1.12.1992 Onnistuuko suomalaisten itsemurhien vähentäminen

Vuonna 1990 maassamme teki 1 192 miestä ja 319 naista itsemurhan. Itsemurhien määrä, yli 30 kuolemaa 100 000 asukasta kohden, on kansainvälisesti verraten hälyttävän korkea. Euroopan maista vain Unkarissa tehdään koko väestö huomioon ottaen enemmän itsemurhia kuin Suomessa. Itsemurhakuolleisuus on lisääntynyt 1960-luvun lopulta lähtien. Erityisen huolestuttavaa on ollut nuorten miesten itsemurhien yleistyminen 1980-luvun puolen välin jälkeen. 15-24-vuotiaitten miesten itsemurhakuolleisuus on Suomessa suurempi kuin missään muussa Euroopan maassa. Taloudellisesti vaikea lama-aika voi osaltaan edistää tätä epäsuotuisaa kehitystä.

1.12.1992 Kan självmorden i Finland minskas ?

Under 1990 begick 1 192 män och 319 kvinnor självmord i vårt land. Antalet självmord, över 30 dödsfall per 100 000 invånare, är alarmerande stort internationellt sett. I Europa begås med hänsyn till hela befolkningen fler självmord endast i Ungern. Dödsfallen till följd av suicid har ökat sedan slutet av 1960-talet. Särskilt oroväckande är att allt fler unga män suiciderat sedan mitten av 1980-talet. Bland män i åldern 15-24 år är suicidfrekvensen i Finland större än i något annat europeiskt land. Den svåra ekonomiska krisen kan ytterligare accentuera denna olyckliga trend.

Raskaudenaikainen trauma ja sen hoito

Raskaudenaikaisessa tapaturmassa hoidettavana on kaksi potilasta: äiti ja sikiö. Raskauden normaalit fysiologiset muutokset on otettava hoidossa huomioon. Äidin elintoimintojen turvaaminen on ensisijaista, sillä sikiön etua palvelee parhaiten äidin tehokas hoito. Yleisimmin liikenneonnettomuuksissa syntyvä tylppä vatsavamma voi olla kohtalokas sikiölle, koska istukka voi irrota tai vamma aiheuttaa verenvuotoa sikiöstä äitiin. Siksi lievissäkin vatsavammoissa suositellaan sikiön voinnin seurantaa vähintään neljän tunnin ajan. Turvavyön käyttö autossa ehkäisee sekä äidin että sikiön vammautumista.

Tuomo Kalliola Pentti K. Heinonen

Depressiolääkkeiden pitoisuusmittausten kliininen merkitys

Seerumin depressiolääkepitoisuuksien huomattava yksilöiden välinen vaihtelu, jota ikääntyminen ja muu lääkitys voivat vielä lisätä, vaikeuttaa depression lääkehoidon tehon ja turvallisuuden arviointia. Depressiolääkkeiden pitoisuusmittauksien on osoitettu parantavan lääkehoidon osuvuutta erityisesti riskiryhmillä, kuten vanhuksilla ja muita psyykenlääkkeitä samanaikaisesti saavilla potilailla. Lääkehoidon nykyaikaisia seurantamahdollisuuksia tulisikin käyttää entistä enemmän myös masennuslääkkeitä saavien potilaiden hoidossa.

Esa Leinonen Pauli Ylitalo

Tuhopolttohimon taustatekijät

Tuhopolttohimo eli pyromania luokitellaan nykyisessä tautiluokituksessa hillitsemishäiriöksi. Se ei ole erillinen sairaus vaan esiintyy oireena monessa psyykkisessä häiriössä. Aiemmin yleinen käsitys, että tulipalon sytyttäminen liittyisi seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen, ei tutkimusten mukaan päde kovinkaan usein. Esimerkiksi hyötyminen, muun rikoksen peittäminen tai kosto ovat motiiveina tavallisempia murhapolttorikokseen syyllistyneillä. Nykyisin impulsiivisuus ja käyttäytymisen hallinnan puuttuminen katsotaan murhapolttoon ryhtymisen perustaksi.

Eila Repo Matti Virkkunen

Sytostaattihoito ennen leikkausta lisää mahdollisuuksia rinnan säästäviin leikkauksiin

Rintasyövän hoitokäytännöt ovat muuttuneet paljon viime vuosikymmenien aikana. Naisten elämänlaatua on voitu parantaa siirtymällä säästävämpiin leikkaushoitoihin. Nykyisin Suomessa voidaan yli kolmannes rintasyöpäpotilaista hoitaa rinnan säästävällä leikkauksella. Potilaiden keskimääräinen elinaika on pidentynyt, kun paikallishoitoon on liitetty täydentävä hormoni- tai sytostaattihoito. Viime vuosina monissa länsimaissa on alettu antaa sytostaattihoitoa rintasyövän ensimmäisenä hoitona. Tarkoituksena on pienentää kasvainta, jotta rinnan säästävä leikkaus olisi mahdollinen. Näin on voitu säilyttää rinta 80-90 %:lla rintasyöpäpotilaista. Varhaisen sytostaattihoidon toinen päämäärä on parantaa eloonjääneisyyttä.

Päivi Hietanen

Huuli-suulakihalkioisten foniatrinen hoito

Huuli-suulakihalkioiden kirurginen hoito alkoi Suomessa jo 1930-40-luvun taitteessa. Helsingissä sijaitsevaan Huuli-suulakihalkiokeskukseen valtakunnallisesti keskitetty halkiopotilaiden hoito laajeni vähitellen käsittämään myös hammas-, puhe- ja korvahoidon. Halkiohoito kuului hallinnollisesti SPR:n toimintaan 1940-luvun lopulta vuoteen 1984 saakka. Vuoden 1985 alusta Huuli-suulakihalkiokeskus liitettiin HYKS:aan, ja hoito kuuluu nykyisin plastiikkakirurgian yksikön tehtäviin.

