• Sepelvaltimotaudin yleisyys ja riskitekijät iäkkäillä miehillä

    Alle 65-vuotiaiden sepelvaltimotaudin ilmaantuvuus on pienentynyt viime vuosina. Samanaikaisesti sairastuvuus on lisääntynyt vanhemmissa ikäryhmissä, joihin kuuluvien määrä on väestöennusteiden mukaan 20-30 vuoden kuluessa kasvamassa yli puolitoistakertaiseksi nykyisestä. Sepelvaltimotauti on eläkeikäisen väestön merkittävin kuolemansyy. Yli 65-vuotiailla miehillä se aiheuttaa yli kolmanneksen kuolemista. Kaikista sepelvaltimotautikuolemista noin 60 % ilmenee tässä ikäryhmässä. Sepelvaltimotauti on myös tärkeä toimintakykyä ja elämän laatua heikentävä tekijä. Siten sepelvaltimotaudin hoito aiheuttanee tulevaisuudessa yhä lisääntyvää terveydenhoito- ja sairaalapalvelujen kysyntää.

    Markku Tervahauta

    Väitös ‐ 1.2.1997 ‐ 4/1997 ‐ Kommentteja

  • Matriksin metalloproteinaasien geeniekspression ja proteolyyttisen aktivaation säätely sidekudossoluissa

    Kudosten pääkomponentteja ovat tehtäviinsä erilaistuneet solut ja soluväliaine, jota esiintyy solujen välissä sidekudostukirankana ja kudosrajoissa tyvikalvona. Soluväliaineen tehtävänä on ylläpitää kudoksen rakennetta ja antaa sille mekaanista tukea, mutta myös ohjata solujen jakautumista, liikkumista ja erilaistumista. Soluväliaine uusiutuu jatkuvasti: sen synteesin ja hajoamisen välillä vallitsee dynaaminen tasapaino. Soluväliaineen hajoaminen nopeutuu useissa fysiologisissa tapahtumissa, kuten solujen migraatiossa, haavan paranemisessa ja verisuonten muodostumisessa, sekä erilaisissa patologisissa tiloissa, kuten nivelreumassa ja syöpäkasvaimen invaasiossa ja metastasoinnissa. Toisaalta esimerkiksi sklerodermassa soluväliainetta tuotetaan enemmän kuin hajotetaan, minkä seurauksena potilaan ihoon kertyy kollageenia, ja iho paksunee ja jäykistyy.

    Jouko Lohi

    Väitös ‐ 1.2.1997 ‐ 4/1997 ‐ Kommentteja

  • Autogeenisella ja allogeenisella luusiirteellä sekä bioaktiivisella lasilla täytetyn luunpuutosalueen paraneminen

    Luunpuutosalueet ovat tärkeä ongelma ortopedisessa kirurgiassa. Merkittävimmät luunpuutosalueet aiheutuvat luukasvainkirurgiasta, mutta luunpuutosalueita syntyy myös suurten vammojen ja keinonivelkirurgiaan liittyvien komplikaatioiden seurauksena. Pahanlaatuiset luukasvaimet sijaitsevat yleensä suurten putkiluiden päissä lähellä niveliä ja kasvaimen tuloksellinen hoito edellyttää usein nivelen tuhoavaa poistoa. Aikaisemmin luukasvainten hoito johti toisinaan jopa raajan amputaatioon. Uudet syövänhoitokeinot, tehokkaat solunsalpaajat ja sädehoidot yhdessä kehittyneiden kirurgisten hoitomuotojen kanssa mahdollistavat yhä useammin raajan säästävän kirurgian.

    Petri Virolainen

    Väitös ‐ 1.2.1997 ‐ 4/1997 ‐ Kommentteja

  • Polven eturistisidevammojen epidemiologia, vammamekanismit, hoito ja kuntoutus

    Polven eturistisiderepeämän hoitokäytäntö on pitkään ollut yksi liikuntalääketieteen sekä ortopedian ja traumatologian kiistanalaisista kysymyksistä. Sekä leikkaushoidon että konservatiivisen hoidon puolesta on esitetty tutkimustuloksia. Pitkäaikaistulokset kuitenkin osoittavat konservatiivisen hoidon huonoksi, sillä usein seurauksena on polven krooninen in-stabiliteetti, lihasheikkous ja post-traumaattinen nivelrikko. Tästä syystä polven eturistiside joudutaan usein korjaamaan myöhäisvaiheessa rekonstruktioleikkauksella. Samoin jos eturistisiderepeämä on varhaisvaiheessa leikattu pelkällä suturaatiolla, on pitkäaikaisseurannassa todettu myöhemmin kehittyvää instabiliteettia. Vaikkakin eturistisidevammojen hoitoperiaatteista ollaan pääsemässä yksimielisyyteen, optimaalista hoito- ja kuntoutusmenetelmää ei vielä ole löydetty.

