Olin toisissa tehtävissä yli neljän vuoden ajan. Nyt, kun Lääkäriliiton palvelukseen palaamisesta on kulunut neljä kuukautta, voin sanoa – ei kaduta paluu.

Piiriylilääkärin näkökulmasta henki ja tekemisen meininki ovat pysyneet ennallaan, vaikka henkilövaihdoksia on tapahtunut. Perustyö on tuttua, mutta siihen on tullut uusia mausteita. Ajat ovat haastavammat kuin muutama vuosi sitten.

Vuosikymmenten ajan haaveilimme terveydenhuollon uudistuksesta. Koronavuosien keskellä, muun hätäisen lainsäädännön lomassa, syntyivät hyvinvointialueet – ehkä Suomen historian suurin hallinnollinen uudistus. Ei siis ihme, että kaikki ei ole mennyt kuin Strömsössä.

Silti pettymys on osin käsinkosketeltavaa. Sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet ovat haihtuneet bittiavaruuteen (yritäpäs löytää ne). Perusterveydenhuollon vahvistumista on vaikea havaita, katsoipa millaisin lasein tahansa. Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio näyttää edelleen jääneen puolitiehen: so ja te ovat kaukana toisistaan. Kehittäminen on lähinnä säästötoimenpiteitä.

Taustalla ovat isot, pitkään kypsyneet ongelmat. Suomen talous ei ole juuri kasvanut 18 vuoteen. Nytkin puoliväliriihessä jouduttiin puimaan suunniteltua akanaisempaa viljaa.

Aina syy ei ole meissä – rakenteet jarruttavat, ja juuri kun kasvu pääsee käyntiin, seuraava kriisi kaataa taas kylmää vettä vientivetoisen taloutemme niskaan. Ei käy hallitusta kateeksi.

On syytä muistaa, että meillä on ollut jo entuudestaan yksi maailman kustannustehokkaimmista terveydenhuoltojärjestelmistä. Tuloksemme monella mittarilla ovat huippuluokkaa. Meillä ei ole pulaa lääkäreistä – lääkärimäärä jatkaa kasvuaan. Suurimmat ongelmat ovat olleet perusterveydenhuollon krooninen aliresursointi, epätasa-arvo, hoitoon pääsyn hitaus ja korkeat asiakasmaksut. Hoidonjatkuvuus on ollut lähes olematonta. Kenties ovat jatkossakin, ellei omalääkärimallia saada käyttöön ja resursseja lisättyä. On käytävä asiallista priorisointikeskustelua. Tutkittava, kehitettävä ja kouluttauduttava.

Jossain vaiheessa vitsailtiin, että Lääkäriliiton terveyspoliittinen toiminta voitaisiin lopettaa, kun sote-uudistus saadaan maaliin. Nyt näyttää siltä, että terveyspolitiikka on tärkeämpää kuin aikoihin.

Olen ylpeä, että Lääkäriliitto katsoo tulevaisuuteen – yhteistyökykyisenä ja vahvana. Se kantaa huolta koko väestöstä. Maamme kaipaa visioita. Terveydenhuollon osalta meillä on varmasti annettavaa sellaisen luomisessa. Loppuvuodesta liiton terveyspoliittisiin valiokuntiin oli ryntäys hakijoita. Samoin lääkärit olivat monella tapaa aluevaalien voittajia. Reilusta parista sadasta ehdolla olleesta lääkäristä läpi pääsi 117. Kollegakunta haluaa vaikuttaa – ja hyvä niin.

Meillä lääkäreillä on tietoa, tahtoa ja vastuuta – ja juuri nyt niitä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Olitpa sitten kentällä, kabineteissa tai kokouspöydissä, jokaisen panos on tärkeä. Meihin luotetaan ja meillä on mandaatti viedä asioita eteenpäin.

Vallan ja vastuun pitää kulkea käsi kädessä.