Suomen Terveystalo listautui pörssiin ensimmäisenä terveydenhuollon palveluja tuottavana yrityksenä Suomessa. Asian eettisestä puolesta käynnistyi julkinen keskustelu arkkiatrin haastattelusta sanomalehti Keskisuomalaiselle. Arkkiatri ei näe listautumisessa potilaan näkökulmasta katsoen mitään erityistä hyötyä ja kantaa huolta listautumisesta aiheutuvista yrityksen tuottopaineista, jotka voivat murentaa perinteisen lääkärintoiminnan eettistä pohjaa.

Lääkärien yhteisvastaanottotoiminta alkoi muotoutua lääkärikeskuksiksi 1960-luvulla. 2000-luvulle tultaessa alalle ilmaantui ns. institutionaalisia sijoittajia, joiden toiminta on laajentunut nopeasti pääosin vanhojen lääkärikeskusten yritysostojen kautta. Kolme suurinta ketjua, Suomen Terveystalo, Mehiläinen ja Medivire, kattavat nyt liikevaihdolla mitattuna reilun kolmasosan yksityisen sektorin toiminnasta. Privaatillemme alusta alkaen leimallinen pienyritysvaltaisuus on nyt murenemassa ilmeisen lopullisesti. Sijoittajien toiminta ei kumpua tarpeesta turvata kansalaisten terveyspalveluja. Päätökset ovat syntyneet, kun sijoitusyritysten analyytikot ovat arvioineet saavansa sijoitettavalle pääomalle riittävän koron ja sijoitus on muutoinkin turvattu.

Kysymystä terveydenhuoltoalan yritysten listautumisesta pörssiin ei kuitenkaan voi typistää keskusteluksi lääkärin toiminnan eettisen ympäristön muutospaineista. Markkinataloudessa, jossa elämme, vannotaan yrittämisen ja kilpailun nimiin. Kaupallisuus on noussut myös terveyspalvelujen tuottamisessa ja järjestelmän kehittämisessä vahvaksi pohjaideaksi. Julkinen sektori on jopa itse liikelaitostanut ja osin yhtiöittänyt palvelujärjestelmänsä osia, ja sama kehitys epäilemättä jatkuu vahvana. Suomen EU-jäsenyys lisää kaupallistumisvauhtia lähes kaikessa. Näköpiirissä ei ole mitään rajoitteita, jotka muuttaisivat tätä terveydenhuollonkin reunaehtoa.

Jos katsomme, että lääkärin toiminta on eettisesti helpompaa julkisessa voittoa tavoittelemattomassa palvelujärjestelmässä, ei ongelman ratkaisu löydy pörssin kaihtamisesta eikä esim. lääkärityövoiman vuokrausta harjoittavien yritysten kritisoinnista. Kysymys on asetettava julkisen terveydenhuollon kehittämisestä vastuun kantaville. Ovatko he ymmärtäneet nykyisen terveydenhuoltomme ja erityisesti perusterveydenhuollon katastrofaalisen tilan ja sitoutuvatko he tekemään asiassa jotain merkittävää uutta? Terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamishanke toi hoitotakuun ja joitakin pienempiä uudistuksia. Mitä pitemmälle Paras-hanke etenee, sitä selvemmältä näyttää, että sen tuloksena saamme yksiköitä, joilla on väestöpohjansa vuoksi paremmat toimintaedellytykset nykyiseen verrattuna. Siitä on kuitenkin vielä pitkä tie sellaisiin palvelujärjestelmän muutoksiin, jotka voisivat antaa merkittävän vastapainon terveydenhuollon kaupallistumisen megatrendille. Uusi hallitusohjelma ei tästä näkökulmasta luettuna lupaa mitään uutta.

Julkisen sektorin toimijoiden aktiivisuudesta kohtuuton osa kuluu kamppailuun talousarvioiden epärealististen raamien kanssa. Energiaa arkitoiminnan kehittämiseen ei jää tarpeeksi. Valtakunnalliset kehittämislinjaukset ovat tekemättä, julkisen informaatio-ohjauksen voinee sanoa epäonnistuneen. Perusterveydenhuolto hahmottuu nuorille ankeana suolakaivostyönä. 1960-70-lukujen entusiasmi terveyskeskustyöhön ja sen tietynlainen aatteellinen vetovoima on onnistuttu sammuttamaan. Sen mukana on menetetty paljon. Nuoret eivät jää toimettomiksi, vaan tekevät uravalintansa yhä useammin yhteiskunnan valtavirtausten mukaan. Jos emme julkisen terveydenhuollon hyvien puolien nimeen vannovina hahmota tätä emmekä saa rakennutuksi julkiseen terveydenhuoltoon kilpailukykyistä ratkaisua, yhä useammat nuoret lääkärit miettivät muita mahdollisuuksia kuin hakeutua julkiseen virkaan.

Ongelman ydin ei mielestäni ole se, etteikö hyväksyttävää eettistä normistoa lääkärin toiminnalle syntyisi myös markkinalähtöisessä terveydenhuollossa. Sitä ennen on kuitenkin ratkaistava, minkä roolin annamme tälle toiminnalle terveydenhuollossamme. Julkisen terveydenhuollon nykymeno kriisistä kriisiin ratkaisee asian kyllä ajan kanssa, mutta todennäköisesti tavalla, jota suurin osa sen paremmin ammattikunnastamme kuin kansalaisistakaan ei pidä parhaana.