• Kokemuksia lääkkeiden ihonalaisesta kestoinfuusiosta syöpäsairauden loppuvaiheessa

    Tutkimuksessa tarkasteltiin retrospektiivisesti lääkkeiden annostelua ihonalaisen kestoinfuusion avulla helsinkiläisessä saattohoitoyksikössä, Terhokodissa. Vuosien 1989-1990 aikana tätä tekniikkaa käytettiin kivun, pahoinvoinnin ja oksentelun, limanerityksen sekä psyykkisen ahdistuksen lääkehoidossa 194 potilaalle, eli 73 %:lle Terhokodissa kuolleista syöpäpotilaista. Yleisimmin kestoinfuusiolla annettiin morfiinia ja oksikonia, ja näiden vuorokausiannokset vaihtelivat välillä 10-1300 mg. Opioidien lisäksi suurin osa potilaista sai samassa infuusiossa anksiolyyttejä, antiemeettejä ja antikolinergejä. Kokemusten mukaan kestoinfuusiohoito on ollut tehokasta, turvallista ja helposti toteutettavissa.

    Reino Pöyhiä

    Katsaus­artikkeli ‐ 20.1.1992 ‐ 3/1992 ‐ Kommentteja

  • Clostridium difficile -infektioiden diagnostiikka - menetelmät ja niiden luotettavuus

    Yleisesti käytössä oleva latex-agglutinaatiotesti osoittautui epäluotettavaksi geriatrisen osaston Clostridium difficile -epidemiaa tutkittaessa. Se antoi runsaasti vääriä positiivisia tuloksia. Testin spesifisyys oli ainoastaan 23 %, kun tuloksia verrattiin C. difficilen tuottaman sytotoksiinin mittaukseen soluviljelytekniikalla. Kirjallisuudessa on aiemmin esitetty latex-testin spesifisyydeksi jopa 85-98 %. Väärien positiivisten latex-agglutinaatiotulosten löytämiseksi kirjoittajat suosittelevat sairaaloille testien seurantaa kudosviljelytekniikalla tehtyjen sytotoksiinimääritysten avulla.

    Ismo Räihä Pentti Huovinen Risto Vuento Erkki Eerola Aapo Lehtonen

    Katsaus­artikkeli ‐ 20.1.1992 ‐ 3/1992 ‐ Kommentteja

  • Aivohalvauksen jälkeisen depression kliininen diagnostiikka

    Useiden tutkimusten mukaan aivohalvauksen jälkeisistä psyykkisistä ongelmista yleisin on depressio. Retrospektiivisessa tutkimuksessa Kuopion yliopistollisen sairaalan neurologian klinikan vuodeosastolla 1988-89 hoidetuista 246 aivohalvauspotilaasta 26 %:lla todettiin olevan depression oireita osastolta kotiutettaessa. Depressiivisyyttä eivät selittäneet potilaiden aikaisemmat sairaudet, sosiodemografinen tilanne, vaurion aiheuttamien toimintapuutosten määrä eikä iskeemisen aivovaurion paikka. Depressiivisten potilaiden hoitojakso oli merkittävästi pitempi kuin muiden potilaiden, joten aivohalvauksen jälkeisen depression diagnosointiin ja hoitoon on syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota.

    Heimo Viinamäki Keijo Koivisto Paavo Riekkinen

    Katsaus­artikkeli ‐ 20.1.1992 ‐ 3/1992 ‐ Kommentteja

  • Elohopea allergeenina ja ympäristömyrkkynä

    Hammasamalgaamikiistojen vuoksi elohopea on viime vuosina ollut runsaasti esillä tiedotusvälineissä. Elohopea on raskasmetalli, jota käytetään esimerkiksi teollisuudessa, mittareissa, kasvinsuojeluaineissa ja hammasamalgaamissa. Elohopea on suurina pitoisuuksina hyvin myrkyllinen aine. Pienten elohopeamäärien vaikutuksista ihmisen terveyteen ei tiedetä paljon, mutta elohopea saattaa aiheuttaa muutoksia elimistön immuunijärjestelmässä, kuten allergisoitumista. Epäorgaaninen ja orgaaninen elohopea ovat eräissä maissa yleisimpiä allergeenejä, mutta Suomessa ne ovat melko harvinaisia. Amalgaamiallergia ja työperäiset elohopea-allergiat ovat hyvin harvinaisia. Työterveyslaitoksen ammatti-ihotautipoliklinikan potilaista 1974-90 ainoastaan kahdella potilaalla todettiin olevan elohopea-allergia. Näiden potilaiden herkistyminen liittyi työhön. Kolmas, Allergiasairaalassa tutkittu esimerkkipotilas sai suun limakalvomuutoksia amalgaamipaikoista.

