Tapasin Riston ensimmäien kerran kandivaiheessa Meilahdessa III sisätautiklinikan endokrinologian osastolla, jossa Risto toimi osastonylilääkärinä.

Riston tiedot, osaaminen ja kliininen taitavuus tekivät meihin kandeihin suuren vaikutuksen. Ennen kaikkea huomasimme, että opettaja oli kohtelias herrasmies, lämminsydäminen ja kärsivällinen myös opiskelijoita kohtaan.

Potilaan kohtaamisessa Risto oli koko opiskeluaikani hienoin esimerkki ja esikuva. Hän oli ylilääkäri, joka kohteli jokaista kohtaamaansa ihmistä yhtä ystävällisesti ja huomaavaisesti virkanimikkeeseen tai asemaan katsomatta.

Ei ihme, että niin potilaat, omaiset, lähetit, opiskelijat ja kollegat arvostivat sekä ihailivat Ristoa.

Opettaja ja tutkija

Ilman korkeatasoista kliinistä tutkimusta ei ole hyvää opetusta, arkkiatri totesi usein.

Hän puolusti julkisuudessa lääketieteellistä tutkimusta ja kritisoi voimakkaasti tutkimusrahoituksen supistamista. Risto oli Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen.

Opiskelijat arvostivat suuresti Ristoa, ja Lääketieteenkandidaattiseura valitsi hänet vuoden luennoitsijaksi vuonna 1985.

Risto oli myös kandiseuran kunniajäsen ja vieraili säännöllisesti vuosijuhlissa. Risto oli aina kunniavieras speksin ensi-illoissa, ja opiskelijat ottivat arkkiatrin yhteiskuvaan juhlimaan koko speksiporukan kanssa.

Arkkiatri kantoi huolta myös lääkärikunnan ammatillisen osaamisesta.

Hän teki vuonna 1999 Lääkäriliiton, Duodecimin ja Finska Läkaresällskapetin puheenjohtajille ehdotuksen lääkärien täydennyskoulutuksen paremmaksi systematisoimiseksi ja rahoituksen turvaamiseksi. Järjestöt päättivätkin perustaa lääkärien täydennyskoulutuksen arviointineuvoston.

Lehtimies

Risto oli loistava kirjoittaja ja puhuja, armoitettu suomen kielen käyttäjä. Hän kirjoitti 20 pääkirjoitusta Lääkärilehteen; vuoden ensimmäiseen numeroon tervehdykseksi lääkärikunnalle.

Viimeiseksi jäi pääkirjoitus tammikuussa 2024, puhuttelevasti otsikoitu Viimeiset virkkeet (1).

Risto kritisoi siinä jälleen kerran julkisen tutkimusrahoituksen supistuksia. Ja ristomaiseen tapaan nosti esille taiteen luovan mielikuvituksen lähteenä ja tärkeänä osana ihmisyyttä.

Risto toimi myös vuosia Aikakauskirja Duodecimin toimituskunnassa, haulla lehdestä löytyy 93 hänen kirjoitustaan.

Risto oli myös ideoimassa perinteeksi muodostunutta D-lehden joulunumeroa.

Potilaan puolustaja

Arkkiatrin kliininen ura tapahtui julkisessa terveydenhuollossa. Lausunnoissaan hän puolusti julkista terveydenhuoltoa ja arvosteli kipakastikin sairaanhoidon bisnestä – toki kollegiaalisuuden aina muistaen.

Terveydenhuollon resurssivaje todettiin jo 1990-luvulla, ja arkkiatri nimettiin Duodecimin koollekutsuman Priorisointineuvottelukunnan puheenjohtajaksi.

Vuonna 2007 Työministeriö määräsi sovittelulautakunnan sovittelemaan Tehyn työtaistelua. Puheenjohtajaksi nimettiin arkkiatri Pelkonen.

Vuosien varrella arkkiatri ihmetteli aina uusia sote-uudistusten kierroksia.

Terveyspolitiikassa Risto lähti aina potilaan tarpeista ja hoidosta. Hän puolusti vahvasti lääkärin autonomiaa potilaan hoidossa ja vahvaa professiota (2):

On kuunneltava yhteiskunnan ääntä, mitä meiltä odotetaan, ja vastattava odotuksiin aina, kun se on mahdollista. Selkeä jännite on kuitenkin säilytettävä ammattieettisten arvojen varjelemiseksi ja itsenäisyyden puolustamiseksi.

Humanisti ja ite-taiteilija

Taide ja kulttuuri olivat arkkiatrille tärkeitä. Humanismista ja sivistyksestä hän jaksoi keskustella. Pelkosten kotikin on täynnä taidetta ja kirjoja.

Risto ideoi Savonlinnaan Duodecimin Terveyttä kulttuurista -kesäseminaarin, jossa tiede ja taide, teoria ja elämyksen yhdistyivät. Vielä tämän vuoden heinäkuussa hän osallistui seminaariin kunniavieraana.

