Kuntien terveydenhuoltomenojen erot oikeisiin kehyksiin

Ei ole mikään uutinen, että sosiaali- ja terveydenhuollon asukaskohtaiset kustannukset vaihtelevat suuresti kunnittain. Tässä asiassa runsaasti mainetta saanut Helsinki käytti sosiaali- ja terveyspalveluihin vuonna 1995 yhteensä runsaat 12 000 markkaa asukasta kohti, kun taas piskuiset Pornainen ja Askola selvisivät palveluista noin 6 500 markalla asukasta kohti. Terveydenhuollolla ja sosiaalitoimella on useita samaan väestönosaan kohdistuvia toimintoja. Kustannuseroista käytävä keskustelu keskittyy voittopuolisesti terveydenhuoltoon ja vain niihin sosiaalitoimen osa-alueisiin, joiden toiminnat eniten sivuavat terveydenhuoltoa eli vanhustenhuoltoon, alkoholiongelmaisten ja mielenterveyspotilaiden hoitoon. Ongelma jää enimmäkseen terveydenhuollon vastuullisten toimijoiden harteille, vaikka kustannuseroihin vaikuttavat myös muut kuin edellä mainitut sosiaalitoimen sektorit.

Taito Pekkarinen

Rätt perspektiv på variationer i kommunala sjukvårdsutgifter

Det är ingen nyhet att hälso- och sjukvårdens och socialväsendets kostnader per invånare varierar betydligt i olika kommuner. År 1995 använde t.ex. Helsingfors drygt 12 000 mark per invånare för social- och hälsovård medan de små kommunerna Borgnäs och Askola klarade sig med c. 6 500 mark per invånare. Hälso- och sjukvården och socialväsendet betjänar i många fall samma befolkningsgrupp. Diskussionen om kostnadsvariationerna inriktas vanligen på sjukvård och sådan socialvård som tangerar hälso- och sjukvårdssektorn, dvs. äldreomsorg, alkoholistvård och omsorg om mentalvårdspatienter. Problemet belastar i första hand de ansvariga för sjukvårdssektorn även om kostnadsskillnaderna påverkas också av andra sektorer av socialväsendet än de nyssnämnda.

Kysely lääkkeistä lääkäreille

Yliopiston Apteekki esitti vuoden 1997 Lääkäripäivillä näyttelyosastollaan vierailleille lääkäreille kyselyn, jossa tiedusteltiin mielipiteitä erilaisista ajankohtaisista, lääkkeisiin liittyvistä seikoista. Vastauksia kertyi 301. Vastaajista 31 % työskenteli terveyskeskuksessa, 29 % sairaalassa, 16 % oli yksityislääkäreitä ja loput muita lääkäreitä. Naisten osuus oli 62 %. Aineiston pienuuden vuoksi tuloksia ei voi yleistää koskemaan suomalaisia lääkäreitä, mutta niistä saa tuntumaa lääkärien mielipiteiden vaihtelusta.

Sari Eerikäinen, Timo Klaukka

Psykoosipotilaiden neuroleptilääkitys vaikeutuu

Kansaneläkelaitos suunnittelee pudottavansa neuroleptien korvattavuutta psykoosipotilaiden hoidossa 100 %:sta 75 %:iin. Kyseessä olisi laajamittainen terveyspoliittinen kannanotto, joka heikentäisi oleellisesti kaikkein vaikeimmin sairaiden psykiatristen potilaiden hoitomahdollisuuksia. Vaikeimmin sairaat skitsofreniapotilaat käyttävät yleensä juuri kalleimpia lääkkeitä, kuten klotsapiinia tai pitkävaikutteisia neurolepti-injektioita ja he ovat poikkeuksetta eläkkeellä. Osalla näistä potilaista sairaudentunto on jatkuvasti puutteellinen ja neuroleptilääkitys nykypuitteissaankin - eli potilaalle maksuttomana - onnistuu vain "vapaaehtoisen pakon" avulla. Jos neuroleptit nyt tulevat näille potilaille maksullisiksi, he jättävät todennäköisesti lääkkeet käyttämättä vedoten taloudellisiin syihin. Tällöin sairauden uusiintumisen vaara kasvaa oleellisesti, ja psykiatristen sairaaloiden suljetut osastot täyttyvät ja pakkohoito lisääntyy. Hoidon painopisteen siirtämisestä avohoitoon ei sen jälkeen enää voida puhua.

Esa Leinonen, Pauli Poutanen

Lääkekustannukset arvioitavina

Kansaneläkelaitoksesta todetaan, että lääkekustannuksia pohtii tällä hetkellä sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä, jonka määräaika on 31.5.1997. Työryhmän tehtävänä on mm. selvittää mahdollisuudet lääkekustannusten hillitsemiseen niin, että samalla turvataan väestön mahdollisuudet saada tarvitsemansa lääkkeet kohtuulliseen hintaan. Kansaneläkelaitoksessa ei ole vireillä mitään erikseen neurolepteja koskevia suunnitelmia.

