Kiveksistäkö aivojen auttajiksi?
Neurodegeneratiivisten sairauksien tutkimuksessa ja tautimekanismien ymmärtämisessä on menty kosolti eteenpäin viime vuosina. Parkinsonin taudin biologiassa dopaminergisen järjestelmän häiriintyminen on keskeisessä osassa taudin synnyssä. Lääkehoidon lisäksi on hoitotuloksien parantamiseksi jo 80-luvulta alkaen kehitelty erilaisia neuraalisen kudoksen siirtoon perustuvia hoitomuotoja (Björklund ym. Nature 1982;298:652). Dopamiinin osuuden lisäksi on käynyt ilmeiseksi, että useat muutkin molekyylit, solujen erittämät troofiset tekijät tai kudoksissa toimivat signaalimolekyylit ovat keskeisiä taudin patogeneesissä. Nämä muut molekyylit voivat osallistua dopaminergisten neuronien regeneraatioon ja auttaa niiden hengissäsäilymistä. Tällaisista tekijöistä, joilla on osoitettu olevan aivosolujen suhteen regeneratiivisia tai suojaavia ominaisuuksia, voidaan mainita vaikkapa gliaperäinen neurotroofinen faktori, insuliininkaltaiset kasvutekijät sekä fibroblastikasvutekijät (mm. Lin ym. Science 1993;246: 1023; Takayama ym. Nature Med 1995;1:53).