Lonkan tekonivelleikkausten 12-vuotisseuranta

Pitkäaikaisseurantatulokset ovat tärkeä peruste kriittisille päätelmille lonkan tekonivelkirurgian suuntaviivoja luotaessa. Valittavana on pitkään kestäneitä proteeseja ja kun kokemukset monista uutuuksista ovat olleet pettäviä, nämä uutuudet on tuotava markkinoille kontrolloidusti. Sementtikiinnitteisten proteesien pitkäaikaistulokset olivat Invalidisäätiön ortopedisen sairaalan potilaista tehdyssä 12-vuotisseurantatutkimuksessa hyvät. On huomattava, että proteesin kestoajan määritykseen seurantamenetelmänä liittyy rajoituksensa eikä kestoaika yksistään mittaa tekonivelkirurgian tuloksia. Potilaiden toimintataso vaihteli nimittäin huomattavasti. Uusintaleikkausten pitkäaikaistulokset olivat huonompia kuin ensileikkausten.

Antti Alho, Jyri Lepistö, Pekka Ylinen, Timo Paavilainen

Selkäydintä affisioivat kasvaimet ja sädehoito

Primaariset selkäytimen kasvaimet ovat varsin harvinaisia, ja selkäytimen alueen kasvaimista valtaosa onkin jo tiedossa olevan syövän etäpesäkkeitä. Sekä hyvän- että pahanlaatuisissa kasvaimissa esiintyy alkuoireina paikallista selkäkipua, ja taudin progredioidessa laajempaan kipuoireeseen liittyy alaraajojen tuntopuutoksia, lihasheikkoutta, pareeseja ja virtsarakon sekä peräsuolen toimintahäiriöitä. Varhaisdiagnoosi ja nopea hoidon aloitus ovat tärkeitä mahdollisimman hyvän hoitotuloksen saamiseksi. Hyvänlaatuisten kasvaimien hoidossa pyritään kasvaimen radikaaliin poistoon ja potilaan pysyvään paranemiseen ilman hoidosta aiheutuvia invalidisoivia sivuvaikutuksia. Pahanlaatuistenkin primaaristen kasvaimien kohdalla pyritään kasvain poistamaan kirurgisesti ja säilyttämään potilaan liikuntakyky ja omatoimisuus.

Riitta Kokko

Opioidien käyttö ei-malignin kroonisen kivun hoidossa

Kansainvälisesti ottaen Suomessa käytetään vähän opioideja pitkittyneen kivun hoitoon. Vahvojen opioidien käyttöä tulisi harkita nykyistä useammin vaikean, muulle hoidolle reagoimattoman kudosvauriokivun hoidossa. Tuoreimpien selvitysten mukaan ne näyttävät tehoavan aiemmin luultua paremmin myös hermovauriokivun hoidossa. Opioidien haittavaikutukset tulisi tuntea, ja niitä täytyisi kyetä hoitamaan. Vahvoista opioideista tulisi valita pitkävaikutteinen, suun kautta annosteltava ja hitaasti lääkettä vapauttava valmiste. Spinaalisia antotapoja ei voida suositella. Huolellinen potilasvalinta ja seuranta ovat keskeisiä. Kansallisten hoito-ohjeiden luominen on havaittu hyväksi monessa maassa; ne olisivat tarpeen Suomessakin.

Reino Pöyhiä

Alkoholideliriumpotilaan hoitosuositus Kellokosken psykiatriseen sairaalaan

Alkoholidelirium (delirium tremens) on pitkittyessään hengenvaarallinen tila. Siihen liittyy yleisesti somaattisia komplikaatioita, minkä vuoksi potilaiden ensisijaisen hoitopaikan tulisi olla somaattinen sairaala. Käytännössä kuitenkin huomattava osa varsinkin harhaisista ja aggressiivisista alkoholideliriumpotilaista hoidetaan psykiatrisissa sairaaloissa. Hoidossa joudutaan usein käyttämään leposide-eristystä. Työryhmä laati potilasturvallisuutta parantavan alkoholideliriumpotilaiden hoito-ohjeen lääkehoitosuosituksineen Kellokoski-Ohkolan sairaalaa varten ja työtä on tarkoitus jatkaa alkoholideliriumpotilaan hoidon laatuprojektina.

Ritva Arajärvi, Kari Raaska, Seija Krudup, Eeva Ahonen

Kaikututkimus raskauden seurannassa

Kun skotlantilainen synnytyslääkäri Ian Donald 40 vuotta sitten julkaisi ensimmäiset ultraäänilaitteella otetut kuvat sikiöstä ja kohdusta, hän tuskin aavisti, miten tämä kuvantamismenetelmä on muuttanut käytännön synnytysoppia, enemmän kuin mikään muu diagnostinen menetelmä sen jälkeen. Nykyään lähes jokainen suomalainen äitiyshuollon parissa toimiva lääkäri joutuu tekemisiin kaikututkimuksen kanssa ja jokaisella odottavalla äidillä lienee mahdollisuus ainakin yhteen rutiinikaikututkimukseen. Vaikka onkin perusteltua olettaa, että lääkärin kliininen taito esimerkiksi ulkotutkimuksen tekemiseen uuden tekniikan myötä rapistuu, kaikukuvauksesta on kuitenkin tullut rutiinimenetelmä raskauden seurannassa - eräänlainen uusi stetoskooppi.

