73521 osumaa

Kaataako burn-out Suomen terveydenhuollon?

Viime kuukausina käyty suomalaista sairaanhoitoa koskeva julkinen keskustelu ei ole ollut järin mairittelevaa. Vanhustenhoidon laadusta huolta kantanut naisryhmä sai mediassa runsaasti huomiota taannoin. Sama ryhmä luovutti päättäjille adressinsa, jonka vaatimuksiin allekirjoituksillaan yhtyi pitkälle toistasataa tuhatta suomalaista. Tämä ilmeisesti edelleen provosoi eduskunnassa välikysymyksen istuvalle hallitukselle. Taistelupari HYKS-Helsinki väänsi julkisuudessa kättä loppuvuoden helsinkiläispotilaiden leikkaustoiminnasta HYKS:ssa. Viimeksi julkisuudessa on riepoteltu aivokasvaimeen sairastuneen helsinkiläislapsen hidasta hoitoonpääsyä ja lääkärien hutilointia ko. potilastapauksessa. Näiden tiedotuspiikkien lomassa niin lääkärit kuin hoitajat ovat valittaneet julkisuudessa työuupumustaan kaikkine siihen liittyvine seurauksineen. Syyksi on useimmiten nimetty kuntien erityisesti erikoissairaanhoidossa toteuttamat säästötoimenpiteet.

Taito Pekkarinen

Vaikea ja syvä kehitysvammaisuus

Suomessa on noin 7 000 henkilöä, joiden älykkyysosamäärä on alle 35. Tutkimuksessa kuvataan Pääjärven kuntayhtymän vaikeasti ja syvästi kehitysvammaisten ihmisten vammojen taustaa ja luonnetta sekä heidän elämänkaartaan. Lapsuusiän vaikeaan ja syvään kehitysvammaan liittyy usein monivammaisuus tai autismi. Aikuisiän vaikealle ja syvälle kehitysvammalle on tyypillistä hoitoresistentti epilepsia, kommunikaatiokyvyttömyys ja käytöshäiriöt. Nykytekniikoin tehdyillä kantaja- ja sikiöseulonnoilla olisi raskauden aikana voitu tunnistaa vain muutama prosentti vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisista lapsista. Aikuisaineistosta olisi voitu vastaavin tekniikoin tunnistaa peräti 30 %. Kuitenkin suurimmalla osalla heistä oli Downin oireyhtymä ja lapsuudessaan he olivat olleet lievästi tai keskivaikeasti kehitysvammaisia ja vasta keski-iässä he olivat taantuneet vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisiksi.

Maria Arvio

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 35/1998 Kommentteja

Munuaisten vajaatoiminnan lääke- ja ruokavaliohoito

Munuaisten kroonisen vajaatoiminnan hoidossa on olennaista, perussairaudesta riippumatta, tilan pahenemista hidastavat ja ehkäisevät toimenpiteet. Ensiarvoista on kohonneen verenpaineen hoito. Runsasta proteinuriaa on myös pyrittävä vähentämään. Proteiininsaannin rajoituksesta ruokavaliossa tutkimustulokset ovat ristiriitaisia, mutta maltillinen rajoitus lienee hyödyksi ainakin diabeetikoille. Ruokavaliomuutoksia suunniteltaessa on kuitenkin pidettävä huolta siitä, että energiantarve tulee tyydytetyksi.

Markku Asola

Alzheimerin taudin täsmähoito - haaste terveydenhuollolle

Kahden viime vuoden aikana on Suomessa saanut myyntiluvan kolme lievän tai keskivaikean Alzheimerin taudin hoitoon tarkoitettua kolinergistä täsmälääkettä ja lähitulevaisuudessa tämän ryhmän lääkkeitä on tulossa lisää. Ruotsissa ja Yhdysvalloissa tehdyissä laskelmissa on arvioitu, että näiden lääkkeiden asianmukainen käyttö johtaa selviin säästöihin taudin hoitokustannuksissa. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että oireenmukaisen hoidon lisäksi taudin kehittymistä voidaan tulevaisuudessa siirtää ja hidastaa esimerkiksi postmenopausaalisella estrogeenihoidolla, tulehduksen estoon tarkoitetuilla lääkkeillä tai antioksidanttivalmisteilla. Hoitomahdollisuuksien kehittyminen on haaste terveydenhuollolle. Varhaisdiagnostiikan ja asianmukaisesti kohdentuvan hoidon merkitys lisääntyy. Perusterveydenhuollossa tämä merkitsee sitä, että jo lievistä oireista kärsivät potilaat tunnistetaan ja ohjataan hoitoon riittävän varhain.

