Lääkärien itsemurhat Suomessa vuosina 1986-1993

Lääkärien itsemurhariski on useissa tutkimuksissa todettu suuremmaksi kuin muiden samassa sosioekonomisessa asemassa olevien. Vuosina 1986-93 Suomessa kaikkiaan 51 lääkäriä, 35 miestä ja 16 naista, teki itsemurhan, ja lääkärien itsemurhakuolleisuus oli selvästi suurempi kuin muiden ylempien toimihenkilöiden. Tutkimus ei sen sijaan tukenut väitettä siitä, että naislääkärien itsemurhariski olisi suurempi kuin mieslääkärien. Erikoislääkäreistä psykiatreilla, gynekologeilla ja kirurgeilla näytti olevan suurin ja yleislääketieteen erikoislääkäreillä sekä erikoistumattomilla vähäisin itsemurha-alttius joskin aineiston pienuus heikentää tuloksen luotettavuutta.

Sari Lindeman, Esa Läärä, Jorma Hirvonen, Erkki Väisänen, Jouko Lönnqvist

Syöpäpotilaan ravitsemustilan hoito

Lähes kaikilla syöpään sairastuneilla on ruokailuongelmia ja noin puolet syöpäpotilaista kärsii aliravitsemuksesta jossakin sairautensa vaiheessa. Syöpätauti ja hoitomenetelmät kuihduttavat paitsi toiminnallisten häiriöiden, myös negatiivisten metabolisten vaikutusten kautta joko tuottamalla tai indusoimalla metaboliatasapainoon, ruoansulatuselinten toimintaan, infektioalttiuteen, ruokahaluun tai mielentilaan ja -vireyteen vaikuttavia aineita. Selvässä aliravitsemustilassa olevia syöpäpotilaita tulee tutkia ja hoitaa myös ravitsemustilan kannalta, koska sillä pystytään vaikuttamaan elämänlaatuun ja myös varsinaisesta taudista toipumiseen. Lievissä tapauksissa riittää useimmiten ravitsemusohjaus ja syiden seulontaan perustuva lääkitys. Vaikeissa tiloissa kannattaa käyttää myös lisäravinteita joko enteraalisessa tai parenteraalisessa muodossa. Hivenaineiden, vitamiinien ja antioksidanttien saantia voi lisätä syömällä tuoreita vihanneksia, marjoja ja hedelmiä.

Lauri Nuortio, Helena Selkälä, Pentti Gröhn

Alkuvaiheen kokemuksia veren kantasolujen siirroista KYS:ssa

Intensiivinen solunsalpaajahoito veren kantasolujen siirron tuella on tullut tärkeäksi hoitomuodoksi erityisesti lymfoomissa, myeloomassa, rintasyövässä ja eräissä pediatrisissa syöpätaudeissa. KYS:ssa veren kantasolujen siirrot aloitettiin vuoden 1995 alussa. Alkuvaiheen kokemukset osoittavat, että kantasolujen mobilisaatio on onnistunut yleensä hyvin ja riittävänä pidettävä keräyssaalis on useimmiten saatu yhdellä tai kahdella afereesillä. Potilaiden toipuminen siirron jälkeen on vastannut kansainvälisiä kokemuksia.

Esa Jantunen, Päivi Paakkunainen, Tapio Nousiainen, Pekka Riikonen, Leena Voutilainen, Eija Mahlamäki

Varusmiesten kasvo- ja korvapaleltumien riskitekijät

Suomalaisten varusmiesten paleltumavammoja on seurattu systemaattisesti vuodesta 1976 lähtien. Vuosilta 1976-89 kertyneessä aineistossa kaikkiaan 913 varusmiehellä oli tutkimuksia tai hoitoa vaatinut pään alueen paleltuma, näistä yli puolet oli korvien paleltumia, loput nenän ja poskien paleltumia. Valtaosa paleltumista oli lieviä. Kontrolloidussa tutkimuksessa, jossa paleltumia saaneita verrattiin kaikkiaan 2 478 verrokkiin, tärkeimmiksi riskitekijöiksi paleltumien saamiselle osoittautuivat vaatetuksen riittämättömyys, pakkasvoiteiden käyttö, kylmänherkkyys, runsaasti hikoilevat jalat ja kädet sekä viimalle altistavat kuljetukset. Suojavoiteita käyttäneillä paleltumien riski oli niin selvä, että voiteiden käyttöä on syytä suositella välttämään.

