Syöpien lääkehoitojen kehittäjä, onkologian professori Seppo Olavi Pyrhönen menehtyi syyskuussa.

Seppo syntyi Hämeenkyrössä vuonna 1944 ja kirjoitti ylioppilaaksi Lohjan lukiosta 1963. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1970 Helsingin yliopistosta, samana vuonna, jolloin hänet vihittiin elämänsä rakkauden Tuulan kanssa. He saivat kaksi lasta, Teron ja Sarin.

Sepon tieteellinen mielenkiinto kohdistui aluksi virologiaan, josta hän väitteli tohtoriksi 1979. Hänestä tuli virologian dosentti 1980 ja sädehoidon erikoislääkäri 1985. Hyksin sädehoitoklinikassa hän toimi aktiivisesti etenkin melanooman ja munuaissyövän lääkehoitojen kehittäjänä. Pyrhönen loi saumattoman yhteistyön operatiivisten alojen kanssa syöpien hoitotulosten parantamiseksi. Hän oli perustamassa alansa tieteellisiä ja koulutuksellisia yhdistyksiä; Suomen Onkologiayhdistystä, Melanoomaryhmää ja Suolistosyöpäyhdistystä. Hän oli aktiivinen Duodecimissa ja Syöpälehden päätoimittajana sekä toimi Suomen Syöpäyhdistyksen puheenjohtajana.

Veripalvelun tuottamasta alfa-interferonista toivottiin ihmeainetta syöpien hoitoon. Tätä Finnferonia tutkittiin erityisesti melanoomassa ja munuaissyövässä. Pyrhösen saavutukset näiden syöpien hoidon kehittämisessä huomioitiin sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Pyrhösen uran kruunasi Turun yliopiston syöpätautien professuuri, mihin hänet valittiin 1997. Hän jatkoi Turussa aktiivisena kliinisissä tutkimuksissa kehittäen myös suolistosyöpien hoitoja. Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kliinisen tutkijakoulun johtajana professori Pyrhönen toimi aktiivisesti nuorempien tutkijoiden ohjaajana ja kannustajana maassamme. Eläkkeelle hän siirtyi 2012.

Professori Seppo Pyrhösen persoona oli lämmin ja mukaansa tempaava, niin kollegoiden kuin potilaiden keskuudessa. Tennis, ratsastus ja hiihto vähenivät, kun Kustavin kauniista kesäpaikasta tuli koko perheen ja ystävien kohtaamispaikka. Puutarhanhoito ja huvilan kunnostustyöt pitivät Sepon ja Tuulan virkeinä eläkeläisinä.

Seppo elää aina sydämissämme, ja hänen merkittävä sekä laaja-alainen tietotaitonsa kliinikkona ja tieteentekijänä pysyy arvossa yhä laajenevassa onkologikunnassa.