Aarre Kivelä syntyi evakkolapsena Sievissä vuonna 1944 Suomen joukkojen tehdessä samana päivänä maihinnousun Oulusta Tornioon Lapin sodan alussa. Sodan jälkeen perhe palasi kotiseudulle tuhotulle Pernun kylälle Posiolla asettuen aluksi asumaan rantasaunaan. Maanviljelijäperheeseen syntyi yhteensä 8 lasta. Aarre lähti lahjakkaana lapsena oppikouluun, jonka loppuvaiheessa Rovaniemellä lukiossa kirkastui voimakas tahto hakeutua lääkäriksi. Vuonna 1964 Aarre kirjoitti ylioppilaaksi, avioitui keskiposiolaisen Raija Karastin kanssa ja aloitti lääkärin opinnot Turun yliopistossa. Ensimmäinen kolmesta lapsesta, Hannakaisa, syntyi elokuussa 1965 (Kimmo 1971 ja Riikka 1977).

Lääkärin uransa Aarre Kivelä teki Pohjois-Suomessa. Valmistumisen jälkeen hän toimi Suomussalmen kunnanlääkärinä 1971–1974. Tämän jälkeen tapahtui erikoistuminen synnytys- ja naistentautien erikoislääkäriksi Oyksissa. Sitten hän palasi kotikonnuilleen Koillismaalle toimien Kuusamossa terveyskeskuksessa erikoislääkärinä vuosina 1979–1985. Lapin keskussairaalassa vietettyjen vuosien jälkeen alkoi pitkä ura Oysin naistenklinikassa 1990. Melatoniinin roolia äidillä ja vastasyntyneellä käsittelevä väitöskirja valmistui 1991. Aarre toimi klinikan apulaisylilääkärinä aina eläkkeelle siirtymiseensä asti 2010. Klinikalla merkittävin panoksensa oli toiminta gynekologian operatiivisella sektorilla. Hän oli taitava ja sitkeä operatööri, joka oli aina valmis auttamaan nuorempia kollegoita. Aarre Kivelä sai vuonna 2009 Suomen Gynekologiyhdistyksen arvostetun Käytännön Gynekologi-palkinnon.

Aarre oli luonteeltaan rauhallinen, posiolaisittain vähäsanainen mies, erittäin luotettava lääkäri ja pidetty isä, puoliso, ystävä ja kollega. Juhlavissa tilanteissa hänestä kuoriutui ciceromainen puhuja, jonka sarkastisesta huumorista ja tarinaan iskevästi nivoutuvista sarjakuvista ystävät ja kollegat pääsivät vuosikymmenten varrella nauttimaan.

Kotitila Pernussa oli Aarrelle tärkeä paikka; yhdessä uuden Päivi-puolisonsa kanssa tilan rakennuksia uudistettiin ja remontoitiin Jenni-äidin kuoltua 2002. Kalastus, valokuvaus ja monimuotoinen liikunta olivat Aarren sydäntä lähellä.

Aarre sairastui vuonna 2021 ja nukkui pois toukokuussa. Häntä jäivät kaipaamaan Päivi-puolison, kolmen lapsen, seitsemän lapsenlapsen ja yhden lapsenlapsenlapsen lisäksi kolme sisarta, Raija-täti sekä suuri joukko potilaita, ystäviä ja kollegoita.