996 osumaa

Pohjanlahden rannikon suomenruotsalaiset säilyvät työkykyisinä

Kelan eläketilastojen mukaan Pohjanlahden rannikon ruotsinkielisten kuntien asukkaita siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle, yksilölliselle varhaiseläkkeelle tai työttömyyseläkkeelle merkitsevästi vähemmän kuin saman alueen suomenkielisten kuntien asukkaita. Erityisen selvänä näkyy ero tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä vammojen vuoksi myönnetyissä työkyvyttömyyseläkkeissä. Ruotsinkielisissä kunnissa miesten aktiiviaika on keskimäärin kaksi vuotta pitempi kuin suomenkielisissä, naisilla ero on vuoden verran. Kieliryhmien terveyserojen syyt eivät tavanomaisia taustatekijöitä tarkastelemalla avaudu, vaan tarvittaisiin perusteellista paneutumista kielivähemmistön kulttuuri- ja elämäntapakysymyksiin.

Markku T. Hyyppä, Juhani Mäki

Mihin kuntoutuksen tulisi kohdistua? Helsinkiläisten ikäihmisten kuntoutustarvekartoitus

Kuntoutuskustannusten kurissapitämisen eräs tapa on toimenpiteiden suuntaaminen oikeaan kohteeseen. Yksilön kokemat päivittäistä selviytymistä haittaavat tekijät tulisi tunnistaa ja asettaa tärkeysjärjestykseen. Tämän jälkeen voidaan määritellä kynnyshaitta, eli keskeisin toimintakykyä haittaava tekijä. Asiantuntijoista koottu ryhmä arvioi kynnyshaitan laadun ja määrän ja kuntoutuksen tarpeen.

Tom Candolin, Sirpa Granö, Irja Turumäki, Erkki J. Valtonen

Vankomysiiniresistentit enterokokit HYKS:ssä vuosina 1992 - 1996

Vielä 1980-luvun alkupuoliskolla kliinisesti tärkeimmät enterokokit (Enterococcus faecalis, E. faecium) olivat säännönmukaisesti herkkiä vankomysiinille. 1980-luvun lopulta lähtien alkoi Englantiin, Keski-Eurooppaan ja USA:han ilmaantua vankomysiinille resistenttejä kantoja (VRE) (1). USA:ssa vuosina 1989-93 VRE:n osuus kaikista enterokokkien aiheuttamista sairaalainfektioista kasvoi 0,3 %:sta 7,9 %:iin (2). VRE näyttää keskittyvän USA:ssa suuriin yliopistosairaaloihin ja erityisesti niiden teho-osastoille (3). Riski näyttää olevan erityisen suuri thorax- ja vatsaelinkirurgisilla, onkologisilla ja transplantaatiopotilailla sekä niillä, joiden sairaalahoito on pitkittynyt tai jotka ovat saaneet pitkään useita mikrobilääkkeitä (3,4). Vankomysiinin ja kefalosporiinien käytön on havaittu olevan VRE:n leviämiselle altistava tekijä (3,5). Ruotsissa on löydetty tähän mennessä viisi "kotimaista" VRE:tä (6).

Esa Rintala, Maarit Kokki, Aulikki Sivonen, Suvi-Sirkku Kaukoranta-Tolvanen, Juhana Suppola, Martti Vaara

Kupan uusi tuleminen

Kuppatauti on pitkän hiljaisen vaiheen jälkeen lisääntymässä Suomessa. Tapausten määrä on noin nelinkertainen 1992 lukuihin verrattuna. Suurin osa tartunnoista tuodaan Venäjälle ja Baltian maihin suuntautuvien liikematkojen tuliaisina. Noin kolmannes ulkomailla kuppataudin saaneista miehistä on saanut tartunnan prostituoidulta. Taudin harvinaisuuden ja oireiden moninaisuuden vuoksi ei tartunnan saanut eikä häntä hoitava lääkäri aina heti osaa epäillä kuppaa. Tartuntaketjun alkupää on useimmissa tapauksissa Venäjällä, jossa esim. Pietarin alueella taudin ilmaantuvuus on noin satakertainen Suomeen verrattuna.

Eija Hiltunen-Back, Annikki Vaalasti, Olli Haikala, Timo Reunala

Omaisten psyykkinen tilanne ja ammattiavun tarve läheisen itsemurhan jälkeen

Suomessa tehdään noin 1 400 itsemurhaa vuodessa (1). Nämä tapahtumat koskettavat aina itsemurhan tehneen omaisia ja muuta lähipiiriä (2). Se voi aiheuttaa masennusta, itsesyytöksiä, sekavuutta, häpeäntunteita, psykosomaattisia oireita, ambivalenssia tai muunlaista mielen haavoittumista, jotka voivat seurata jopa lopun elämää (3-12). Lähiympäristöltä saatu inhimillinen sosiaalinen tuki koetaan näissä tilanteissa usein vähäiseksi (8,13,14,15). Pahimmillaan tapahtuma voi johtaa yhden tai useamman omaisen itsemurhaan (16). Tapauksissa, joissa vainajalta jää lapsia, jälkeen jäävän vanhemman kyky käsitellä kokemusta psykologisesti vaikuttaa suuresti heidän myöhempään psyykkiseen hyvinvointiinsa (17,18). Perheenjäsenten itsetuhokäyttäytyminen voi myös ennustaa lasten tapaa ratkaista myöhemmät ongelmat itsetuhoisesti (16,18,19).

