2815 osumaa

Enemmän huomiota tutkimusten laatuun

Kollegoiden Heikki-Jussi Laine ym. kommentoiman katsausartikkelini otsikko oli kysymyksen muodossa: "Milloin hoidan nilkan nyrjähdyksen leikkauksella?". Artikkelissa esitin ajatuksia kolmelta pohjalta, ensinnäkin kun olen leikannut nilkan nivelsidevammoja yli 30 vuotta ja seurannut miten potilaani ovat parantuneet. Toiseksi olen lukenut vuosien varrella hyvin lukuisia aihetta koskevia julkaisuja ja kolmanneksi olen pohtinut asiaa ottaen huomioon nilkan rakenteen, sen toiminnan ja nilkalle kohdistuvat vaatimukset eri potilailla.

Ilkka Tulikoura

Eettinen nollatoleranssi ei saa kahlita keskustelua

Kollega Liisa Räsänen esitti Lääkärilehdessä 5/2010 Keskustelua-palstalla tutkimusvilpin määritelmien kaipaavan Suomessa uudistamista, koska ne eivät hänen mukaansa kata kaikkia tutkimustyön vaiheita. Perusteina hän esittää esimerkkejä tilanteista, joissa opetusministeriön asettaman tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeet "Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen" vuodelta 2002 ovat liian väljät vilpin määrittelyn osalta. Tällaisia ovat Räsäsen mukaan mm. tilanteet, joissa tutkija tahallaan valitsee sellaisen tutkimusasetelman, jota käyttämällä hän ei voi saada luotettavia tuloksia, tai joissa tutkija tahallaan sabotoi tutkimusaineistoa, menetelmiä tai laitteistoja.

Eero Vuorio

Tarjouspyynnöissä on edellytettävä käytettävyyttä

Potilastietojärjestelmien käytettävyys ja siihen liittyvät ongelmat ovat olleet esillä Lääkärilehdessä (SLL 5/2010, s. 357 ja SLL 7/2010, s. 571). Näkemyksemme mukaan keskeinen syy tietojärjestelmien hankalakäyttöisyyteen on se, että tarjouspyynnöissä järjestelmiltä ei edellytetä käytettävyyttä. Esimerkiksi viime aikaiset tarjouspyynnöt - on kyse sitten potilastieto-, ajanvaraus- tai toiminnanohjausjärjestelmistä - eivät ole käytännössä sisältäneet vaatimuksia hyvälle käytettävyydelle. Kun käytettävyys ei ole valintakriteereiden joukossa, on loogista, että toimittajat eivät sisällytä tarjouksiinsa kustannuksia lisääviä käytettävyyden varmistusaktiviteetteja.

Timo Jokela, Pietu Pohjalainen

Neljän kohdan kaava auttaa, kun omainen dominoi

Nuorisopsykiatri Pirkko Turpeinen-Saari kysyi Lääkärilehdessä 1-2/2010 (s. 22), tunnistaako terveydenhuolto narsistiomaisen. Toimiessani kolmisenkymmentä vuotta keskussairaalan karsastuspoliklinikan lääkärinä törmäsin silloin tällöin ongelmaan nimeltä narsistinen / dominoiva vanhempi häiritsemässä lapsen tutkimusta. Koska tähän löytyi vähitellen toimiva ratkaisu, joka loppujen lopuksi tyydytti (ja kasvatti!) kaikkia osapuolia, esitän sen tässä.

Johannes Leikola

Teknologia jyrää synnyttäjän

Synnytyspelko on räjähdysmäisesti kasvanut ja lasten psyykkiset häiriöt ovat lisääntyneet. Jotta voisi hoitaa synnytyskipua viisaasti, on ymmärrettävä synnytyksen suurenmoinen ja haavoittuva kokonaisuus. Koskaan ei pitäisi puhua synnytyskivun lääkityksestä mainitsematta ensin synnytyskivun merkitystä ja tehtäviä. Puudutuksiin liittyy aina riskejä. Ne johtavat toimenpiteiden ja lääkityksien ketjureaktioihin ja noidankehiin, joista ei ole ulospääsyä. Tällainen synnytys on perheelle kaukainen ja pelottava, vanhemmuutta heikentävä tapahtuma.

Aila Miettinen

Missä on hoidon ja uskonnon harjoittamisen raja?

Kirkkohallituksen sairaalasielunhoidon johtaja Kirsti Aalto kuvaa, lakiin potilaan asemasta ja oikeuksista viitaten, ettei pappi kuulu sairaalassa hoitotiimiin (SLL 9/2010, s. 793). Kuten kuka tahansa sivullinen, hänkään ei saa tutustua sairauskertomusasiakirjoihin tai osallistua raporttiin ilman potilaan lupaa. Sairaalasielunhoidon Euroopan verkoston suositus, että "sairaalasielunhoitajat työskentelevät moniammatillisen terveydenhuollon tiimin jäsenenä" ei siis voi toteutua Suomessa.

Veronica Pimenoff

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030