Kaipaan laajempaa keskustelua tahdonvastaisen psykiatrisen hoidon käytännöstä

Olisin toivonut, että kirjoitukseni tahdosta riippumattomasta psykiatrisesta hoidosta (SLL 32/96) olisi synnyttänyt laajempaa keskustelua tällä palstalla. Nyt vain Kari Pylkkänen on reagoinut yksipuolisesti lainsäätäjän näkökulmasta (SLL 35/96 ja 4/97). Näyttää siltä, että puhumme eri kieltä - kun puhun aidasta, hän puhuu aidanseipäistä. Ruohonjuuritaso ja norsunluutorniajattelu törmäävät vastakkain. Toivoisinkin, että ruohonjuuritaso nyt avaisi suunsa, koska ongelmia varmasti on. Kyllä me lain tunnemme, ei siitä ole kyse, vaan siitä, että sen teksti ja käsitteistö voisivat paremmin palvella käytäntöä potilaan todellisen hoidontarpeen näkökulmasta. On turhaa jankuttaa, että laki palvelee oikeusturvaa; kyllä sen kaikki tietävät. Kysymys onkin siitä, että sen pitäisi palvella myös jotain muuta.

Seppo Utria

Terveydenhuollon priorisointi: kommentti van Assenfeldtille

Kaikkien priorisointimenetelmien periaatteena on leikata vähiten hyödyllisten hoitojen julkisin varoin tapahtuvaa taloudellista kompensaatiota. Päämääränä on pyrkiä tarjoamaan tarpeelliset palvelut julkisen palvelutuotannon kautta tai tukemalla näitä palveluja suorin tukimuodoin tilanteessa, jossa tarpeelliseksi katsottava palvelutuotanto on uhattuna taloudellisista syistä. Tässä mielessä on aivan yhdentekevää, mitä priorisointimenetelmää sovelletaan. Päämäärät ja perusperiaatteet ovat eri menetelmillä samat. Menetelmät eroavat toisistaan siinä, kuka suorittaa jaon tarpeellisiin ja vähemmän tarpeellisiin palveluihin, ja siinä, kuinka oikeudenmukainen (dynaaminen) menetelmä on yksittäisiä potilaita kohtaan. Näiden välillä on tietty ristiriita.

Janne Aaltonen

HELLP-syndroomasta

Luin Lääkärilehdestä 5/97 mielenkiinnolla LK Nonna Makkosen ja apulaisprofessori Pertti Kirkisen artikkelin pre-eklampsian ja HELLP-syndrooman toipumisvaiheesta (1). Käsite HELLP-syndrooma on luisumassa, kuten ko. kirjoituksessa kävi ilmi, käsittämään vaikean pre-eklampsian muotoa, johon kuuluvat kohonneen verenpaineen ja proteinurian lisäksi matala veren verihiutaletaso ja kohonneet seerumin transaminaasit. Määritelmään kuuluva hemolyysi jäi huomioimatta ja/tai tutkimatta. On totta, että HELLP-syndrooma tarkasti määriteltynä on harvinaisuus, mutta hemolyysin puuttuessa, tai jos sitä ei ole tutkittu, käytettäköön sitten ELLP (Elevated Liver enzymes and Low Platelet count)-syndrooma nimitystä (2). Kirjoittajat itsekin puuttuvat asiaan johdannossaan, mutta tutkimuksessa hemolyysin toteaminen (esim. määrittämällä seerumin laktaattidehydrogenaasi ja haptoglobiini), ilmeisesti retrospektiivisen tutkimusasetelman vuoksi, jäi tekemättä. Pohdinnassa mainitaan postoperatiivisen anemian syyksi hemolyysi sekä leikkausvuoto, mutta pelkkä hemoglobiiniarvon aleneminen ei riitä hemolyysin perustaksi!

Risto Kaaja

Vastine edelliseen

Kiitämme dos. Kaajaa asiantuntevista kommenteista. Käsittelimme itsekin juuri dos. Kaajan mainitsemia näkökohtia alkuperäistyömme pohdinnassa (1), ja olemme niistä hänen kanssaan samaa mieltä. ELLP-nimitystä ei vain tunneta kliinisessä toiminnassa läheskään yhtä hyvin kuin HELLP-termi tunnetaan. Kysymys siitä, onko HELLP vain yksi pre-eklampsian muoto vai etiologialtaan ja verisuonipatologialtaan täysin eri sairaus, on pitkään askarruttanut tutkijoita, mm. toista meistä jo lähes kymmenen vuoden ajan (2).

Nonna Makkonen, Pertti Kirkinen

Lentomatkustajan verenpaineen lasku

Finnairin lennolla 103 Helsingistä New Yorkiin 16.12.1996 koneen kapteeni kuulutti lääkäriä. Olin ainoa, joka nosti kätensä. Kyseessä oli verenpainelääkitystä käyttävä potilas, jonka verenpaine pian ensi ruokailun jälkeen laski niin, ettei pulssia tuntunut. Ensiavun jälkeen neljän tunnin kuluttua hän kykeni jatkamaan matkaansa omalla paikallaan. Selostan tapauksen, koska siihen liittyy näkökohtia, joilla voi olla merkitystä tuleville lentomatkustajille ja heidän lääkäreilleen.

Olli Kivioja

Siellä aina ystävä - vai onko?

Vuosikymmeniä sitten pankkiryhmän mainoksessa kerrottiin, että "siellä aina ystävä". Nyt taitaisi olla parasta olla puhumatta pankeista yhtään mitään, kun ne pyrkivät pienasiakkaalta nylkemään sen viimeisenkin pennosen. Pieni asiakas taas olisi sitä mieltä, että pankkien pitäisi rahoittaa taloutensa pääasiassa rahoituslaitoksina eikä pyrkiä rahastamaan pikkuasiakkailta, jotka he ovat eri tavoin kiehtoneet ja houkutelleet pitämään rahansa aina pankissa. Vastaliikkeet ovat nousemassa niin että varokaapa pankinjohtajat ylittämästä yleisön ärsytyskynnystä.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030