Siiralalle yhteisöpatologiasta

Kiitän psykiatri Martti Siiralaa kiinnostavista jatkoajatuksista teokseni Alkuräjähdys. Radiolinja ja Suomen gsm-matkapuhelintoiminta 1988-1998 tiimoilta. Siirala haluaa puolustaa kansanluonteen käyttämistä tieteellisenä selitysperustana. Hän selittää suomalaisten ryyppäämisen pakottavalla tarpeella, itsetunnon joutumisella koetukselle ja nöyryytyksellä. Mitä tieteelliseksi katsottavia perusteita näille selityksille löytyy? Olisi hyvin kiinnostavaa kuulla jonkun alkoholismin tutkijan näkemyksiä siitä, voidaanko millään todistettavalla tavalla väittää, että suomalaiset ryyppäävät muista poikkeavasti?

Martti Häikiö

Viekää romunne pois!

Lisäyksenä tietojärjestelmästä kirjoittaneen Simo Pietilän artikkeliin (SLL 32/98) saanen kertoa eräästä aiheeseen liittyvästä kokemuksesta jo ennen 1970-lukua. Sain 1960- luvun alussa NIH:ltä vaativan asiantuntijakäsittelyn suositteleman kolmivuotisen apurahan. Ehtoihin kuului puolivuotiset raportit töitten edistymisestä. Meillä oli jo silloin automaattinen isotooppianalysaattori monien muiden uusien laitteiden ohella. Informaatiota kertyi niin paljon ja nopeasti, ettemme kyenneet niitä silloisin laskulaittein hallitsemaan. Pyysin yliopistomme atk-asiantuntijoita avuksemme ja lopulta ulkopuolisia hoitamaan asia. Näiden hidastelun jälkeen kysyin, kuka heidän yrityksessään vastasi alan kehittämisestä. Soitin hermostuneena asianomaiselle ja kehoitin heitä viemään romunsa pois ja paneutumaan kunnolla asiaan.

Kaarlo Hartiala

Vapaus vai kollegiaalisuus?

Suomen Lääkärilehdessä (30/98) dosentti Mirja Kalliopuska tekee syvällisen retken lääkäreiden empatiamaailmaan ja ylilääkäri Ulla Mattelmäki-Rimpelä selvittää hankalan lääkärin luonnekuvaa. Kiitokset heille. Mutta, mutta... Missä viipyy vastaus kysymykseeni lääkärin velvollisuudesta pyytää anteeksi potilaalta?

Opas pohjoismaisille lihavuuden torjujille

Lihavuus on jatkuvasti kohentanut asemiaan niin ammattiauttajien kuin maallikoidenkin huomion kohteena. Tämä johtuu osin perustietämyksen ripeästä lisääntymisestä, mutta myös tämän oleellisen kansanterveysongelman jatkuvasta yleistymisestä. Vaikka lihavuuden määrittely ei aina onnistu kaikkia tyydyttävällä tavalla, ollaan nykyisin yksimielisiä sen terveyttä vaarantavista seuraamuksista. Terveydenhuollon koulutuksessa lihavuus on usein kuitenkin ajautunut vain toissijaiseen rooliin muiden näyttävämpien ongelmakokonaisuuksien sivustalla. Tämä ensimmäinen pohjoismainen lihavuusoppikirja pyrkii osaltaan korjaamaan tätä puutetta ja tähtää tavoitteeseen, jonka mukaan sitä suositellaan paitsi lääkärikoulutukseen myös muille terveyssektorin opiskelijoille ja valistuneille maallikoille.