    Antero Natri

    Väitös ‐ 1.2.1997 ‐ 4/1997 ‐ Kommentteja

  • Aivosähkötoiminnan reaktiivisuus anestesian aikana

    Aivosähkötoiminnan mittaus (EEG) on non-invasiivinen menetelmä, jolla aivojen hyvinvointia voidaan seurata silloin, kun tavallisia aivotoiminnan merkkejä, kuten puhetta ja liikettä, ei ole. Anestesian aikana aivojen hapenpuute on mahdollista todeta aivosähkötoiminnan paikallisena tai laajana hidastumisena. Lisäksi erilaisten ärsykkeiden aivosähkötoimintaan aiheuttamilla vasteilla voidaan seurata tietyn hermoradan kuntoa. Aivojen reaktioita anestesian aikana ei vielä rutiininomaisesti seurata. Tulevaisuudessa aivojen monitorointi leikkauksen aikana lienee kuitenkin yhtä tavanomaista kuin sydämen sähköisen toiminnan seuraaminen on tänä päivänä. Anestesian aikaisen aivosähkötoiminnan tutkiminen luo pohjaa anestesian syvyyden ja aivojen kunnon seuraamiseen tarkoitettujen menetelmien kehitykseen.

    Kaisa Hartikainen

    Väitös ‐ 1.2.1997 ‐ 4/1997 ‐ Kommentteja

  • Metastasoineen melanooman hoito alfa-interferonia sisältävillä lääkeyhdistelmillä

    Metastasoineessa melanoomassa pelkän solunsalpaajahoidon teho on melko vaatimaton. Yksittäisistä solunsalpaajista tehokkain on dakarbatsiini, jolla osittainen tai täydellinen hoitovaste on saatu noin 20 %:lle hoidetuista. Usean solunsalpaajan yhdistelmillä vaste on saatu 30-40 %:lle. Vasteet ovat kuitenkin yleensä olleet lyhytkestoisia, kuukausissa mitattavissa. Alfa-interferonilla (IFN) yksinään vasteita on saatu keskimäärin 15 %:lle potilaista ja osalla ne ovat olleet pitkiä, usean vuoden pituisia. Interleukiini (IL)-2:lla saatiin 1980-luvulla lupaavia tuloksia metastasoineen melanooman ja munuaissyövän hoidossa, mutta korkea-annoksinen hoito oli varsin toksista. Sittemmin kehitettiinkin paremmin siedettyjä hoitokaavioita.

    Meri-Sisko Vuoristo

    Väitös ‐ 20.2.1997 ‐ 6/1997 ‐ Kommentteja

  • Seerumin Lp(a)-pitoisuudet varhaislapsuudessa

    Lipoproteiini(a) on plasmassa esiintyvä, LDL-partikkelia muistuttava lipoproteiini, jonka proteiiniosana on apoproteiini B100, johon liittyy disulfidisilloin apoproteiini(a), [apo(a)]. Apo(a) on monimuotoinen, runsaasti glykosyloitunut apoproteiini, jonka rakenne on paljolti samankaltainen plasminogeenin kanssa. Apo(a):ta on osoitettu olevan ainakin 40 erilaista geneettisesti määräytyvää isoformia, joiden molekyylipaino riippuu molekyylin polypeptidiketjun pituudesta. Yli 90 % Lp(a):sta syntetisoidaan maksassa, mutta muuten sen metaboliasta tiedetään vasta vähän. Suurissa pitoisuuksissa se osallistuu mahdollisesti ateroskleroottisen plakin syntyyn tai fibrinolyysin estämiseen. Lipidilääkkeistä vain nikotiinihappo ja sen johdannaiset ovat alentaneet Lp(a)-arvoja. Naisilla hormonikorvaushoito menopaussissa vaikuttaa suotuisasti seerumin Lp(a)-pitoisuuksiin. Kasvuhormonihoidon aikana Lp(a)-arvot nousevat kun taas insuliininkaltaisen kasvutekijän (IGF-1) on todettu vaikuttavan päinvastoin. Ruokavaliolla ei ole juurikaan vaikutusta Lp(a)-pitoisuuksiin; vain trans-rasvahappojen runsas määrä ruokavaliossa nostaa Lp(a)-arvoja.

