Kuolemisessa pelottaa elämän ja kuoleman hämärä välimaasto
Kuolemanpelko on enenevästi alkanut kohdistua kuolemiseen, elämän ja kuoleman laajentuneeseen rajavyöhykkeeseen. Kuolema koskee nykyisin etupäässä väestön vanhimpia. Voimien hiipuessa vanhukset liukuvat hiljalleen kohti elämän ja kuoleman raja-alueita. Elämän viimeinen vaihe on muuttanut muotoaan, ja kuolemisesta on tullut pitkäksi venyvä prosessi. Mielikuvat hyvästä kuolemasta viittaavatkin paitsi pitkäikäisyyteen, myös elämän loppuun saakka ulottuvaan elinvoimaisuuteen ja terveyteen. Yhteiskunta hakee toimintamalleja elämän ja kuoleman epämääräisen välimaaston jäsentämiseksi ja siihen liittyvän ahdistuksen neutraloimiseksi. Katsauksen pohjana on kirjoittajan syyskuussa 1999 Turun yliopistossa pitämä lectio praecursoria.
Louis Pasteurin oppilas Elie Metchnikoff perusti kuolemaa tutkivan tieteenhaaran, tanatologian, 1800- ja 1900-luvun taitteessa (1). Ensimmäinen kuolemista koskeva tutkimus ilmestyi vuonna 1906. Sir William Osler tutki tuolloin 500 vakavasti sairastunutta henkilöä. Oslerin mukaan heistä viidesosa…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