Antti Reunanen

Elinkautisen oppijan opas

Monien mielestä näyttöön perustuva terveydenhuolto (NPTH) on tulevan vuosituhannen tieteellinen ja ammatillinen perusta; jotkut taas kuulevat siinä vanhoja käsitteitä uudella slangilla. Oli miten oli, tämä ajattelumalli on jo alkanut vaikuttaa käytännön työtapoihimme. NPTH:n oppi- ja käsikirjoja sekä tieteellisiä lehtiä on saatavilla jo monille erityisaloille. Perusterveydenhuollon epidemiologia ja muut ominaispiirteet - jatkuva hoitosuhde, valppaan seurannan taitava käyttö, medisiinan lisänä sosiologian, sielunhoidon ja mytologiankin taitojen tarve - vaativat näyttöpohjaisen päätöksenteon turvaksi joitakin omia ratkaisuja. Tämä käytännönläheinen kirja sopii oivallisesti perusterveydenhuollon ja sen tiimien tarpeisiin.

Marjukka Mäkelä

Kardiologia tieteellisen näytön valokeilassa

Tieteelliseen näyttöön perustuva lääketiede on nykypäivän tunnussana. Kontrolloitujen hoitokokeilujen ja meta-analyysien alalla kunnostautunut professori Salim Yusuf, jonka toimipaikkana on nykyään McMaster University, Hamilton, Kanada, on yhdessä neljän muun kansainvälisesti tunnetun kollegansa kanssa toimittanut ensimmäisen oppikirjan, jossa sydän- ja verisuonisairauksien diagnostiikkaa, ehkäisyä ja hoitoa tarkastellaan tieteellisen näytön valossa. Toimittajien lisäksi kirjoitustyöhön on osallistunut kaikkiaan 126 kirjoittajaa eri puolilta maailmaa.

Kalevi Pyörälä

Kirjauutuuksia

Churchill Livingstone 1998. ISBN 0-443-05587-4. Sidottu, 258 sivua. 1 255 mk.

Sairaan hoitopiiri

Lausuttaessa sairaan hoitopiiri yhteen peitetään ilmaisun koominen puoli. Strategiapapereissa komiikka nimetään asiakaslähtöisyydeksi. Käytännössä asiakas ei hevin lähde ainakaan kunnalliseen hoitoon. Jos suunnittelee lähtöä tutkimukseen, hoitoon tai kuntoutukseen, kohtaa hoitopiirillisiä ongelmia.

Pisara

Lääkärien nimityksistä

Lääkäriä tarkoittaviin sanoihin kätkeytyy länsimaiden kulttuurihistoriaa noin 2 500 vuoden ajalta. Parantajan tehtävä on tietenkin paljon vanhempi, mutta tieteellisen koulutuksen saaneen lääkärikunnan voidaan katsoa syntyneen vasta antiikin Kreikassa noin 500 vuotta eKr. Kreikkalaiset antoivat lääkärille nimen iatros, parantaja tai pelastaja. Hallitsijoiden henkilääkärillä oli toisinaan arvonimenä arkheiatros eli arkkiatri, jonka merkitys oli ylilääkäri tai hallitsijan henkilääkäri. Leikkauksista huolehti tehtävään erikoistunut ammattilainen, kheirourgos eli kirurgi. Se tarkoitti alunperin käsillään työtä tekevää, käsityöläistä.

Arno Forsius

Lääkehoidon monet kasvot

Lääkkeet ja lääkehoito tuntuvat asioilta, jotka helposti nostavat esiin voimakkaita ja jyrkkiä mielipiteitä. Kaikilla näyttää näissä asioissa olevan oma totuutensa. Eräällä tapaa tämän ymmärtää, kun ottaa huomioon lääkkeisiin liittyvät moninaiset odotukset ja uskomukset. Joillekin potilaille lääkkeet ovat välttämättömyys, joillekin helpotus ja joillekin pako todellisuudesta. Lääkäreille lääkkeet ovat yleisessä käytössä oleva hoitomuoto, johon käytännön työssä liittyy hyvinkin erilaisia odotuksia. Lääkeviranomaisille tämä alue on olemassaolon kenttä, rahoittajille pakollinen kustannus ja tuottajille ansainnan väline. Moninaisuus on siis ymmärrettävää, mutta julkisen keskustelun yksitotisuus ei.

Santero Kujala