Olemmeko vastuussa sairauksistamme?

Amerikkalaiset pohtivat pari vuotta sitten lääkärilehdessään, olisiko moraalisesti oikein siirtää alkoholistille maksa rattijuopon yliajamalta lapselta. Ajatus tuntuu kieltämättä puistattavalta. Alkoholilla elimistönsä tuhonnut hyötyy viattomalle lapselle tapahtuneesta onnettomuudesta, jonka on aiheuttanut toinen päihteiden väärinkäyttäjä. Eettiseltä kannalta ongelma on kuitenkin monimutkaisempi kuin, miltä se aluksi näyttää.

Sakari Karjalainen

Lääkärikoulutus ja laadunarviointi

Viime aikoina lääkärikoulutukseen on kohdistunut sekä määrällisiä supistamisvaateita että koulutuksen kehittämisvaateita. Lääkärintyön laatua tulee viimekädessä aina mitata sillä, missä määrin hänen toimintansa tuottaa potilaalle odotettua terveyshyötyä. Tästä seuraa, että lääkärikoulutuksen kehittämisessä tulisi tavoitteena olla valmistuvien lääkäreiden ja erikoistuvien lääkäreiden työn korkea laatu ja että lääketieteellisen koulutuksen laatua kannattaa arvioida valmistuneiden lääkäreiden toiminnan perusteella.

Toimittaneet Pertti Kekki, Marja Sihvonen, Katia Käyhkö

Wolmar Schildt, lääkäri ja suomalaisuusmies

Wolmar Styrbjörn Schildt (1810-1893) oli 1800-luvun intomielinen suomalaisuuden kannattaja, joka syntyi Laukaassa vuonna 1810. Hän avioitui lääkäriksi valmistuttuaan vuonna 1841 Mathilda Fredrika Wilhelmina Wadenstjernan (1821-1904) kanssa, joka oli hänen äidinpuoleinen pikkuserkkunsa. Pariskunta sai yhdeksän lasta, joista vain neljä eli aikuisiksi. Schildt kuoli Jyväskylässä vuonna 1893, siis sata vuotta sitten.

1.12.1993 Sepelvaltimotaudin suomalainen paradoksi

Suomi on ollut johtavia maita sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä. Niinpä keski-ikäisen väestömme sepelvaltimotautikuolleisuus on parina viime vuosikymmenenä pienentynyt puoleen. Onko sepelvaltimotauti siis häviämässä maastamme? Valitettavasti ei ole. Suomalaiset miehet ovat edelleen kansainvälisten sepelvaltimokuolleisuustilastojen kärkipäässä, joskaan eivät enää ensimmäisellä sijalla.

1.12.1993 Irtisanominen julkisella sektorilla

Keskustelua julkisen sektorin tehottomuudesta - todellisesta tai luullusta - on käyty aina aika ajoin parin viime vuosikymmenen ajan. Tämä keskustelu ei johtanut käytännössä juuri mihinkään. Julkinen sektori eli omaa elämäänsä, jonka yksi keskeisimmistä piirteistä oli suunnittelun keskittyminen uusien hankkeiden toteuttamiseen säännönmukaisesti lisäresurssoinnilla. Terveydenhuollossa kehiteltiin vuosikymmenen loppupuolella suoritteiden ja työn tuottavuuden laskemista sekä vaikuttavuuden arviointia, joita voi pitää jonkinlaisina ensiaskeleina olemassa olevan toiminnan evaluoinnille. Näiden yritelmien merkitys jäi vähäiseksi. Yleisen hyväksynnän saaneita terveydenhuollon mittareita ole vieläkään pystytty kehittämään.

Tarton yliopistossa diagnosoidaan neuriitti hyvin harvoin

Professori Jorma Palo on tunnettu kynänkäyttäjä, joka tieteellisten artikkeleidensa rinnalla on julkaissut myös kaunokirjallisia sekä sanomalehtikirjoituksia. En pysty arvioimaan, kuinka pätevä hän on lääkärinä - emmehän ole työskennelleet yhdessä. Mutta varmasti prof. Palo on huomattava tiedemies - hänen tutkimuksillaan aivojen valkuaisaineen vaihdunnan häiriöistä (kun sairauteen liittyy heikkomielisyys) on perustava merkitys. Tiedemiehenä hän tietää tosiasioiden tärkeyden johtopäätösten tekemisessä. On yllättävää, että kirjassaan 'Saanko elää, saanko kuolla. Hoidon rajat' (WSOY, 1992) hän tekee ainakin yhden päätelmän, joka perustuu vääriin tietoihin.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030