Risto puhui ja kirjoitti taiteen merkityksestä (1):

Taide on luovan mielikuvituksen ehtymätön lähde. Yksi syvähenkinen elämys taiteen – musiikin, kuvaamataiteen tai kirjallisuuden – parissa tuottaa parhaimmillaan puhdistumisen kokemuksen ja herättää kaipuun tavoitella ihmisyyden korkeinta tasoa

Risto oli lapsenlapsille ’Pipa’. Lapsukaisten iloksi Risto veisti kesähuvilan ateljeessaan kaarnasta kokonaisen kylän pikkuväkeä – joista kasvoi Tuohelan kylä ja jopa kaksi kirjaa kylän asukkaiden elämäntarinoista.

Mainio veistoskokoelma on esillä Hus Syöpäkeskuksen aulassa.

Luonto

Kesähuvila Purnu Pihlajaveden Ritosaaressa Itä-Savossa oli koko perheen kesäparatiisi.

Siellä Risto sai viettää viimeisenkin kesän. Hän puuhasteli, nautti luonnosta ja hoiti kasvimaata. Viime vuosina kuulon huononnuttua hän aina kysyi, onko tänä kesänä kuulunut vakiasukasta kuhankeittäjää.

Savonlinnan tärkeyttä kuvasti sekin, että kun syksyllä veneet nostettiin järvestä, ryhdyttiin etsimään yhteistä päivää milloin huvilalle palataan talven jälkeen.

Kesähuvilan pihapiirissä kasvaa arkkitammi – tammi, jonka kyläläiset istuttivat, kun Risto valittiin arkkiatriksi.

Arkkitammea on vaalittu ja siitä on pidetty huolta. Tuho oli lähellä, kun yhden myrskyn seurauksena päälle kaatui iso puu, mutta arkkitammi selviytyi. Puu on yhtä sitkeä ja periksiantamaton kuin Risto oli.

Eetikko

Riston eettiset pohdinnat näkyivät vahvasti hänen kliinisessä työssään, opetuksessa sekä lääkärien ammattilehdissä ja mediassa. Kun valtakunnallinen terveysalan eettinen neuvottelukunta Etene aloitti vuonna 1998, Risto nimitettiin varapuheenjohtajaksi.

Arkkiatrin aloitteesta lääketieteelliset tiedekunnat aloittivat uusimuotoiset lääkärinvalatilaisuudet vuonna 1998. Risto vieraili ahkerasti kaikissa tiedekunnissa ottamassa vastaan vastavalmistuneiden lääkärien ja hammaslääkärien valan. Puheet nuorille kollegoille olivat koskettavia, ja silmäkulmat kostuivat nuorilla sekä heidän vanhemmillaan ja opettajillaan.

Valasta Risto kirjoitti seuraavasti (3):

Lääkärinvalan sisältämien eettisten säännösten ensisijaisena tehtävänä ei ole auttaa käytännön päätöksenteossa. Eettiset säännökset ovat tärkeitä maamerkkejä silloin, kun pohditaan profession keskeisiä arvoja ja velvoitteita - ja kun lääkäri perustelee omia tai toisen toimia ulkopuolisille vallankäyttäjille.

Suomen Tiedeakatemiain Risto Pelkonen -ihmisoikeuspalkinto jaetaan vuosittain. Palkinnon tarkoituksena on lisätä ihmisoikeuskysymysten näkyvyyttä tiedemaailmassa ja tuoda esiin tekoja tieteen vapauden puolesta.

Puoliso ja perheenisä

Puoliso ja perhe olivat Riston sydäntä lähellä. Perinteet olivat tärkeitä. Erityisesti kokoontumiset yhteisen pöydän ääreen: joulu ja pääsiäinen, isän- ja äitienpäivä sekä isän syntymäpäivän rapujuhlat.

Puoliso Kristiinan kanssa ehti tulla täyteen viittä vaille 48 vuotta avioliittoa. Kristiina toteaa, että “Risto oli ihana ihminen”.

Lasten kokemuksen mukaan isä oli aito. Hän oli juuri sellainen kuin oli, ei esittänyt mitään. Hän seurasi aktiivisesti maailman menoa, mutta oli yhtä lailla kiinnostunut lastensa elämästä ja arjesta. Isällä oli aina pieni pilke silmäkulmassa, ja säännöllisesti hän murjaisi hauskuuksiaan. Lapset kuulevat korvissaan edelleen isän tokaisun ”sikahyvää”, kun ruoka oli mieleistä.

Isä oli hyvä ihminen ja perheen peruskallio, jolta sai viisaita ajatuksia kaiken maailman kysymyksiin. Kauniaisten kotiin on aina ollut lasten mukaan hyvä mennä, tunnelma oli kotoisa ja lämmin.

Riston kuolinilmoituksessa oli hänen oma tekstinsä:

Kuoleman tietoisuus on ihmisyyden ytimessä ja tekee ihmisestä ihmisen. Vain hyväksymällä kuoleman osaksi olemassaoloamme voimme ymmärtää elämän ainutlaatuisuutta.

Suuresti kunnioitettu ammattikuntamme vanhin jätti vahvan jäljen suomalaiseen terveydenhuoltoon ja lukemattomiin terveydenhuollon ammattilaisiin ja päättäjiin.

Jäämme kaipaamaan Riston viisautta, lämpöä ja huumoria.