Pirjo Saarinen, Heimo Viinamäki, Johannes Lehtonen, Jouko Lönnqvist

Kokemuksia ihotautilääkärin ja plastiikkakirurgin yhteistyöstä säärihaavojen hoidossa TAYS:n alueella

Suomessa on arviolta jopa 25 000 sääri-haavapotilasta. Säärihaava voi haitata potilaan jokapäiväistä elämää huomattavasti ja yhteiskunnan kannalta se on terveydenhuollon voimavarojen suurkuluttaja. Tässä tutkimuksessa saatiin plastiikkakirurgin suorittamalla ihonsiirrolla ja ihotautilääkärin kontrolloimalla esi- ja jatkohoidolla 76 % säärihaavoista parannetuksi. Seuranta-aika oli keskimäärin 2 vuotta 7 kuukautta. Potilaan tarvitseman ulkopuolisen avun tarve väheni 90 %:sta 41 %:iin.

Marja-Leena Tuomi, Tapani Lähteenmäki, Tero Sisto, Leea Ylitalo

Nuoruustyypin diabeteksen komplikaatiot Eurodiab IDDM -tutkimuksessa

Nuoruustyypin diabeteksen mikrovaskulaaristen ja akuuttien komplikaatioiden yleisyyttä selviteltiin Eurodiab-tutkimuksessa, johon osallistui 3 250 potilasta 16:sta Euroopan maasta. Normaali HbA1C-arvo todettiin 16 %:lla potilaista. Albumiinin eritysnopeus oli lisääntynyt alle viisi vuotta diabetesta sairastaneista potilaista 19,3 %:lla, koko aineistossa 30,6 %:lla. Retinopatian esiintyvyys oli koko aineistossa 46 % ja 20 vuotta tai kauemmin sairastaneilla 82 %. Merkkinä autonomisesta neuropatiasta 5,9 %:lla potilaista oli posturaalista hypotensiota ja 19,3 %:lla epänormaali sykkeen vaste seisomaan noustessa. Tutkimusta edeltäneen vuoden aikana 32,2 %:lla potilaista oli ollut yksi tai useampi vaikea hypoglykemiaepisodi ja 8,6 % potilaista oli joutunut sairaalaan ketoasidoosin vuoksi. Mikrovaskulaariset ja akuutit komplikaatiot lisääntyivät diabeteksen keston myötä ja glukoositasapainon huonontuessa. Mikroalbuminuria ilmaantui retinopatiaa sairastaville matalammilla diastolisen verenpaineen arvoilla kuin potilaille, joiden silmänpohjissa ei todettu muutoksia. Verenpaineen hoito olisikin todennäköisesti syytä aloittaa herkästi potilaille, joilla todetaan retinopatia.

Marika Kylliäinen, Pertti Ebeling, Veikko Koivisto

Verenpainelääkityksen kustannuksissa potilas- ja lääkäriryhmäkohtaisia eroja

Kansaneläkelaitoksen reseptitiedoston avulla tarkasteltiin avohoitolääkärien noudattamaa kohonneen verenpaineen lääkehoitokäytäntöä sekä siitä aiheutuvia kustannuksia. Aineiston potilaiden verenpainelääkitys maksoi keskimäärin 1 713 markkaa vuodessa. Miespotilaiden lääkitys oli vuodessa keskimäärin 300 markkaa kalliimpaa kuin naisten. Ero johtui ACE:n estäjien ja kalsiuminestäjien käytön suhteellisesta yleisyydestä etenkin työikäisten miespotilaiden hoidossa. Beetasalpaajat ja diureetit olivat naisten eniten käyttämiä lääkeryhmiä. Kalleinta lääkitystä määräsivät usein erikoislääkärit, erityisesti sisätautilääkärit.

Jaana Martikainen, Timo Klaukka, Pekka Koivisto, Sinikka Rajaniemi

Kraniosynostoosin leikkaushoito tehtävä riittävän varhain

Kraniosynostoosi on sairaus, jossa lapsen kallon saumat alkavat luutua yhteen liian aikaisin jo ennen syntymää. Suotuisan psyykkisen kehityksen varmistamiseksi suurimmalle osalle potilaista tehdään saumojen avausleikkaus ensimmäisten elinkuukausien aikana. Tampereella tehdyssä selvityksessä todettiin, että leikkauksen jälkeen tutkittavien älyllinen suoriutumiskyky lapsuudessa ja nuoruudessa oli vähintään yhtä hyvä kuin vastaavan normaaliväestön. Heidän saamansa tulokset ei-kielellisissä testeissä olivat selvästi paremmat kuin kielellisissä. Tässä tutkimuksessa todettiin, että mitä nuorempana kallonsaumojen avausleikkaus oli tehty, sitä paremmin tutkittava suoriutui älykkyystestissä.

Johanna Multanen, Jaana Roviola-Lehtonen, Marjatta Vanhalakka-Ruoho, Pirkko Nieminen, Eero Somppi

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030