Seppo Juhani Saksanen syntyi Lahdessa juhannuksena vuonna 1936 vanhemmilleen Väinö ja Alma Saksaselle. Perheeseen kuului myös kaksoissisko Raija sekä isosisko Ritva. Seppo kirjoitti ylioppilaaksi Lahden Lyseosta 1955 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1963. Hän erikoistui radiologiaan 1967 ja myöhemmin neuroradiologiaan 1982. Tohtorinväitöksensä hän esitti Helsingin yliopistossa 1976 aiheesta “Relationship between encephalographic measurements and social performance: a statistical analysis of 915 patients with partial or permanent occupational disability”.

Väitöskirjassa yhdistyivät EEG:n tilastollinen analyysi ja potilaiden toimintakyvyn arviointi – aihe, jonka kliininen ja sosiaalilääketieteellinen merkitys on edelleen ajankohtainen. Vuonna 1960 Seppo avioitui Outi Mäkelän kanssa. Perheeseen syntyi kolme lasta.

Työurallaan Saksanen toimi muun muassa röntgenosaston ylilääkärinä Salossa, Rauhan sairaalassa ja Savonlinnan keskussairaalassa. Hän työskenteli myös Yhdysvalloissa Albany Medical Centerissä ja myöhemmin City of Faith Hospitalissa Tulsassa, Oklahomassa. Lisäksi hän työskenteli Saudi-Arabiassa. Palattuaan Suomeen vuonna 1989 hän kehitti Lappeenrannan keskussairaalan röntgenosastoa ennen uutta paluuta Tulsaan 1990-luvun alussa. Vuonna 2002 hän jäi eläkkeelle, ja vietti eläkepäiviään ensin Floridan Palm Beachissä ja myöhemmin Lahdessa.

Sepon työura oli kansainvälinen. Hänellä oli lääkärin toimiluvat New Yorkin, Oklahoman ja Floridan osavaltioissa. Hän julkaisi lukuisia artikkeleita diagnostisen radiologian alalta ja toimi arvostettuna asiantuntijana sekä Suomessa että ulkomailla.

Vapaa-ajallaan hän rakasti matkailua ja retkeilyä. Hän seurasi uteliaasti tiedettä ja teknologiaa elämänsä ajan. Eläkepäivinään hän jatkoi kiinnostustaan tieteeseen, historiaan ja sukututkimukseen.

Seppo muistetaan ammattitaitoisena lääkärinä, joka yhdisti kliinisen osaamisen, tutkimuksen ja inhimillisen otteen. Hän oli kollegoilleen esikuva, perheelleen rakastettu isä ja vaari. Vaikka ura vei häntä ympäri maailmaa, perhe oli aina kaiken keskiössä ja hänen sydämessään.

Häntä jäävät kaipaamaan puoliso, kolme lasta, lastenlapset, lastenlastenlapset, sisko ja muu suku sekä ystävät ja kollegat.