Eero Lehmuskallio, Harri Lindholm, Kimmo Koskenvuo, Seppo Sarna, Ora Friberg, Antti Viljanen

Pre-eklampsian ja HELLP-oireyhtymän toipumisvaihe

Raskauteen liittyvän komplikaation, pre-eklampsian, etiologiaa ja patogeneesiä on tutkittu tiiviisti jo vuosikymmenien ajan, mutta siitä toipumista ei ole tutkittu läheskään yhtä paljon. Kartoittaaksemme vaikean pre-eklampsian toipumisvaihetta tutkimme 100 potilaan hoitotulokset ja vertasimme niitä erään pre-eklampsian erikoisryhmän - HELLP-oireyhtymän - hoitotuloksiin. Kaikkien elinjärjestelmien toipuminen oli nopeaa eikä välitön toipumisnopeus synnytyksen jälkeen eronnut näiden ryhmien välillä. Useimmat poikkeavat arvot normalisoituivat ensimmäisen viikon aikana ja noin neljäsosalla ne säilyivät lievästi suurentuneina vielä kahden kuukauden kuluttua synnytyksestä Viime aikoina julkaistujen tutkimustulosten perusteella on syytä olettaa, että nämä potilaat voivat olla iskeemisen sydäntaudin riskiryhmää, erityisesti myöhemmin menopaussin jälkeen.

Nonna Makkonen, Pertti Kirkinen

Oikeuskemiallisesti todetut myrkytyskuolemat vuosina 1993-1995

Myrkytyskuolemien kehitykselle on muutamana viime vuotena ollut leimallista myrkytysten kokonaismäärän kasvu. Suurimmaksi osaksi syynä olivat alkoholimyrkytykset. Lääkeainemyrkytysten kasvu oli vähäisempää ja painottui pääasiassa masennuslääkkeiden ja opioidien osalle. Tärkein yksittäinen lääkeaine oli dekstropropoksifeeni, joka on johtanut myrkytyskuolematilastoa koko 1990-luvun ajan.

Erkki Vuori, Ilkka Ojanperä, Ilpo Rasanen

Pakkotoimet ja rajoitukset psykiatrisessa sairaalahoidossa

Kautta vuosisatojen mielisairaisiin on kohdistettu pakkotoimia ja rajoituksia, joiden tarkoituksena on kontrolloida heidän käyttäytymistään ja auttaa sairastunutta. Viime vuosikymmeninä kiinnostus mielisairaiden oikeuksiin on johtanut pakon ja rajoitusten käytön voimakkaaseen vähentämiseen lainsäädännön kautta. Mielenkiinto on kohdistunut etupäässä tahdosta riippumattomaan hoitoon, kun taas hoidonaikaiset pakkotoimet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tampereen yliopistollisessa sairaalassa tutkittiin pakkotoimien ja rajoitusten toteutumista työikäisen väestön psykiatrisessa sairaalahoidossa. 44 % potilaista oli joutunut pakkotoimien ja rajoitusten kohteeksi. Kansainvälisessä vertailussa luvut vaikuttavat suurilta ja antavat aihetta etsiä tapoja pakon käytön vähentämiseksi.

Riittakerttu Kaltiala-Heino, Pekka Laippala

Suomalaisen aikuisväestön koettu terveys vuosina 1979-95

Suomalaisen aikuisväestön sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on pienentynyt voimakkaasti viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana (1,2). Lisäksi esimerkiksi keuhkosyöpäkuolleisuus on vähentynyt (3) ja yleinen elinikä pidentynyt. Etenkin naisten (4) ja molemmissa sukupuoliryhmissä yli 55-vuotiaiden (5,6) koettu yleinen terveydentila on parantunut selvästi.

Sami Heistaro, Satu Helakorpi, Antti Uutela, Pekka Puska

Tautiluokitus vaihtui - muuttuiko käytäntö psykiatriassa?

ICD-10-tautiluokitus otettiin Suomessa käyttöön vuoden 1996 alussa. Psykiatrian alalla tämä oli lyhyehkössä ajassa toinen tilastollisen diagnostisen järjestelmän vaihdos. Valmistautumisaika oli varsin lyhyt ja viranomaisohjeet niukat. OYS:n psykiatrian klinikassa muutokseen valmistauduttiin työstämällä käytännön tarpeisiin yksinkertainen muuntotaulukko. Muutoksesta selviytymistä arvioitiin vertaamalla joulukuussa 1995 tehtyjä diagnooseja tammikuussa 1996 tehtyihin diagnooseihin. Tulosten mukaan diagnostiset käytännöt eivät tautiluokituksen vaihtuessa muuttuneet ratkaisevasti. Muutoksesta selviydyttiin OYS:n psykiatrian klinikassa hyvin, suureksi osaksi yksinkertaisen sisäisen ohjeen ansiosta.

Kristian Läksy, Sami Räsänen

Pölypunkki - höyhenten tärkein allergeeni

Höyhenten aiheuttamat limakalvo-oireet ovat harvinaisia, mikäli tyynyissä ja peitoissa on käytetty puhdistettuja höyheniä. Sen sijaan vanhat höyhentuotteet sisältävät runsaasti pölypunkkeja, jotka saavat aikaan höyhenallergiaksi luullut oireet. Pölypunkkiallergeeneja on myös höyhenallergiatutkimuksissa käytetyissä valmisteissa aiheuttamassa vääriä positiivisia tuloksia ihopistokokeissa.

Katriina Kilpiö, Soili Mäkinen-Kiljunen, Tari Haahtela, Matti Hannuksela