    Taina Routi

    Väitös ‐ 20.2.1997 ‐ 6/1997 ‐ Kommentteja

  • Regionaalisen anestesian vaikutukset äidin ja sikiön verenkiertoon keisarileikkauksessa

    Regionaalinen anestesia on ny- kyään tavallisin anestesiamuoto keisarileikkauksissa. Spinaali- ja epiduraalipuudutus voivat aiheuttaa muutoksia äidin verenkierrossa, ennen kaikkea hypotensiota tai bradykardiaa, jotka saattavat vaikuttaa sikiön hyvinvointiin. Hypotension estämiseksi aloitetaan ennen puudutusta nesteinfuusio ja äiti pidetään osittaisessa kylkiasennossa toimenpiteen aikana. Lisäksi annetaan tarvittaessa vasopressoria, tavallisimmin efedriiniä, laskimoon.

    Juha Karinen

    Väitös ‐ 20.2.1997 ‐ 6/1997 ‐ Kommentteja

  • Terveyspalvelujen suurkäyttäjät

    Tutkimuksen kohteena olivat terveyspalveluja tavanomaista runsaammin käyttävät potilaat, ns. terveyspalvelujen suurkäyttäjät. Lääkärit kokevat usein tämän potilasryhmän vaikeahoitoiseksi, ja potilaiden runsaat käynnit ja heille usein tehtävät laajat tutkimukset kuormittavat myös terveydenhuoltomme aineellisia voimavaroja. Tutkimusaineisto kerättiin Turun terveyskeskuksen kahdelta terveysasemalta ja se käsitti 96 suurkäyttäjäpotilasta ja 466 terveysasemien muuta potilasta. Tarkoituksena oli selvittää näiden potilaiden somaattista ja psykiatrista terveydentilaa, sosiaalista tilannetta ja luoda kliinisesti käyttökelpoinen ryhmittely, jota voisi käyttää hoitoa suunniteltaessa hyväksi.

    Hasse Karlsson

    Väitös ‐ 20.2.1997 ‐ 6/1997 ‐ Kommentteja

  • Kantasolukasvutekijä ja sen reseptori, c-kit, pahanlaatuisissa myeloisissa veritaudeissa

    Vaikka maligneissa veritaudeissa hematopoieettisten solujen proliferaatio ja/tai differentiaatio on häiriintynyttä, on useiden hematopoieettisten kasvutekijöiden todettu osallistuvan normaalien verisolujen lisäksi myös malignien verisolujen kasvun säätelyyn. Hematopoieettisiin kasvutekijöihin kuuluva kantasolukasvutekijä eristettiin vuonna 1990. Normaalissa hematopoieesissa se ohjaa primitiivisten verisolujen kasvua. Tässä väitöskirjassa keskityttiin tutkimaan kantasolukasvutekijän ja sen reseptorin, c-kit:n, merkitystä pahanlaatuisissa myelooisissa kantasolutaudeissa. Tautiryhmään kuuluvat myeloproliferatiiviset taudit eli krooninen myelooinen leukemia, polysytemia vera, idiopaattinen myelofibroosi ja essentielli trombosytoosi sekä akuutti myelooinen leukemia.

    Timo Siitonen

    Väitös ‐ 20.3.1997 ‐ 9/1997 ‐ Kommentteja

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Lääkärilehti Forum: Lihavuus on yhteiskunnallinen ongelma, mutta vastaanotolla lääkäri kohtaa yksilön

Pertti Mustajoki (oikealla) oli yksi Lääkärilehti Forumin puhujista tiistaina.

Ajassa
Pitkien sairauspäiväkausien tarkistamista tehostetaan työterveyshuollossa

Työkyvyn tarkistuspisteitä tulee lisää työterveyshuoltoon.

Ajassa
Nyt on pakko kysyä: Mitä jos Suomeen iskee suuronnettomuus, kun teho-osastot ovat täynnä koronapotilaita?

Tiedossa olisi ongelmia, jos suur­onnettomuus vaatisi useampia teho­hoidon potilaspaikkoja.

Tieteessä
Vaikean atooppisen ekseeman nykyhoito

Hoidossa ei pidä tyytyä riittämättömään vasteeseen.

Podcast
Lääkärilehti Podcast: Lasten astma

KeuhkoPodcastin tämänkertainen jakso jatkaa astman parissa, mutta nyt pureudutaan lasten ja nuorten astmaan.

Kommentti
Sirkutusta ja lomakkeita - tieto vaikuttavaksi ja hyötykäyttöön

Mitä enemmän tietoa saamme potilaasta, sitä paremmin pystymme hänen tarpeisiinsa vastaamaan, kirjoittaa Eija Kalso.