Maapallon lämpötilan havaittu nousu on 90 %:n varmuudella ihmisen ilmakehään tuottamien kasvihuonekaasujen syytä. Ilmastonmuutoksen terveysvaikutukset tulevat olemaan valtavia: aliravitsemusta, sairauksia, tulvia, sosiaalista hajaannusta ja pakolaisvirtoja (1). Apokalyptisten ennusteiden tiedetään olevan kehitysmaissa todellisuutta jo nyt, mutta eivät tule säästymään pohjolankaan asukkaat, vaikka viiniköynnöksistä vielä haaveillaankin.

Hiilidioksidipäästöjä voidaan torjua vähentämällä energiankulutusta, lisäämällä energiatehokkuutta ja ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia energialähteitä. On arvioitu, että neljänkymmenen vuoden kuluttua on tultava toimeen puolta vähemmällä energialla kuin nyt. Haaste on valtava. Onko ilmastonmuutos liian hidas ja liian kaukana tulevaisuudessa ihmisen luontaisen ahneuden perspektiivistä? Ympäristönsuojelun on sanottu muistuttavan teiniseksiä: jokainen väittää harrastavansa, mutta harvat toimivat, eivätkä hekään kovin tehokkaasti. Muutoksella alkaa olla kiire.

Entä me lääkärit? BMJ:n päätoimittaja Fiona Godlee kirjoitti ensimmäisen pääkirjoituksen ilmastonmuutoksesta jo yli kymmenen vuotta sitten. Jokin aika sitten lehti perusti "hiilineuvoston", jonka päämääränä on valjastaa terveydenhuollon asiantuntijoiden äly ja luovuus hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen (2). BMJ selvittää keinoja, joilla muuttaa lehti hiilineutraaliksi ja kehottaa muita terveydenhuollon toimijoita tekemään samoin. Britanniassa ollaan muutenkin etunenässä ja konservatiivipoliitikot esittävät ajatuksia, joita meillä on totuttu kuulemaan lähinnä vihreiltä ja Maan ystäviltä.

Monissa arvostetuissa lääketieteen lehdissä ollaan varsin yksimielisiä siitä, että lääkäreiden tulisi kantaa ilmastonmuutoksesta aivan erityistä vastuuta ja näyttää esimerkkiä muille - olemmehan terveyden ja sairauden näköalapaikalla. Kaukaisen, kylmän ja korkean elintason maan kansalaisina meillä suomalaisilla lääkäreillä on väistämättä suuri ekologinen jalanjälki (3). Kohtalaisen suuren osan kengännumerostamme muodostavat pitkät lentomatkat. Jokin aika sitten arvioitiin kansainvälisten kokousten hiilidioksidipäästöjä ja todettiin, että esimerkiksi American Thoracic Society -kongressin lennot pumppasivat 10 779 tonnia hiilidioksidiekvivalentteja lämmittämään ilmakehää (4). Vertailun vuoksi mainittakoon, että se vastaa 550 amerikkalaisen, 1 000 suomalaisen, 11 000 intialaisen tai 110 000 tsadilaisen vuodessa tuottamaa hiilidioksidipäästöä. Tsadin kansalaiset sopivat vertailuun siksikin, että ilmastonmuutos on jo lähes kuivattanut Tsad-järven, yhden arvokkaimmista makean veden lähteistä Afrikassa, ja vaarantanut miljoonien ihmisten elämän.

Kansainväliset kokoukset ovat asiantuntijalle nopea tapa päivittää tietoaan. Silloin tällöin mielessä kuitenkin käy, kuinka paljon kliinistä käytäntöä muuttavaa tietoa kongressimatkasta jäi käteen. Matkan sosiaalisia merkityksiä ei voi väheksyä, mutta omien lastenlasten ja tsadilaisen kalastajan elämää niillä tuskin kannattaa vaarantaa. Onneksi uutta tietoa voi nykyisin siirtää vähemmillä päästöillä kuin ihmisiä. Videokonferenssit lisääntyvät ja suuri osa kansainvälisestä yhteistyöstä tapahtuu sähköisesti.

Erikoislääkärijärjestöjen ja lääkärien jatkokoulutusta tukevien lääkeyritysten kannattaisi pysähtyä hetkeksi ja suunnitella järjestelyjä, jotka ainakin osittain korvaisivat kongressimatkoja. Alkuperäiset luennot - parhaat tehokkaasti ja tasapuolisesti seulottuna - voisi siirtää varjokokouksen valkokankaalle kotimaahan. Kotimaisella keskustelulla höystetty varjokongressi saattaisi tarjota ilmastoetujen lisäksi suurempia osanottajamääriä ja pienempiä kustannuksia.

Lentomatkailu ei ole suurin kasvihuonekaasujen tuottaja, mutta se kasvaa nopeimmin. Sen vähentäminen lienee myös yksi helpoimmista ympäristöteoista. Ympäristönsuojelu on tuotava näkyvästi mukaan lääketieteen ja terveydenhuollon päätöksentekoon. Yksittäisen ihmisen on aika sopeutua "vähähiilidioksidiseen" elämään. Energiankulutusjuhlat ovat ohi, muuten maapallo ei kestä.

Hiilineutraali toiminta = hiilidioksidipäästöjen lisäyksen neutraloiminen rahoittamalla hankkeita, jotka vastaavasti vähentävät hiilidioksidipäästöjä tai lisäävät hiilidioksidinieluja.

Ekologinen jalanjälki = se maa- ja vesialue, joka tarvitaan kuluttamamme ravinnon, materiaalien ja energian tuottamiseen sekä energiankulutuksemme tuottamien hiilidioksidipäästöjen sitomiseen.

KIRJALLISUUTTA

Tässä lehdessä julkaistavassa artikkelissa (s. 1615-7) pohditaan, voiko ilmaston lämpeneminen lisätä malarian kaltaisia tauteja myös Suomessa.