Kotivammaisuudesta ja lapsuuden haavoista: Yleistä taustaa Martti Paloheimon uudelle kirjalle

Martti Paloheimo on yksi maamme kokeineimmista käytännön psykiatreista, jonka ura on kestänyt yli puolen vuosisadan ajan. Lisäksi hän on kirjoittanut toistakymmentä yleistajuista kirjaa, jotka koskevat ihmissuhteita ja mielenterveyttä. Erityisen huomionarvoinen asia on, että se psykiatrian aihepiiri, jota hän viimeisessä kirjassaan esittää, on hänelle sisäistynyt eheäksi kokonaisuudeksi vasta viimeisen puolen vuosikymmenen aikana. Tämä on esimerkki psykiatrisen opetuksen kaavoittuneisuudesta tiettyihin ulkonaisiin muotoihin. Nämä eivät salli relevanttien empiiristen havaintojen muotoutumista tosiasioiksi, jotka voisivat antaa uusia mahdollisuuksia paremmin hoitaa menneisyytensä vankeina olevia kärsiviä ihmisiä.

Erkki Huhmar

Kivuntutkimusyhdistys perustettiin - miksi?

Kroonisen kivun hoito on eräs nykylääketieteen suuria ongelma-alueita. Perinteisessä biolääketieteellisessä koulutuksessa kipua on ajateltu lähinnä kudosvaurion merkkinä, ja tutkimusta ja hoitoa on suunnattu taustalla olevan sairauden diagnosointiin ja hoitoon. Tietämys kroonisen kivun neurofysiologisista mekanismeista on kuitenkin viime vuosikymmenten aikana oleellisesti lisääntynyt ja muuttanut näkemyksiä. Krooniseen kipuun tiedetään liittyvän monia häiriöitä kivun välittymis- ja muuntelumekanismeissa kuten muutoksia ääreishermoissa, kivun välittymisessä selkäydintasolla sekä keskushermoston herkistymistä kipusignaalin käsittelyssä. Näiden neurofysiologisten muutosten katsotaan tekevän kroonisesta kivusta sairauden sinällään ja muuttavan oleellisesti käsityksiä myös kroonisten kipujen hoidosta.

Eija Kalso, Heli Forssell, Heikki Antila, Juha Hänninen

Verisolukasvutekijää kyllä kiitos - mutta kenelle ja milloin

Verisolujen kasvuun vaikuttavat tekijät ovat olleet intensiivisen tutkimuksen ja keskustelun kohteena erityisesti viimeisen vuosikymmenen ajan. Punasolujen lisääminen erytropoietiinilla on ollut kauan tunnettua, eivätkä valkosolupuoleen vaikuttavat tekijätkään ole aivan eilisen teeren poikia. Uusin tulokas on muutama vuosi sitten keksitty trombopoietiini, verihiutaleisiin vaikuttava kasvutekijä. Erytropoietiinilla on hyväksytty käyttönsä punasolumassan lisäämisessä valikoiduissa tapauksissa vaikkapa keskosilla ja tietyissä syövän aiheuttamissa tilanteissa. Enemmän julkisuudessa on keskusteltu kuitenkin erytropoietiinin käytöstä doping-aineena. Trombopoietiinillakin, vaikka molekyylin löytyminen on vasta parin vuoden takaa, tehdään jo kliinisiä kokeiluja ja eläintyöt antavat viitteitä siitä, että sillä tulee olemaan paikkansa trombosytopenian hoidossa. Todennäköisesti ja toivottavasti ainakin syöpähoidon aiheuttaman luuydinlaman yhteydessä, sillä trombosyyttisiirrot ovat tavallisia ja tiheästi tarvittavia sekä lapsi- että aikuissyöpäpotilailla.

octopus 22-23/1997 Kommentteja

Satavuotias asetyylisalisyylihappo

Kivun lievittäminen on ollut ammoisista ajoista ihmiskunnan tavoitteena. Sattuma ja kokeilut ovat paljastaneet kasveissa aineita, joilla voitiin vähentää tai poistaa kipua. Tällaisia kasveja olivat mm. unikko, intianhamppu, villikaali ja mandragora. Yrttien teho vaihteli kuitenkin arvaamattomasti raaka-aineista ja valmistusmenetelmistä riippuen. Lisäksi lääkkeillä oli haitallisia vaikutuksia psyykeen.

Arno Forsius

Terveydenhuollon menetelmien arviointi - mahdollisuus terveydenhuollon kustannuskriisin hallintaan?

Terveydenhuollon menot ovat joutuneet ja joutuvat vastedeskin yhä tarkemman suurennuslasin alle, kun kunnille kohdistetut valtionosuudet ovat edelleen vähenemässä. Saammeko terveydenhuoltoon sijoittamillemme markoille vastinetta koko rahan edestä, vai meneekö osa panostuksesta hyödyttömien tai lähes hyödyttömien toimintojen ylläpitämiseen? Alati kasvavia terveydenhuollon menoja on toki pyritty rajoittamaan monin keinoin, mutta toistaiseksi suhteellisen laihoin tuloksin. Osin tähän vaikuttaa se, että nopeasti yleiseen käyttöön leviävät uudet terveydenhuollon menetelmät, esimerkiksi uudet kuvantamistavat, vaativat usein mittavia laiteinvestointeja. Kalliitkin uudet laitteet, lääkkeet ja hoitotavat puolustavat kuitenkin paikkaansa, jos on osoitettu tai osoitettavissa, että niistä todella on hyötyä diagnostiikassa tai hoidossa ja että ne ovat kustannusvaikuttavia. Näin ei valitettavasti kuitenkaan kaikkien uusien laitteiden ja menetelmien kohdalla ole.

