Vanhusten hyvän hoidon käsikirja

Toivoisinpa, että minulla olisi ollut tämä kirja käytössäni jo useita vuosia sitten, kun olen työskennellyt erilaisissa vanhustenhoitotehtävissä geriatrisella akuuttiosastolla, kuntoutuksessa, pitkäaikaishoidossa ja kotisairaanhoidossa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan: tästä kirjasta on löytynyt vastauksia lukemattomiin käytännön työssä kohtaamiini pulmiin.

Heljä Lotvonen

Äkillinen sekavuustila (delirium) ei-dementoituneilla iäkkäillä

30.3.2001 Kuopion yliopisto

Terhi Rahkonen

Aggressiivisen potilaan kohtaaminen

Väkivaltatilanteet ovat yleistyneet palvelualojen piirissä. Lääkärien vastaanotoilla erityisongelman muodostavat aggressiiviset potilaat, jotka vaativat päihdekäyttöön sopivia lääkkeitä kyseenalaisin perustein. Väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisyyn ja hallintaan on keinoja, joita tulisi opettaa jo perusopetuksen yhteydessä.

Hannu Lauerma

Dementiaan liittyvien käytösoireiden lääkehoito

Dementiaan liittyviä käytösoireita on totuttu hoitamaan tavanomaisilla psykoosilääkkeillä ja bentsodiatsepiineilla. Kolinergisella vajaatoiminnalla on huomattava merkitys käytösoireiden synnyssä, ja Alzheimerin taudin hoitoon kehitetyillä asetyylikolinestraasin estäjillä onkin saavutettu positiivisia tuloksia käytösoireiden hoidossa.

Suomen Muistitutkimusyksiköiden Asiantuntijatyöryhmä

Dementiapotilaiden käytösoireet

Dementia ei ole vain muistin ja muiden kognitiivisten toimintojen rappeutumista. Dementiapotilaiden ja heidän omaistensa arkielämän ongelmat eivät useimmiten aiheudu muistivaikeuksista vaan monista muutoksista potilaiden käyttäytymisessä ja tunne-elämässä, kuten mielialan vaihteluista, aggressiivisuudesta tai levottomuudesta. Nämä käytösoireet ovat hyvin usein syynä omaisten uupumiseen ja potilaan joutumiseen pysyvään laitoshoitoon. - Tässä katsauksessa tarkastellaan dementiaan liittyviä käytösoireita ja Lääkärilehden seuraavassa numerossa niiden lääkehoitoa.

Suomen Muistitutkimusyksiköiden Asiantuntijatyöryhmä

Vanhus ja kipu

Vanhuuteen liittyvät väistämättä sairaudet ja niiden aiheuttamat eriasteiset kiputilat, jotka on hoidettava. Korkea ikä ei saa olla esteenä kipujen lievittämiselle. Elimelliset sairaudet altistavat psyykkiselle kärsimykselle ja oireilulle. Toisaalta psyykkiset häiriöt voivat olla kiputilojen syinä tai voimistaa olemassa olevien sairauksien kipuja. Vaivojensa valittajasta tulee vaivojensa vanki fyysisten oireiden pahentaessa psyykkisiä oireita, jotka edelleen voimistavat fyysisiä oireita.

Pirkko Hiltunen

Yleissairaalapsykiatria ja sen tehtävät

Yleissairaalapsykiatria tarkoittaa kaikkea yleissairaalan yhteydessä harjoitettavaa psykiatrista toimintaa. Välitön potilastyö ja yhteistyö potilaan somaattisesta hoidosta vastaavien työntekijöiden kanssa muodostavat sen pääasiallisen sisällön. Yleissairaalasta on tullut vähitellen merkittävä psykiatriseen hoitoon hakeutumisen kanava. Yleissairaalapsykiatria on toiminut Suomessa neljännesvuosisadan ja hakenut toimintamalliaan psykiatrian ja somaattisen lääketieteen välimaastossa. Kesäkuussa 1999 yleissairaalapsykiatriasta tuli Suomen Lääkäriliiton erityispätevyys. Kuvaamme artikkelissamme alan kliinistä sisältöä.

Sari Kuisma, Tuula Pesonen, Pirkko Hiltunen, Erkki Äärelä, Pentti Sorri Antero Leppävuori, Johannes Lehtonen

Lääkkeet ja akuutit neurologiset oireet

Lääkkeet voivat aiheuttaa monenlaisia haittavaikutuksia ja joskus myös hyvin akuutteja oirekuvia, jopa terapeuttisina pitoisuuksina. Neurologisista oirekuvista lääkeaineen aiheuttamia ovat tavallisimmin akuutit dystoniat sekä muut ekstrapyramidaalioireet. Myös huimauksen ja päänsäryn sekä epileptisten kohtausten taustalta saattaa löytyä lääkeaine provosoivana tekijänä. Näin ollen lääkeanamneesista ei pidä tinkiä kiireessäkään.

Kirsi Malmberg-Céder, Seppo Kaakkola

Tunnistatko vanhuksen sekavuusoireyhtymän? CAM - työkalu deliriumin seulontaan

Vanhusten sekavuusoireyhtymä eli delirium on sairaalahoitoon tulevilla iäkkäillä potilailla yleinen, mutta kaikkia sen ilmenemismuotoja ei ole helppo tunnistaa. Oireyhtymä kuuluu psykiatrian ja somaattisen lääketieteen välimaastoon, ja tämä voikin olla osasyy siihen, että tutkimuksia sen oireista, patogeneesistä, ennusteesta ja hoidosta on edelleen vähän. Sekavuusoireyhtymän hoitaminen on kuitenkin tuloksekasta ja se kannattaa aina, koska hoitamattomana oireyhtymän seuraukset ovat vakavat. On perusteltua uskoa, että oireyhtymän paremmalla tunnistamisella voidaan vähentää vanhusten sairaalapäiviä, laitoksiin joutumisia ja ennenaikaisia kuolemia. Kansainvälisesti tunnettu Confusion Assessment Method eli CAM-testi on kehitetty tehostamaan sairaiden vanhusten sekavuusoireyhtymän tunnistamista.

Jouko Laurila, Kaisu Pitkälä

Bentsodiatsepiineja tulee välttää riippuvaisuuksiin taipuvaisten potilaiden hoidossa

Bentsodiatsepiinit vähentävät nopeasti ja tehokkaasti ahdistuneisuusoireita. Ne soveltuvat kuitenkin myös päihdekäyttöön, voivat aiheuttaa vakavan fyysisen tai psyykkisen riippuvuuden tai molemmat ja heikentävät kognitiivisia kykyjä. Bentsodiatsepiinien määrääminen päihdeongelmaiselle tai riippuvaisuuksiin taipuvaiselle, usein asosiaaliselle ja luonnehäiriöiselle potilaalle voi johtaa arvaamattoman vakaviin seurauksiin, mm. liikenneonnettomuuksiin ja impulsiivisiin väkivaltarikoksiin. Lääkärin tulisi määrätä näitä lääkkeitä avohoidossa vain tarkan harkinnan perusteella riittävän hyvin tuntemilleen potilaille. Tällöinkin tarvetta pitkäaikaiseen, jatkuvaan käyttöön tulisi vähentää muilla hoitomuodoilla. Toisaalta bentsodiatsepiinien asianmukaista käyttöä vakavasti ahdistuneiden ja muutoin riittävää hoitoa vaille jäävien potilaiden hoidossa ei tulisi perusteettomasti rajoittaa.

Hannu Lauerma, Erkka Syvälahti