    Mirja Komulainen Lasse Kanerva Martti Tuomiranta Tuula Estlander Riitta Jolanki Lars Förström

    Katsaus­artikkeli ‐ 20.1.1992 ‐ 3/1992 ‐ Kommentteja

  • Syöpymävamma lapselle väärin tehdystä tärykalvon puudutuksesta

    Tärykalvon puudutteisiin sisältyvä fenoli on voimakkaasti syövyttävä aine, ja puudutus pelkällä 90-prosenttisella fenolilla vaatii lääkäriltä melko suurta taitoa. Lääkärikoulutuksessa sekä päivystysvastaanotoilla tulisi huolehtia siitä, että kokematonkin lääkäri osaa äkillisten välikorvantulehdusten hoidossa oikean puudutustekniikan. Turvallisin ja helppokäyttöisin puudute tärykalvopiston yhteydessä on lidokaiinia ja prilokaiinia sisältävä voide.

    Jukka Luotonen Heikki Löppönen

    Katsaus­artikkeli ‐ 20.1.1992 ‐ 3/1992 ‐ Kommentteja

  • A-klinikan hoitokeinot

    A-klinikkatoiminta on tärkeä osa päihdehuollon erityispalveluja. Lääkärillä on keskeinen rooli erityisesti akuuttihoidossa asiakkaiden somaattisen ja psyykkisen terveydentilan tutkijana ja katkaisuhoidon toteuttajana. Hoidon tavoitteet pyritään määrittelemään realistisesti ja asiakaskohtaisesti. Hoitosuhteessa lääkäri voi toimia auktoriteettina, terapeuttina tai neuvonantajana. Terveydenhuollollinen painotus A-klinikkatyössä on vahvistumassa uusien toimintakokeilujen myötä.

    Rauno Mäkelä

    Katsaus­artikkeli ‐ 20.1.1992 ‐ 3/1992 ‐ Kommentteja

  • Neurolingvistinen ohjelmointi - konnektionistisen psykoterapian aamunkoitto?

    Oppisuuntausta, jonka psykologi Richard Bandler ja lingvistikko John Grinder kehittivät 1970-luvun alussa ja jonka he nimesivät neurolingvistiseksi ohjelmoinniksi (Neuro-Linguistic Pro- gramming, NLP), on vaikea luokitella mihinkään vakiintuneeseen tieteenalaan sisältyväksi. Koska neurolingvistiikan perimmäisenä tarkoituksena on ollut mallintaminen, olisi kai perustettava erityinen poikkitieteellinen mallintamistiede. Toisaalta neurolingvistiikassa keskitytään ihmisten väliseen kommunikaatioon ja toisaalta siihen läheisesti liittyvään ihmisen sisäiseen informaation prosessointiin. Näistä jälkimmäinen kuuluu kognitiivisen psykologian tutkimusalueeseen. Koska kuitenkin informaation siirto yksilöltä toiselle ja tämän prosessin mallintaminen ovat ongelma, jonka ratkaisemiseksi oppisuunta alun perin syntyi, olisi mielestäni luontevinta luokitella neurolingvistinen ohjelmointi sovelletuksi kognitiotieteeksi. Modernia kognitiotiedettä ja neurolingvististä ohjelmointia yhdistää mm. käsitys kielestä ulkomaailman karttana ja kieliopista kokoelmana strategioita ilmausten tuottamiseksi ja ymmärtämiseksi (1).