Tuula Pirttilä, Anne Eerola, Harry Frey

Lonkkamurtumat - vanhusväestön suuri ongelma

Luuston haurastuminen ja siitä johtuva murtumien lisääntyminen on merkittävä kansanterveydellinen ja taloudellinen ongelma. Länsimaissa vanhusten lonkkamurtumien määrä on kasvanut ja kasvaa edelleen väestön ikääntymisen myötä. Lonkkamurtumapotilailla on usein monia muita sairauksia, ja koska jo murtuman hoito vaatii pitkän hoito- ja kuntoutusajan, nämä potilaat kuormittavat terveydenhuoltoa entistä enemmän. Hoidon tavoitteena on, että potilas toipuisi mahdollisimman lähelle tapaturmaa edeltävää kuntoaan ja pääsisi omatoimisena takaisin kotiinsa. Koska vanhusten reisiluun yläosan murtuma on usein seurausta luun haurastumisesta, sekä murtumien ehkäisyllä että osteoporoosin ehkäisyllä ja hoidolla on tärkeä merkitys.

Hannu Miettinen, Heikki Kröger

Syöpäpotilaan ruokahaluttomuus, pahoinvointi ja muut yleiset fyysiset oireet

Fyysisiä vaivoja syöpäpotilaalle aiheuttavat syöpätauti itse, syövän hoitotoimenpiteet sekä potilaan muut sairaudet. Yleisimpiä oireita ovat kivut, sekavuus, hengenahdistus, ruokahaluttomuus, pahoinvointi, oksentelu, ummetus sekä yleinen uupumus. Näitä oireita esiintyy jopa 80 %:lla levinnyttä syöpää sairastavista, mutta niitä ilmenee usein myös syövän alkuvaiheessa ja kuratiivisen syöpähoidon aikana. Oireita voidaan lievittää ja poistaa hyvällä symptomaattisella hoidolla. Varsinaisia paraneoplastisia oireita ei tässä artikkelissa käsitellä.

Riitta Kokko

Lyhyesti: Sildenafiili ja sydäninfarkti

Hollannista raportoidaan 65-vuotiaan miehen tapaus, jossa sildenafiili näyttää olleen syysuhteessa infarktiin. Miehellä ei ollut mitään tunnettua sepelvaltimotaudin riskitekijää, mutta silti hänelle kehittyi infarkti puolen tunnin kuluttua sen jälkeen, kun hän oli ottanut 50 mg sildenafiilia. Angiografiatietoja ei esitetä. Kirjoittajat arvelevat lääkkeen laajentavan verisuonia muuallakin kuin paisuvaiskudoksessa, ja tämä saattaa aiheuttaa perfuusion uudelleenjakautumisen. Siinä yhteydessä myokardium saattaa kärsiä perfuusiovajauksesta. Vaikka kyseessä on vain yksi tapaus, sildenafiilin käyttäjiä tulee lähiaikoina olemaan runsaasti, joten infarktin mahdollisuus on syytä pitää mielessä.

Robert Paul

Lyhyesti: Murhan molekyyliepidemiologiaa

Yhdysvalloissa Louisianassa tehtiin oikeushistoriaa, kun todistusaineistoksi hyväksyttiin HI-viruksen tyypitystuloksia. Syytettynä on kollega, jota epäiltiin entisen rakastajattarensa murhayrityksestä. Kun nainen oli uhannut lopettaa suhteen, oli lääkäri kostoksi ruiskuttanut häneen hoidossaan olevan HIV-potilaan verta. Suhteeseen oli ennestään kuulunut muun askareen lisäksi vitamiini-injektioiden pistely, mutta tällä kertaa injektio annettiin terästettynä. DNA-tyypitys osoitti potilaan ja uhrin virukset varsin samankaltaisiksi. Jury totesi lääkärin syylliseksi, tosin ehkä pääosin muilla kuin virologisilla perusteilla.

Heikki Arvilommi

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030