Marja-Leena Haapanen

Muutokset sairauspanoraamassa

Rauhan ja vaurastumisen vuosikymmenten seurauksena väestön elinikä oli alkanut tuntuvasti pidentyä. Sairaalan potilaistossa ikärakenteen muutokset ilmenivät kärjistyneinä. Gustaf Fock totesi, että kun esimerkiksi Marian sairaalassa alle 60-vuotiaita potilaita oli ollut kaikista potilaista 50-luvulla keskimäärin 70 %, vastaavanikäisten osuus 70-luvun puolivälissä oli viitisenkymmentä prosenttia. Sen sijaan yli 70-vuotiaiden osuus oli kasvanut l0 %:sta 24 %:iin ja yli 80-vuotiaiden osuus runsaasta kahdesta prosentista seitsemään prosenttiin.

Suvunjatkaminen ja terveys

WHO:n perhesuunnittelun ohjelma (WHO Special Programme of Research, Development and Research Training in Human Reproduction) täyttää 20 vuotta. Juhlavuonna ohjelma on julkaissut yhteenvetoja mm. raskaudenehkäisyyn ja lapsettomuuden hoitoon liittyvistä tulevaisuudennäkymistä. Maapallolla tapahtuu päivittäin yli 100 miljoonaa sukupuoliyhteyttä, joista noin 0,9 miljoonaa johtaa raskauteen. Raskauksista 50 % on ei-haluttuja tai suunnittelemattomia ja 25 % ehdottomasti ei-toivottuja. Noin 150 000 raskautta johtaa päivittäin raskauden keskeytykseen. Kolmasosa näistä aborteista tehdään vaarallisissa olosuhteissa ja epämääräisissä sosiaalisissa ja legaalisissa tilanteissa, mikä johtaa noin 500 päivittäiseen kuolemaan. Noin 1 370 äitiä kuolee päivittäin toteuttaessaan fysiologista ja sosiaalista velvollisuuttaan jatkaa sukua ja synnyttää. Lisäksi moninkertainen määrä raskaanaolevia pelastuu täpärästi komplikaatioista, mutta ei ilman fyysisiä ja henkisiä vammoja.

Toimittanut Juhana Idänpään-Heikkilä, Geneve

Taistelu jokisokeutta vastaan

Noin viisi vuotta sitten WHO käynnisti yhteistyön lääketehdas MSD:n kanssa kehittääkseen tehokkaan hoidon jokisokeuteen (onkoserkiaasi). Tautiin ei ollut pätevää hoitokeinoa, mutta sitä sairasti noin 17 miljoonaa ihmistä ja 90 miljoonaa asuu sen riskialueilla Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Jokisokeuden aiheuttaa kudosloinen, joka leviää jokien ja suurten virtojen varsilla asustavan nk. mustakärpäsen puremien kautta ihmisten ihoon. Naarasparasiitti asustaa ihokyhmyssä ja heldelmöityksen seurauksena se tuottaa lyhyessä ajassa tuhansia pieniä matoja, jälkeläisiä, joita se voi jatkuvasti tuottaa jopa 14 vuoden ajan. Madot tunkeutuvat ihoon, aiheuttavat kutinaa, paukamia ja tuhoavat lopulta ihon sidekudosrakenteen. Madot voivat tunkeutua myös silmään, jossa ne tuhoavat vähitellen silmän rakenteet ja seurauksena on sokeus.

Toimittanut Juhana Idänpään-Heikkilä, Geneve

Lääkemainonta valvontaan

WHO:n terveysyleiskokous toukokuussa hyväksyi päätöslauselman, jossa WHO ja CIOMS velvoitetaan järjestämään asiantuntijakokous pohtimaan toimia lääkemainonnan järkeistämiseksi. Useimmissa teollisuusmaissa lääkemainonta on terveysviranomaisen valvottavissa, jos resursseja löytyy, mutta näin ei ole kaikkialla. Erityisesti kehitysmaissa paikalliset - usein kansalliset - lääketehtaat harjoittavat rajua myynninedistämistä, mutta mukana on ollut myös monikansallisten lääkeyrityksien paikallisia "sivuliikkeitä". Keväällä 1993 järjestettävä kokous saa selvityksen jäsenmaiden nykyisistä valvontasäännöksistä ja -mekanismeista. Toimenpide-ehdotukset perustetaan lisäksi mm. WHO:n vuonna 1988 hyväksymiin lääkemainonnan eettisiin kriteereihin sekä lääketeollisuuden vapaehtoisuuteen pohjautuvan lääkemainontakoodin keräämiin kokemuksiin. Kiihkeät ennakkokeskustelut ounastelevat kokouksen muodostuvan varsin mielenkiintoiseksi.

Toimittanut Juhana Idänpään-Heikkilä, Geneve

Nyt ajankohtainen opas Lääkäriliitosta: Tulosmittaus terveydenhuollossa

Kiristyvä kilpailu resursseista ja tulossa oleva valtionosuusuudistus ovat johtaneet siihen, että terveydenhuollon tulosten mittaus on yhä tärkeämpää. Lääkäriliitto on vastannut ajankohtaiseen haasteeseen laatimalla käsikirjan Tulosmittaus terveydenhuollossa. Siihen on koottu keskeiset käsitteet ja menetelmät tuloshakuista terveysstrategiaa varten. Oppaassa esitellään sekä suomalaisia että ulkomaisia tulosmittaushankkeita.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030