Kalevi Lauslahti, Heikki Joensuu, Risto P. Roine

Muut 22-23/1997 Kommentteja

Makrolidien käyttöön lisää harkintaa Atsitromysiinin käyttö kasvaa voimakkaasti

Makrolidien hankkimisesta sairausvakuutuskorvausta saaneiden määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1994 vuoteen 1996. Kasvu johtuu pääasiassa atsitromysiinin käytön lisääntymisestä. Makrolidit ovat kuitenkin edelleen toissijaisia vaihtoehtoja ylähengitysteiden infektioiden hoidossa. Makrolidien käytön lisääntyminen aiheuttaa voimakkaan valintapaineen bakteeripopulaatioon, ja tämän vaikutuksia on vaikea ennakoida. Uudet makrolidit ovat lisäksi suhteellisen kalliita. Siksi käytön kasvu on ongelmallista sekä lääketieteelliseltä että taloudelliselta kannalta.

Pentti Huovinen, Timo Klaukka, Erkki Palva, Mikstran Seurantaryhmä

Muut 22-23/1997 Kommentteja

AGU-taudin ja frax-oireyhtymän kliininen kuva

Ryynäsen ja Kirkisen katsaus odottavan äidin perinnöllisyysneuvontaan oli ajankohtainen ja tarpeellinen paneutuessaan kehitysvammaisuuden ehkäisyyn (SLL 7/97). Artikkelissa katsottiin arveluttavaksi pelkän kaupallisen geenitestin käyttö ilman kliinistä asiantuntemusta. Lääkärien ja terveydenhoitajien on tunnettava testattavat sairaudet. Tässä suhteessa kohdennan kritiikkini AGU-taudin ja frax-oireyhtymän kliiniseen kuvaan.

Maria Arvio, Seppo Autio

Eminence or evidence?

Viime aikoina ovat puhtaasti lääketieteellistenkin artikkelien kirjoittajat ottaneet tavakseen käyttää, muiden lisäksi, talouselämästä lainattuja komealta kalskahtavia titteleitä kuten "toimialajohtaja" tai "tulosyksikön johtaja". Miksei sitten yhtä hyvin terveyslautakunnan puheenjohtaja tai rotariklubin presidentti? Silmäni eivät vielä ole auenneet ymmärtämään miten taloudellishallinnollisen vastuun sinänsä arvokas kantajuus olisi tässä yhteydessä jotenkin oleellista. Kansainvälisissä julkaisuissa ei tällaista tittelinkipeyttä esiinny. Lisänneekö tirehtöörinarvo kirjoituksen todistusvoimaa tietyn kliinisen tai lääketieteellisteoreettisen ongelman selvittelyssä, vai voisiko kotimaisissakin lehdissä palstatilan käyttää hyödyllisemmin? Eikö klassinen yhdistelmä ylilääkäri + dosentti + LKT enää riitä?

Markku Walamies

Ilokaasuhoidosta

Suomen Lääkärilehdessä 18-19/97 on alkoholiprofessorin vastine hänen toimintaansa kritisoiviin mielipiteisiin, mutta hän on kiertänyt kuin kissa kuumaa puuroa ja vastaillut vain vähäpätöisiin oheiskysymyksiin. Esimerkkinä mainittakoon, että hän sanoo: "...rahoittajien (esim. KELA) päätöksiin en voi vaikuttaa, vaikka haluaisinkin...". Toivon, että tämä on totta tällä hetkellä, sillä meillä on runsaasti tietoa siitä, että alkoholiprofessori, jolla muuten EU:n sääntöjen vastaisesti on monopoliasema, on useasti vetänyt ja yrittää näköjään edelleenkin vetää maton ilokaasuhoidon alta.

Reijo Ojutkangas

Kardiologiska uppsving

En sommar i början av 1980-talet skrev Octopus i denna spalt om ett märkligt nytt fynd. Hjärtinfarkt var faktisk det samma som blodpropp i hjärtat! Eller rättare: för snart 20 år sedan blev det klart att merparten av myokardinfarkter beror på att koronarkärlen tromboseras och att artärsklerosen spelar en viktig roll i detta scenarium. Progressiv artärskleros i kransartärerna leder i det långa loppet till endotelskada, och neointimal hyperplasi, alltså förtjockning av kranskärlets intima. Förträngningen i ett aterosklerotiskt kranskärl beror följaktligen bara delvis på åderförkalkning - tillväxt t.ex. av fibroblaster bidrar till ett smärtare lumen.

octopus 20-21/1997 Kommentteja
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030