Suomessa monet kansanterveyttä määrittävät tekijät ovat jo pitkään kehittyneet huolestuttavaan suuntaan. Ylipainoisten aikuisten määrä on runsaassa neljässäkymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut ja lasten kolminkertaistunut.

Tällä hetkellä Suomessa on enemmän ylipainoisia kuin terveessä painossa olevia (1). Lihavuuden yleistyminen johtaa verenpaineen ja lipidiarvojen nousuun. Seurauksena on myös ollut tyypin 2 diabeteksen esiintyvyyden kasvu, joka on alle 25-vuotiailla ollut Suomessa suurempi kuin missään muussa Länsi-Euroopan maassa. Global Burden of Disease -tutkimuksessa tehdyn vertailun mukaan esiintyvyys kasvoi Suomessa 285 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2019 (2).

Vuonna 2022 tilastokeskus ilmoitti suomalaisten vastasyntyneiden vuosikymmeniä kasvu-uralla olleen elinajanodotteen laskeneen ”historiallisen paljon” (3).

Aluksi ajateltiin, että mm. OECD:n ennustama lihavuusepidemian ja tyyppi 2 diabeteksen yleistymisen seuraus oli toteutunut. Vuonna 2022 poikien elinajanodote oli 78,6 vuotta ja tyttöjen vastaavasti 83,8 vuotta. Pudotusta edelliseen vuoteen verrattuna oli molemmilla sukupuolilla eniten 50 vuoteen.

Tarkempi analyysi osoitti kuitenkin, että kysymyksessä oli koronapandemian aiheuttama tilapäinen notkahdus. Elinajanodote kääntyi kasvu-uralle jo seuraavana vuonna 2023 ja Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan se oli vuonna 2024 korkein koskaan mitattu: pojilla 79,6 vuotta ja tytöillä 84,7 vuotta (4).

Useimmissa muissa maissa koronapandemian aikaansaama pudotus tuli jo vuosina 2020 ja 2021, Suomessa se ajoittui myöhemmin, kun tiukoista koronaeristyksistä luovuttiin.

Elinajanodote on Suomen väestössä samaa luokkaa kuin Pohjoismaissa ja muissa vastaavan elintason Länsi-Euroopan maissa. Yhdysvalloissa jonkin verran alhaisempi elinajanodote on polkenut paikallaan viime vuosina. Koronapandemian aikana se sukelsi tasolle 76,3 vuoteen (molemmat sukupuolet yhdessä), mutta palasi 2023 entiselle tasolle 78,4 vuoteen. (suomalaisten vastaava luku 81,6 v. molemmat sukupuolet yhdessä).

Amerikkalaisten hieman alhaisemman elinajanodotteen taustalla vaikuttanevat lihavuusepidemian ja kroonisten sairauksien lisäksi huumeiden käytön lisääntyminen ja yliannostuskuolemat.

Kääntävätkö lihavuusepidemia ja tyyppi 2 diabeteksen lisääntyminen elinajanodotteen Suomessa lasku-uralle? Näin ei ole ainakaan vielä tapahtunut, vaikka niin olisi voinut olettaa.

Olemmeko tehneet jotakin oikein? Ehkä olemme. Suomessa alettiin jo varhain 1970-luvun alusta Pohjois-Karjala-projektista lähtien panostaa väestön kohonneen verenpaineen ja kolesterolin alentamiseen sekä tupakoinnin vähentämiseen.

Mainitut kolme tärkeintä sydäntautien riskitekijää ovatkin vähentyneet ruokavalio- ja elämäntapahoitojen avulla. Seerumin kolesterolitaso aleni merkittävästi 35 vuoden ajanjaksolla vuosina 1972–2007. Koronaarikuolleisuus on vähentynyt merkittävästi: keski-ikäisten miesten vähenemä on ollut 80 %, naisten kohdalla hieman pienempi (5).

Osa tehokkuudesta seurannan loppuvuosina selittyy kliinisten toimenpiteiden ja hoitojen tehostumisesta ja sydän-ja lipidilääkityksen kehittymisestä. Ehkä tämä kehitys on antanut meille aikalisän, ennen kuin elinajanodotteemme lihavuuden, liikunnan puutteen ja epäterveellisten elintapojen vuoksi mahdollisesti kääntyy laskuun.