Professori, LKT, Matti Juhani Romo kuoli maaliskuussa Helsingissä hieman ennen 90-vuotispäiväänsä. Hän oli syntynyt kesäkuun 15. päivänä 1936 Hämeenlinnassa. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Hämeenlinnan yhteiskoulusta 1954 ja valmistui Helsingin yliopistosta lääketieteen lisensiaatiksi 1962, sisätautien erikoislääkäriksi 1968 ja työterveyshuollon erikoislääkäriksi 1983. Väitöskirjansa hän teki äkillisistä sydänkuolemista. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin 2001.

Matti Romon elämän pituinen kiinnostus kardiologiaan, sydäntautien syntyyn ja hoitoon heräsi jo opiskeluaikana Hyksin sisätautien 1. klinikalla.

Sydäntautiliittoon hän tuli jo 1960-luvun lopulla, perustamaan koronaarirekisteriä. Työ Sydäntautiliiton tutkimusosastolla jäi lyhyeksi, kun hän siirtyi VR:n ylilääkäriksi, missä hän viihtyi lähes 20 vuoden ajan.

Yhdeksänkymmentä luvulla ura jatkui tutkijana Oulun yliopistossa, mutta asiantuntijalääkärin paikka toi Romon takaisin Sydäntautiliittoon, josta hän eläköityi 2000-luvun alussa.

Jo 70-luvulta alkanut sydänjärjestöura jatkui aktiivisena vielä eläköitymisen jälkeenkin.

Romo jäi yllättäen leskeksi 80-luvun alussa ja päätyi kolmen teini-ikäisen lapsen yksinhuoltajaksi. Tämänkin roolinsa hän hoiti kunniakkaasti. Hänellä oli lämmin ja läheinen suhde sekä lapsiinsa että kuuteen lapsenlapseensa.

Perusluonteeltaan Romo oli vaatimaton ja empaattinen, ystävilleen ja läheisilleen aina saavutettavissa oleva tuki ja turva. Golfin pelaaminen oli lähellä hänen sydäntään, lisäksi hän osallistui aktiivisesti erilaisiin tiede- ja kulttuuritapahtumiin. Kiinnostus vieraita kulttuureja kohtaan ja humaani elämänasenne veivät hänet mm vapaaehtoistyöhön pakolaisleirille Kamputseaan ja Jeep-lääkäriksi Keniaan.

Romon kodissa oli aina paikka kirjoille. Romo oli paitsi aktiivinen ammattikirjallisuuden seuraaja, myös innokas kaunokirjallisuuden lukija ja taiteen harrastaja. Hän oli viihdyttävää keskusteluseuraa ja seurasi aktiivisesti maailman tilannetta. Sydänasioista hän jaksoi jutella vielä viimeisinä elinkuukausinaankin ja sydäntyöllä oli vankka paikka hänen sydämessään läpi elämän.