    Katsaus­artikkeli ‐ 20.1.1992 ‐ 3/1992 ‐ Kommentteja

  • Lasten veritautien hoito immunoglobuliini-infuusioilla

    Laskimon kautta annettavalla immunoglobuliinihoidolla on tärkeä sija lasten immunologisten veritautien hoito-ongelmissa, vaikkei se olekaan näissä täysin vastannut vielä kymmenen vuotta sitten vallinneita odotuksia. Immunologisessa trombosytopeenisessa purppurassa suuret laskimoon infusoidut immunoglobuliiniannokset korjaavat trobosytopenian jo 1-2 vuorokauden kuluessa noin 60 %:lla potilaista. Valitettavasti hyvä hoitotulos jää vain harvoin pysyväksi. Hoito ei myöskään ehkäise taudin kroonistumista. Vakavissa vuototapauksissa ja erityisessä vuotovaarassa oleville ITP-potilaille sen on kuitenkin todettu vaikuttavan nopeammin kuin prednisoloni ja parantavan myös vastetta myöhempiin immunoglobuliinihoitoihin.

    Jukka Rajantie

    Katsaus­artikkeli ‐ 1.2.1992 ‐ 4/1992 ‐ Kommentteja

  • Synnytyselinten visvasyylien ja epiteelivaurioiden nimistö sekä tutkimus- ja hoitokäytäntö - yhtenäiset pelisäännöt puuttuvat

    Naistentautien klinikoille tehty kysely osoitti, että sairaaloissa käytetään varsin erilaisia nimityksiä kohdunkaulan, emättimen ja ulkosynnyttimien epiteelin sytologisista, histologisista ja kolposkopialöydöksistä. Myös muutosten tutkimus ja hoito sekä hoidon jälkeinen seuranta vaihtelevat. Yhteisten linjojen luominen tutkimus- ja hoitokäytäntöön vaatisi sekavan nimistön yhtenäistämistä. Kansainvälisen yhteistyön vuoksi tässä tulisi ottaa huomioon Yhdysvalloissa äskettäin suositeltu sytopatologinen nimistö.

    Jorma Paavonen Susanne Ingman-Friberg Ervo Vesterinen

    Katsaus­artikkeli ‐ 1.2.1992 ‐ 4/1992 ‐ Kommentteja

  • Vibrio cholerae non-01 Helsingin uimarantavesissä

    Vibrio cholerae bakteereista seroryhmä non-01 tunnetaan huonommin kuin klassista koleraa aiheuttava seroryhmä 01. Vibrio cholerae non-01 aiheuttaa yleensä gastroenteriittejä, ulkokorvan ja haavojen tulehduksia sekä sepsiksiä. Yleensä infektio on peräisin merivesikontaktista. Vibrio cholerae non-01 -bakteereja on nyt todettu myös Helsingin merivesistä ja bakteerien tiedetään aiheuttavan tautitapauksia Suomessakin.

    Seija Kalso Antti Pönkä Christine Manelius

    Katsaus­artikkeli ‐ 1.2.1992 ‐ 4/1992 ‐ Kommentteja

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Nollatoleranssi häirinnälle

Moni häirinnän uhri pohti, oliko antanut vääriä viestejä.

Pääkirjoitus
Pieni mutta tärkeä tuuppaus

Lääkärin näkökulmasta olennaista on pureutua rokottamattomiin, kirjoittaa Pekka Nykänen.

Ajassa
Husiin tulevilta potilailta kysytään epidemiakaudella rokotuksista

Influenssa- ja koronarokotteista kysyminen ja tietojen kirjaaminen on osa Husin potilasturvallisuustyötä.

Kolumni
Toipiluuden tuolla puolen

Jokainen lukee taideteoksiin omia tarinoitaan, kirjoittaa Sirpa Kähkönen.

Ajassa
WMA: Rikkaat valtiot eivät auta riittävästi köyhiä maita koronarokotuksissa

Maailman lääkäriliiton mukaan vaurauden maiden täytyisi tehdä enemmän kansainvälisen yhteistyön hyväksi.

Tieteessä
Sikiöaikaisen alkoholialtistuksen aiheuttamat oireyhtymät

Raskaudenaikainen alkoholialtistus on länsimaissa yksi yleisimmistä sikiövaurioiden syistä.