Ari Ylä-Outinen

Kotona tapahtuva lastenpsykiatrinen tutkimus, hoito ja ohjanta

Alle kouluikäisten lasten psykiatriseen hoitoon liittyy kiinteästi koko perheen ottaminen mukaan hoitotapahtumaan. Kotona tapahtuva hoito tavoittaa sekä potilaan että hänen perheenjäsenensä aidossa ympäristössä ja vuorovaikutustilanteissa. Satakunnan sairaanhoitopiirissä alkoi 1995 lastenpsykiatrinen kotihoitokokeilu käytännön ratkaisuna pitkille osastohoitojonoille. Kotihoito on osoittautunut varsin toimivaksi keinoksi parantaa perheiden ongelmankäsittelytapoja ja tukea moniongelmaisia perheitä. Tällä hetkellä kotona tapahtuva hoito on osa vakiintunutta lastenpsykiatrista toimintaa ja se sijoittuu sairaalahoidon ja avohoidon välimaastoon. Työtapa asettaa työntekijät uusien vaativien haasteiden eteen. Kotona toteutettavan lastenpsykiatrisen toiminnan selkeitä etuja ovat kokonaisvaltaisuus, joustavuus ja nopeus. Kokonaiskustannuksiltaan kotona tapahtuva hoito on usein edullisempaa kuin osastohoito.

Ritva Erkolahti, Elina Lahtinen, Marja-Liisa Siivonen, Jorma Piha

Sisäilmasto-ongelmat altistumisen arviointi ja potilaan tutkiminen

Sisäilmasto-ongelmien selvittäminen vaatii moniammatillista yhteistyötä. Lääkäri ei yleensä yksin voi ratkaista oireisen potilaan vaivaa, vaan joutuu hakemaan oireiden ja sairauden syytä yhdessä esimerkiksi terveystarkastajan kanssa. Sisäilmaston terveyshaitat voivat olla fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten tekijöiden aiheuttamia. Tässä kirjoituksessa kuvataan niistä yleisimpiä. Samalla kerrotaan miten löydetään ongelmien aiheuttajat. Joskus on hyväksyttävä, että osa sisäilmasto-ongelmista johtuu psykososiaalisista tekijöistä, esimerkiksi työyhteisön sisäisistä jännitteistä. Artikkelin kirjoittajat toimivat vuosina 1996-97 sosiaali- ja terveysministeriön selvitysmiehinä. Tämä teksti on jatkoa Suomen Lääkärilehdessä julkaistuun artikkeliin Sisäilmaston aiheuttamat sairaudet ja niiden merkitys*.

Kari Reijula, Tari Haahtela

Lyhyesti: Resistentti helikobakteeri

Hollantilaisen dyspepsiapotilaan mahabiopsiasta kasvoi Helikobacter pylori, joka oli täysin resistentti amoksisilliinille. Amoksisilliinihan on yksi häätöhoidossa usein käytetty antibiootti. Potilas oli saanut kuuden vuoden aikana yhteensä 12 amoksisilliinikuuria keuhko-ongelmiensa takia. Bakteerikanta ei tehnyt betalaktamaasientsyymiä, joten mekanismi oli jokin muu. Huolestuttavaa oli, että resistenssi oli helposti koeputkessa siirrettävissä muihin helikobakteereihin. Koska helikobakteeri voi ottaa hanakasti DNA:ta ympäristöstään, on resistenssin tarttuminen ja leviäminen todellinen uhka.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Retroperitoneaali-fibroosin hoito mykofenolaatilla

Retroperitoneaalifibroosi ei ole ihan tavallinen tauti, mutta sitäkin ikävämpi. Kyseisessä sairaudessa retroperitoneaalialueelle kertyy fibroottista massaa, joka aiheuttaa painon tunnetta alavatsalle, yleisoireena mm. väsymystä. Pitkälle edetessään tauti aiheuttaa anurian, koska fibroosi litistää virtsanjohtimet umpeen. Sairauden arvellaan olevan autoimmuunipohjainen. Freiburgissa hoidettiin pitkälle edennyttä retroperitoneaalifibroosia sairastanutta potilasta menestyksellisesti steroidin ja mykofenolaattimofetiilin yhdistelmällä. Tätä uutta immunosuppressiivista lääkettä käytetään elintensiirroissa Suomessa. Potilas toipui, hänen anuriansa häipyi ja kreatiniiniarvo laski 2 060 mmol:sta 88 mmol:iin/l. Leikkausta ei tarvittu.

Robert Paul

Lyhyesti: Hälyä kantasolusta

Ihmisen alkiosta on ensi kertaa onnistuttu kasvattamaan kantasolulinja. Näissä soluissa on potentiaalia, monellakin tavalla. Ne voivat erikoistua miksi kudokseksi tahansa ja siksipä villeimmissä ajatuksissa niistä kasvatetaankin varaosia transplantaatioon tai tuotetaan sydänlihassoluja, joilla voi parantaa vaurioitunutta sydäntä. Siksi kantasoluilla on myös taloudellista potentiaalia. Patenttioikeudet omistavan yhtiön osakkeet nousivatkin pilviin. Luonnollisesti uutinen herätti myös moraalisia ja eettisiä kannanottoja. Häly ulottui myös juristipiireihin, sillä Yhdysvalloissa laki kieltää julkisten varojen käytön ihmisalkioiden tutkimukseen.

Heikki Arvilommi