Ystävämme, veljemme, Mika Petteri Pohjonen kuoli huhtikuussa lohduttomalla nopeudella edenneeseen syöpään.

Mika vietti valtaosan lapsuudestaan ja nuoruudestaan Nurmijärven Herusissa. Perheeseen kuului isän ja äidin lisäksi isosisko ja pikkuveli. Mika oppi pienestä pitäen arvostamaan työtä ja toimeliaisuutta. Perheen metsäpalstoilla ja lampimökillä isän opastuksessa tehdyt metsä- ja puutyöt kasvattivat Mikasta käsistään taitavan ja tekemiseen tottuneen. Ei ollut perheen tai ystäväpiirin talkoita tai mökkireissuja, joissa Mika ei olisi ollut aitaa maalaamassa, halkoja hakkaamassa tai laituria suoristamassa. Tällaiset tärkeät tehtävät hoidettiin Mikan johdolla aina huolella loppuun, unenpuutteesta tai kellonajoista riippumatta.

Urheilu ja liikunta oli Mikan elämässä suuressa roolissa jo lapsuudesta saakka. Nuoruuden lajivalinta, kymmenottelu, kuvaa hänen persoonaa hyvin: monipuolisuus, vaativuus ja periksiantamattomuus. Ystävien muistoihin jäävät myyttiset leuanvetosuoritukset ja loputon kilpailuvietti.

Mika aloitti lääketieteen opinnot Kuopion yliopistossa 1995. Opiskeluaikana Mika oli tuttu näky sosiaalisissa riennoissa. Kurssin pojista muodostuneesta Kuopion Lähes Lisensiaateissa, jonka toiminta on jatkunut aktiivisena kohta 30 vuoden ajan, Mika oli perustajajäsen ja primus motor. Ammatin lisäksi opiskeluajoilta tarttui mukaan ikuisia ystäviä.

Lääkärinä Mika oli poikkeuksellisen työteliäs. Alkuvaiheen runsaat päivystystyöt vaihtuivat uraan työterveyslääkärinä. Hän oli arvostettu lääkäri, joka paneutui potilaidensa hoitoon ystävällisellä otteellaan, ja jolle näin muodostui pitkiä hoitosuhteita. Ammatinvalinta innoitti myös pikkuveljen opiskelemaan lääkäriksi.

Hänellä tuntui olevan enemmän tunteja vuorokaudessa kuin meillä muilla. Jos Mika ei ollut töissä, tavoitti hänet lentokentältä, moottoripyörän selästä tai saunan lauteilta. Mika eli omannäköisen ja rikkaan elämän, josta hän nautti täysin siemauksin. Kiireisestä elämäntavasta huolimatta hän löysi aina aikaa ystäville ja perheelle. Hänellä oli hieno taito olla läheistensä kanssa läsnä.

Mikaa jäävät kaipaamaan perhe ja suuri ystävien ja kollegoiden joukko.