti tue annettuja suosituksia ainakaan niiden potilaiden osalta, joiden kolesterolipitoisuus on vain kohtuullisesti suurentunut. Tämä koskee erityisesti lääkehoidon käyttöä kolesterolipitoisuuden pienentämiseen. Perinnöllistä vaikeaa hyperkolesterolemiaa sairastavien osalta suositukset lienevät oikeaan osuneita. Suomalaisten alan asiantuntijoiden tulisi antaa uudet, tuoreisiin tutkimustuloksiin perustuvat ohjeet sepelvaltimotaudin ennaltaehkäisystä. On ilmeisesti aika pitää aiheesta uusi konsensuskokous. Käytännön lääkäri tarvitsee uuden arvion erityisesti siitä, mitkä veren kolesterolipitoisuudet ovat todella haitallisia ja mitkä ovat turvallisia keinoja kolesterolipitoisuuden pienentämiseksi eri väestöryhmissä.

Aarne Pasanen

Onko aika määritellä kolesterolin tavoitetasot uudestaan?

Suomessa hyperkolesterolemian raja-arvoksi on määritelty, lähinnä amerikkalaisiin tutkimuksiin nojautuen, kansainvälisesti katsoen kovin matala arvo, 5 mmol/1 (1). Suosituksen mukaan raja-arvo koskee iästä ja sukupuolesta riippumatta koko suomalaista aikuisväestöä. 76 % naisista ja miehistä 82 % ylittää arvon. Raja-arvon saavuttamiseksi suositetaan koko väestöön kohdistuvia kolesterolimittauksia sekä arvon ylittäville ravintomuutoksia ja lääkintää. Kolesterolilääkkeiden myynti on lähes kolmikymmenkertaistunut suosituksen antamista edeltäneestä vuodesta 1987 ja kuusinkertaistunut vuodesta 1988.

Maallikon ajatuksia silmälasien määrittämisestä

Kokemuksieni mukaan sopivien silmälasien määrittäminen on hankalaa ja hidasta varsinkin silloin, kun silmässä on tai epäillään olevan hajataittoisuutta. Hajataittoisuuden suunnan ja suuruuden toteaminen edellyttää aikaa vievää kokeilua, kun se tehdään erilaisia sylinterilinssejä lisäämällä. Menetelmän tarkkuutta vähentänee myös se, että kokeilun aikana silmä ehtii mukautumalla hakea katselukohteesta yksityiskohtia, joiden perusteella esim. E-kirjaimen suunta voidaan arvata. Normaalissa katselussahan ei yleensä ole aikaa tällaiseen tutkiskeluun.

Stressi ja angina pectoris

Henkisen rasittumisen eli stressin arvellaan yleisesti laukaisevan angina pectoris -kohtauksen, koska sympaattinen hermosto aktivoituu - adrenaliini kun lisää sykettä, verenpainetta, sydänlihaksen supistuvuutta ja siten hapen tarvetta lihaksissa. Positroniemissiotomografialla on kuitenkin osoitettu, että stressi ja siihen liittyvä angina pecotis itse asiassa johtavat verenvirtauksen vähenemiseen, joten draamassa näyttelee koronaarisuonten vasomotoriikka jotain roolia.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors

ASA vähentää kuolleisuutta paksusuolensyöpään

Tuoreet epidemiologiset tutkimukset ovat viitanneet siihen, että asetyylisalisyylihapon käyttö vähentää paksusuolensyövän esiintyvyyttä. Yhteys tuntuu merkilliseltä, mutta ainakin koe-eläimissä on todettu steroidittomien anti-inflammatoristen kipulääkkeiden kuten asetyylisalisyylihapon, sulindaakin, indometasiinin ja piroksikaamin vähentävän karsinogeenisuutta. Mammuttimainen epidemiologinen tutkimus Yhdysvaltain Atlantan osavaltiosta on tutkinut kolonkarsinoomakuolleisuuden ja ASA:n välistä yhteyttä.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030