Sikiön kolmiulotteisen kaikukuvauksen ristipaineet

Suomessa pyritään sikiöseulontojen harmonisointiin ja laadun parantamiseen mm. seulonta-asetuksen ja tutkijalle ja laitteistolle määriteltyjen vaatimusten avulla. Samaan aikaan maailmalla sikiön kuvantaminen ja videointi saavat yhä villimpiä muotoja. Yhdysvalloissa yksityiset toimijat ovat jo yli vuosikymmenen ajan tuottaneet kaupallisia palveluja, joiden tarkoituksena on videotallenteiden tuottaminen sikiön kaikututkimuksesta perheiden kuva-arkistoon. Usein tutkimuksen tekijä kuuluu tekniseen henkilöstöön eikä hänellä ole asianmukaista perehdytystä sikiödiagnostiikkaan, lääkärikoulutuksesta puhumattakaan. Kysymys ei siis ole lääketieteellisin perustein tehtävästä diagnostiikasta, vaan lähinnä nykyaikaisen tekniikan soveltamisesta viihdyttämis- ja hyötymistarkoituksessa. Kolmiulotteisen ultraäänitekniikan mahdollisuudet ovat kasvattaneet tämän uuden viihdeteollisuuden suosiota, koska kuvat ovat myös maallikoiden helposti tulkittavissa. Yhdysvalloissa lääkintäviranomaiset ja erikoisalayhdistykset ovat tuominneet viihteen ja varoittavat vaaroista, joita toistuva, pitkäkestoinen ultraäänialtistus voi kokemattomissa käsissä aiheuttaa sikiölle. Sikiötutkimuksia ei pidä eikä saa tehdä aiheetta.

Seppo Heinonen

Onko suomalaista sisäkorvaistutehoidon käytäntöä syytä muuttaa?

Kuulo on ihmisen aisteista ainut, joka voidaan lääketieteen keinoin palauttaa. Tämän on mahdollistanut sisäkorvaistute, yksi lääketieteen teknologian hienoimmista keksinnöistä. Aikuisiällä kuuroutunut oppii yhdistämään istutteella saamansa äänimaailman aiempaan kuulomuistiinsa ja tunnistamaan puhetta. Synnynnäisesti kuuro lapsi voi oppia laitteen avulla kuulemaan ja kehittämään täysin ymmärrettävän puheen ja puhutun äidinkielen.

Heikki Löppönen

Ruoka-allergian hoitoon tarvitaan selkeitä pelisääntöjä

Ruoka-allergia on lapsuusiän kansansairaus. Jopa kolmasosalla lapsista herätetään ensimmäisten elinvuosien aikana epäily ruoka-allergiasta, useimmiten atooppisen ihottuman tai epämääräisten suoli- ja levottomuusoireiden vuoksi. Toisaalta tutkimuksin varmennettujen ruoka-allergioiden esiintyvyys pikkulapsillakaan ei ylitä 5-8 %:a. Haaste on erottaa isosta potilasjoukosta todella hoitoa tarvitsevat niistä, joilla oireet edustavat normaaliksi laskettavaa ihon ja suoliston toimintaa. Rajankäynti ei ole helppoa, ja oireiden vähättely on perheille loukkaavaa. Silti neuvoloiden ja avoterveydenhuollon lääkärien pitää kantaa vastuu siitä, kenelle ja millä perusteilla ruoka-allergian selvitykset aloitetaan. Turha medikalisaatio aiheuttaa huolta lapsiperheille, lukuisia käyntejä erikoissairaanhoitoon ja suuret kustannukset terveydenhuoltojärjestelmälle. Kansallinen allergiaohjelma (1) on panostanut tähän: diagnostiikan pitää olla korkeatasoista eikä tarpeettomia rajoituksia pidä tehdä, koska ruokavalioon puuttumalla voidaan pahimmillaan vaarantaa lapsen kasvu ja kehitys. Esimerkiksi yliopistolliseen sairaalaan tuli äskettäin hoitoon lähes 3-vuotias lapsi, joka lastenlääkärin valvomasta ruoka-allergian hoidosta huolimatta oli lopulta syönyt pelkkää maidon erityisvastiketta ja oli vaikeassa aliravitsemustilassa.

Mika Mäkelä

Enemmän huomiota nuorten miesten terveyteen

Lars Rosenberg pohtii Lääkärilehdessä 14/2009 (s. 1326-7), tarvitaanko kutsuntojen ennakkotarkastuksissa siihen erikseen tarkoitettua lääkärintodistuslomaketta. Muutoksen tavoite ei liene pelkästään muodollinen. Varusmiespalveluksen tulotarkastuksia tehdessään huomaa vuodesta toiseen, miten suurpiirteisesti siihenastisia terveystarkastuksia on tehty, käytössä olleesta lomakkeesta riippumatta.

Petteri Harjuvaara

Systemaattista ravitsemuskoulutusta lääkäriopintoihin

Elintapasairauksien yleistyminen korostaa ravitsemuksen merkitystä sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa (1,2). Tästä huolimatta ravitsemusneuvontaa ja -hoitoa lyödään edelleen laimin terveydenhuollossa ja vastaavasti ravitsemustieteen ja -terapian koulutus on riittämätöntä. Esitämme avuksi läpi lääketieteen opintojen ulottuvaa kolmivaiheista koulutusmallia.

Kirsi Laitinen, Erika Isolauri

Putkan sijasta hoitoon

Alkoholin kokonaiskulutus on Suomessa yli kaksinkertaistunut kolmen vuosikymmenen aikana (1). Pohjoismaisessa vertailussa Suomi alkaa olla juomisen määrässä jo Tanskan tasolla, Islanti, Norja ja Ruotsi jäävät kauaksi taakse (2). Vaikka juomatavat ovat muuttuneet mietoja juomia suosivammiksi, on humalajuominen edelleen kovin yleistä (1). Vuoden 2006 päihdetutkimuksen mukaan miehistä lähes viidennes ja naisistakin 5 % ilmoitti olleensa toden teolla humalassa vähintään kerran kuukaudessa. Poliisin huostaan päihtyneitä otetaan vuosittain noin 100 000, keskimäärin siis lähes 300 suomalaista joka päivä.

Risto P. Roine

Asiantunteva seuranta olennaista lapsena syövän sairastaneille

Yhä useampi paranee lapsuuden syöpäsairaudesta. Nykyisin 75 % potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua sairastumisesta (1). Monen selvinneen elämänlaatu on hyvä, mutta lähes puolelle sairaudesta tai sen hoidosta jää kuitenkin jokin terveyshaitta. Haitat tunnetaan nykyisin yhä paremmin (2). Yleisimpiä ovat sekundaariset kasvaimet, ylipaino, diabetes, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, sydän- ja verisuonitaudit, osteoporoosi sekä hormonihäiriöt. 10 % parantuneista kuolee myöhemmin ennenaikaisesti. Suomessa on lähes 9 000 aikuista, jotka ovat lapsena sairastaneet syövän.

Päivi Hietanen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030