Ruoka-allergian hoitoon tarvitaan selkeitä pelisääntöjä
Ruoka-allergia on lapsuusiän kansansairaus. Jopa kolmasosalla lapsista herätetään ensimmäisten elinvuosien aikana epäily ruoka-allergiasta, useimmiten atooppisen ihottuman tai epämääräisten suoli- ja levottomuusoireiden vuoksi. Toisaalta tutkimuksin varmennettujen ruoka-allergioiden esiintyvyys pikkulapsillakaan ei ylitä 5-8 %:a. Haaste on erottaa isosta potilasjoukosta todella hoitoa tarvitsevat niistä, joilla oireet edustavat normaaliksi laskettavaa ihon ja suoliston toimintaa. Rajankäynti ei ole helppoa, ja oireiden vähättely on perheille loukkaavaa. Silti neuvoloiden ja avoterveydenhuollon lääkärien pitää kantaa vastuu siitä, kenelle ja millä perusteilla ruoka-allergian selvitykset aloitetaan. Turha medikalisaatio aiheuttaa huolta lapsiperheille, lukuisia käyntejä erikoissairaanhoitoon ja suuret kustannukset terveydenhuoltojärjestelmälle. Kansallinen allergiaohjelma (1) on panostanut tähän: diagnostiikan pitää olla korkeatasoista eikä tarpeettomia rajoituksia pidä tehdä, koska ruokavalioon puuttumalla voidaan pahimmillaan vaarantaa lapsen kasvu ja kehitys. Esimerkiksi yliopistolliseen sairaalaan tuli äskettäin hoitoon lähes 3-vuotias lapsi, joka lastenlääkärin valvomasta ruoka-allergian hoidosta huolimatta oli lopulta syönyt pelkkää maidon erityisvastiketta ja oli vaikeassa aliravitsemustilassa.