Kari Meretniemi 30.3.1946–20.11.2021
Lääketieteen lisensiaatti Kari ”Kaapo” Antti Valtteri Meretniemi, ent.Nieminen menehtyi Helsingissä pitkään sairastettuaan. Oli kovin vaikeaa yhdistää Kaapon hyvin elinvoimaista ja innostuvaa persoonaa muistisairauden heikentämään mieheen: mies ja hänen sairautensa olivat eri maata.
Kaapo asui lapsuutensa Kokkolassa ja jäi 16-vuotiaana täysorvoksi ja muutti pian Helsinkiin pastori-isoveljensä luokse. Sitä ennen hän oli saanut Lappeenrannassa tukea sedältään, jonka kanssa työskennellessään hän oppi kirvesmiehen taitoja. Ylioppilaaksi hän pääsi Pohjois-Haagan yhteiskoulusta 1966 kunnostautuen poikkeuksellisen hyvin erityisesti äidinkielessä. Varusmiespalvelukseen sisältyneen reserviupseerikoulun jälkeen hän aloitti lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa tammikuussa 1968.
Jo kandiaikana Kaapo hoiti viransijaisuuksia sairaaloissa saavuttaen esimiesten luottamuksen. Ennen valmistumista hän toimi myös terveyskeskuslääkärin sijaisena. Hän puhui hyvin innostuneesti niin psykoosi- kuin infarktipotilaidensakin hoitamisesta. Erityisen innostuneesti hän keskusteli elämän perimmäisistä kysymyksistä – siihen pitkät kävelylenkit antoivat parhaat puitteet.
Naistentautien ja synnytyksen erikoislääkäriksi Kaapo valmistui Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuonna 1979, ja psykiatrian erikoislääkäriksi Lapinlahden sairaalassa 1986. Erikoistumisen jälkeen hän toimi psykiatrina Imatran mielenterveystoimistossa ja sitten Helsingin mielenterveyspuolen avohoidon osastonlääkärinä aina eläköitymiseensä saakka. Hän piti myös gynekologian vastaanottoa Imatralla ja sitten Helsingissä.
Nopeaan tutustumiseemme Kaapoon opiskeluaikana vaikutti hänen hyvin innostava ja ystävällinen luonteenlaatunsa, mikä teki kaikkiin kurssilaisiin vaikutuksen. Opiskeluajan jälkeen pienen ystävyysporukkamme yhteydenpito muodostui vuosittaisista kesätapaamisista toistemme kodeissa, mökeillä sekä Kaapon purjeveneellä Saimaalla. Iltahetket huipentuivat esitelmiin, joita kukin piti omaa erikoisalaansa sivuavasta, yleisesti kiinnostavasta aiheesta.
Purjehdus oli hyvin tärkeä vapaa-ajan viettotapa, tämän innostuksen ja taidon hän siirsi esikoispojalleen siinä määrin, että hän toteutti perheineen maailmanympäripurjehduksen. Nuorena opittujen kirvesmiestaitojen avulla Kaapo rakensi perheelleen talon kahdesti.
Meihin Kaapon ystäviin teki aina voimakkaan vaikutuksen tunnelma, joka vallitsi Kaapon kodissa. Hänen jättämät runsaat muistot tiivistyivät muistotilaisuudessa puheiden sarjaan, joka kesti yli neljä tuntia. Lämminhenkistä ja toimeliasta Kaapoa jäävät syvästi kaipaamaan Maija-vaimo, kolme lasta, sukulaiset ja ystävät.
