2815 osumaa

Terveydenhuoltohenkilöstön veritartuntavaara

Kollegat Marja-Leena Katila ja Irma Koivula kiinnittävät aiheellisesti huomiota hoitohenkilökunnan työperäiseen veritartuntavaaraan (SLL 33/94). Ilmeisesti heidän tiedossaan on ollut hoitohenkilökuntaan kuuluvan hepatiitti C -tartunta, jota ei ole hyväksytty ammattitaudiksi. Työterveyslääkäreinä huomiomme kuitenkin kiinnittyi kirjeessä hieman erilaisiin asioihin kuin mitä kirjoittajat pitivät tärkeimpinä.

Kari-Pekka Martimo, Mari Antti-Poika

Keskustelualoite terveyden ja työkyvyn edistämisestä: Mitä muuta kuin liikuntaa?

Professori Ilkka Vuori puntaroi liikuntaneuvonnan mahdollisuuksia pääkirjoituksessaan (SLL 28/94) ja päätyy suosittamaan liikuntaneuvontaa toteutettavaksi entistä useammin terveydenhuollossa. Duodecim-lehti on julkaissut vastikään mini-teemanumeron liikunnasta (12/94). Erilaisia laajoihin väestönosiin kohdistuvia liikuntatempauksia on käynnistynyt ja käynnistymässä useita. Erityisesti työterveyshuollon ja kuntoutuksen alueella liikuntaan perustuvia interventioita ja suosituksia on julkaistu runsaasti. Ei liene liioiteltua puhua liikuntabuumista suomalaisessa terveydenhuollossa.

Jorma Mäkitalo, Juhani Palonen

Vastine edelliseen: Veritartunnanvaaralta ei voi täydellisesti suojautua

Olimme ilahtuneita kollegojen Martimo ja Antti-Poika ansiokkaasta vastineesta, joka tuo työterveyslääkäreiden näkökulman toivomaamme keskusteluun koskien erityisesti C-hepatiittiin liittyvää veritartuntavaaraa ja korvausmenettelyä terveydenhuoltotyössä. Työperäisten virustartuntojen ehkäisy on yhteinen päämäärämme. On itsestään selvyys, että ammattitautikorvauksen myöntäminen on vähäinen lohdutus tartunnan saaneelle, eikä ennaltaehkäisevien toimien merkitystä väheksytä korvauksien toivossa. Ohjeita, sääntöjä ja lakeja laadittaessa ei kuitenkaan aina olla selvillä operatiivisten työtehtävien arkitodellisuudesta.

Marja-Leena Katila, Irma Koivula

Vanha lääketuttavuus oudossa käytössä?

Lääkkeiden oikean ja hallitun käytön rinnalla on aina esiintynyt rikkaruohona myös niiden väärinkäyttö huumeina. Varsinaisten, ns. raskaiden huumeiden rinnalle on nykyisin ilmaantunut lääkkeiden sekakäyttö ja etenkin niiden yhteiskäyttö alkoholin kanssa. Ilmiön epäilemiseen on aihetta usein, mutta sen osoittaminen saattaa joskus olla hyvin hankalaa. Seuraavassa lyhyt kertomus eräästä tuoreesta tapahtumasarjasta ja siihen liittyen farmakologin kommentti valmisteen vaikuttavien aineiden ominaisuuksista.

Rainer Westerlund

Otsoni ja astma

Kliinikkona minua on kiehtonut tämä radikaaliteoria, erityisesti siltä osin kuin se sivuaa hengitysteitä ja ympäristötekijöitä. Dosentti Kinnula tutkijana ja kliinikkona tuntee radikaaliteorian ja antioksidanttien osuuden siinä läpikotaisin. Olen pahoillani käyttämäni kirjallisuusviitteen väärintulkinnasta. Tavoittelemani ilmaisu asiasta löytyy hypoteesina mm. kevään Thorax-lehden sivuilta (1). Ehkä on parasta etten tulkitse sitä.

TEO vastaa Taskiselle

Esko Taskinen, sisätautien erikoislääkäri, jolla on hallinnon pätevyys, arvioi TEO:n (Terveydenhuollon oikeusturvakeskus) toimintaa Suomen Lääkärilehden keskustelua palstalla 1.12.1994 (N:o 34/94, s. 3646). Taskinen epäilee, että varovaisten asiantuntijoiden lausunnoissa on täytynyt olla jokin leikkauspäätöstä arvosteleva sivulause, jonka perusteella TEO:n juristit ovat päätyneet pitkälle meneviin johtopäätöksiin, TEO:n rajoittaessa erään lääkärin ammatinharjoittamisoikeutta.

Paula Kokkonen

Väärinkäyttö mahdollista

Somadril(R) comp -valmisteen vaikuttavina ainesosina ovat karisoprodoli, parasetamoli ja kofeiini. Karisoprodoli on sentraalisesti vaikuttava lihasrelaksantti. Tähän ryhmään kuuluvia lääkkeitä ei yleensä mielletä riippuvuutta aiheuttaviksi ja väärinkäytetyiksi valmisteiksi, mutta karisoprodolin kohdalla väärinkäytön mahdollisuus on olemassa. Kirjallisuudessa on viime vuosina toistuvasti raportoitu karisoprodolin väärinkäyttötapauksia (1,2,3,4,5). Todennäköinen syy karisoprodolin väärinkäyttöön on siitä elimistössä syntyvä meprobamaatti (6), jota käytettiin aiemmin yleisesti rauhoittavana ja tuskaisuutta poistavana lääkkeenä. Meprobamaattiin syntyy helposti riippuvuutta eikä sitä enää käytetäkään anksiolyyttinä. Vieroitusoireet olivat tavallisia isohkojen meprobamaattiannosten pitkäaikaisen käytön jälkeen ja samantapaisia oireita (mm. unettomuutta, hermostuneisuutta, ärtyneisyyttä ja hikoilua) on todettu myös vieroitettaessa väärinkäyttäjiä karisoprodolista (n. 1 000- 2 000 mg/vrk) (3).

Risto Huupponen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030