Geeneistä ja reseptoreistako vastaus metaboliseen oireyhtymään?

Valppailla kliinikoilla on taipumus niputtaa eri oireita yhteen ja keksiä oirenipulle jokin näppärä syndrooman nimi. Tällä päättelyllä kliinikko helpottaa omaa työtään, sillä syndroomaa tarkastelemalla hän pystyy terävöittämään dia-gnostiikkaansa. Ajatellaanpa vaikka nefroottista syndroomaa - syndrooman takaa saattaa paljastua erilaisia tauteja, joilla ei välttämättä ole paljoa toistensa kanssa tekemistä. Mutta kun oireyhtymä identifioidaan, niin johan alkavat kliinikon diagnostiset algoritmit jyllätä ja diagnoosi paljastuu nopeasti.

Vähärasvainen ruokavalio käytännössä

Koko väestöä koskevissa ruokavaliosuosituksissa rasvan määräksi suositellaan 30 prosenttia energiasta. Mikä tarkoittaa 80 grammaa rasvaa 2 400 kcal saavan keskivertomiehen ruokavaliossa ja 60 grammaa rasvaa 1 800 kaloria saavan keskivertonaisen ruokavaliossa. Samaan rasvan määrään päätyvät myös diabeteksen ja hyperlipidemioiden ruokavaliohoitoa ja näiden sairauksien ehkäisyä koskevat suositukset. Ravitsemuksellisesti rasvan vähentäminen on perusteltua siksi, että rasva laimentaa ruokavalion suojaravintoainetiheyttä. Runsasrasvaisten elintarvikkeiden korvaaminen täysjyväviljalla, kasviksilla, marjoilla ja hedelmillä lisää vitamiinien ja kivennäisaineiden saantia ruokavaliosta.

Essi Sarkkinen

Terveyskeskusmaksujen vaihtelu kunnittain

Suomen terveydenhuolto kustannetaan pääosin julkisella rahoituksella, joka kerätään verotuksella kansalaisilta. Tästä seuraa, että terveydenhuollon kulut maksaa pääasiassa työssäkäyvä, aktiivinen ja terve väestö. Terveydenhuolto rahoitetaan samoilla periaatteilla useimmissa kehittyneissä maissa. Potilaan ja lääkärin välisessä hoitotapahtumassa on mukana kolmas osapuoli, kollektiivinen maksaja. Potilaiden kustannusosuus kerätään perimällä palvelujen käyttäjiltä asiakasmaksuja, jotka tuloutetaan kunnan kassaan. Terveydenhuollon asiakasmaksut ovat pitkäaikaissairaanhoitoa lukuun ottamatta käyttäjän ansiotulosta riippumattomia. Asiakasmaksujen osuus terveydenhuollon menojen katteena on Suomessa tällä hetkellä poikkeuksellisen suuri. Potilailta asiakasmaksuina perittävä summa vastaa yli 20 % terveydenhuollon kustannuksista. Tässä suhteessa Suomi ylittää esimerkiksi Yhdysvallat, jonka terveydenhuollon järjestelyä ja rahoitusta meillä pidetään huonona ja epäoikeudenmukaisena.

Klas Winell

Hälsocentralavgiftens variationer

Hälso- och sjukvården i Finland finansieras huvudsakligen med offentliga medel som insamlas genom beskattning av medborgarna. Det innebär att vården i första hand betalas av den aktiva, sysselsatta och friska delen av befolkningen. Samma principer för hälso- och sjukvårdens finansiering gäller i de flesta industriländer. Då en patient konsulterar en läkare finns således den kollektiva finansiären med som en tredje part. Patienternas andel av vårdkostnaderna insamlas genom att kommunen uppbär avgifter av dem som utnyttjar vårdtjänsterna. Klientavgifterna är inte inkomstbundna med undantag av de avgifter som tillämpas inom långtidsvården. Klientavgifternas andel av finansieringen av hälso- och sjukvården som helhet är för närvarande ovanligt stor i Finland. Över 20 procent av vårdkostnaderna inkasseras av patienterna. I detta avseende överträffar Finland t.ex. USA trots att sjukvården där av oss anses både illa organiserad och orättvis.

Kestouniterapia

Kestouniterapiaksi kutsutaan lääkkeillä aikaansaatua unitilaa, jonka syvyyttä ja pituutta voidaan säädellä. Sveitsiläinen Kläsi käytti v. 1922 skitsofrenian hoitoon laskimoon annettua Somnifen-barbituraattia: toistuvia barbituraattiruiskeita käyttäen potilas pidettiin unessa jopa yli kaksi viikkoa. Hoitoon liittyvät kuolemantapaukset johtivat kuitenkin uusien lääkkeiden kokeiluun. Potilasvalintaa ja valvontaa tehostamalla vakavat komplikaatiot ja kuolementapaukset vähenivät. Anestesiologisten hoitomenetelmien avulla asfyksiaan johtavat tilanteet saatiin paremmin hallintaan. Uudet psyykenlääkkeet sekä insuliinisokki ja aivojen sähköärsytyshoito korvasivat vähitellen kestouniterapian toisen maailmansodan jälkeen, joskin menetelmän erilaisia yhdistelmiä käytettiin rajoitetusti mm. Neuvostoliitossa vielä 1970-luvulla.

V.P. Savolainen

Tautiluokitus uudistuu, miksi ja miten?

Kansainvälinen tautiluokitus (International Classification of Diseases; ICD) perustuu 1800-luvun lopulla alkaneeseen perinteeseen. Varhaisimmat tautiluokituksen versiot käsittelivät ainoastaan kuolemansyitä. Maailman terveysjärjestön (WHO) vuonna 1948 julkaisemasta 6. versiosta lähtien luokitus ja kansainvälinen tilastointi on ulotettu myös muihin kuin kuolemaan johtaviin sairauksiin. Lääketieteen kehitys ja tarve entistä tarkempien tilastojen tuottamiseen ovat johtaneet tautiluokituksen säännölliseen uusimiseen. Tautiluokituksen 9. versio otettiin Suomessa käyttöön vuoden 1987 alussa, mutta WHO:n alkuperäinen luokitus (ICD-9) oli julkaistu jo vuosikymmenen alussa. Siksi luokituksesta puuttuu esimerkiksi immuunikato (AIDS) täysin. Työ uuden luokituksen kehittämiseksi onkin aloitettu jo 1980-luvun alkupuolella. Sen tuloksena WHO julkaisi ICD-10:n systemaattisen osan 1992 ja aakkosellisen osan 1994.

Martti Virtanen

Förnyad sjukdomsklassifikation, hur och varför?

Den internationella klassifikationen av sjukdomar (International Classification of Diseases; ICD) har sitt ursprung redan i slutet av 1800-talet. De tidigaste versionerna av klassifikationen upptog endast dödsorsaker. Sedan Världshälsoorganisationen WHO gav ut den sjätte versionen år 1948 har klassifikationen och internationell statistik även omfattat andra än dödliga sjukdomar. Den medicinska utvecklingen och behovet av allt noggrannare statistik har medfört att klassifikationen numera regelbundet förnyas. De nionde versionen (ICD-9) togs i bruk i Finland i början av år 1987, men WHO hade gett ut den redan i början av 1980-talet. Därför saknas t.ex. immunbristsyndrom (aids) helt i i ICD-9. Redan i början av 1980-talet inleddes också arbetet på en ny version och år 1992 publicerade WHO den systematiska delen av ICD-10 medan den alfabetiska delen utkom i fjol.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030