Terveystalossa käytössä oleva testi kiinnostaa myös julkista terveydenhuoltoa.

Terveystalon työterveyshuollon asiakkailla on mahdollisuus verikokeeseen, jonka avulla voidaan kartoittaa työntekijän riski sairastua kahdeksaan eri elintapasairauteen kymmenen vuoden sisällä. Näitä elintapasairauksia ovat: sydäninfarkti, sydän- ja verisuonitaudit, kakkostyypin diabetes, maksan fibroosi ja kirroosi, alkoholimaksasairaus ja krooninen munuaistauti. Tupakoitsijoilta voidaan arvioida myös riskiä sairastua keuhkoahtaumatautiin ja keuhkosyöpään.

Testin tarkoituksena on saada työterveyden asiakkaat tekemään elintapamuutoksia, jotta sairastumisen riski pienenee.

– Kokemuksemme testistä ovat olleet erittäin hyviä. Se on toiminut motivoinnin työkaluna. Jo pienikin elintapojen muutos näkyy testituloksessa, kertoo ennaltaehkäisevän terveydenhuollon johtava lääkäri Ilse Rauhaniemi Terveystalosta.

Taustalla laaja tutkimusaineisto

Suomessa testi on asiakkaiden käytössä toistaiseksi vain Terveystalossa, mutta myös muilla toimijoilla on ollut kiinnostusta sitä kohtaan.

Veritesti mittaa yhdestä verinäytteestä suuren määrän merkkiaineita.

– Useissa riippumattomissa tutkimuksissa on osoitettu, että veritestissä mitattujen merkkiaineiden perusteella voidaan tunnistaa luotettavasti sairastumisriskejä yleisiin, inhimillistä kärsimystä ja työkyvyttömyyttä aiheuttaviin elintapasairauksiin, sanoo Rauhaniemi.

Hänen mukaansa Nightingalen verianalyysia on käytetty sadoissa vertaisarvioidussa tutkimuksessa. Riskimallien luomisessa on käytetty laajoja kansallisia tutkimusaineistoja, joihin on kerätty satojentuhansien vapaaehtoisten ihmisten verinäytteet ja seurattu heidän terveytensä kehittymistä yli kymmenen vuoden ajan.

– Nightingalen veritestillä on analysoitu monia maailman johtavia tutkimusaineistoja , kuten brittiläinen UK Biobank, Viron biopankki ja suomalainen THL biopankki.

Vertaisryhmänä muut samanikäiset

Absoluuttisen sairastumisriskin lisäksi testitulos kertoo riskin suhteessa muihin saman ikäisiin ja samaa biologista sukupuolta edustaviin.

– Esimerkiksi 35-vuotiaan absoluuttinen sairastumisriski voi olla vielä matala, mutta suhteellinen riski voi silti olla korkea. Tämä johtaa vääjäämättä korkeaan riskiin, ellei elintapoja muuteta. Jos ihmiselle kerrotaan, että nykyisillä elintavoillasi riski sairastua johonkin elintapasairauteen on 90 prosenttia korkeampi kuin mulla ikäryhmääsi kuuluvilla, se motivoi muutokseen, sanoo Rauhaniemi.

Hänen mukaansa sama pätee myös toisin päin. Iän myötä absoluuttinen riski esimerkiksi sydän- ja verisuonitautiin kohoaa, mutta elintavoilla voi silti huomattavasti vaikuttaa sairastumisriskiin. Jos elintavat ovat hyvät, on riski pienempi suhteessa niihin, joiden elintavat ovat heikommat.

Verikoe nopea laskuri

Riskiä sairastua elintapasairauksiin on arvioitu aiemminkin erilaisilla laskureilla. Rauhaniemen mukaan laskureiden käyttö vie terveydenhuollon henkilökunnalta huomattavasti enemmän aikaa kuin yhden verinäytteen ottaminen. Laskureiden käyttö kliinisessä työssä on siksi usein liian vähäistä.

– Nyt käyttöön otettujen riskiarvioiden luotettavuus on tutkimusten mukaan vähintään yhtä suuri tai suurempi kuin aiemmin kliinisessä käytössä olleiden laskureiden.

– Tulosten avulla voimme myös arvioida terveydenhuollon tarpeita kymmenen vuoden kuluttua. Data on pysäyttävää. Painopiste terveydenhuollossa tulisi siirtää nopeasti kohti ennalta ehkäisevää hoitoa.

Rauhaniemen mukaan erityistä huomiota tulisi kiinnittää väestön ikääntymiseen ja lihavuuden lisääntymiseen.

– Ihmiset on saatava aktivoitua oman terveytensä edistämiseen. Näin voisimme varmistua, että meillä on resurssia hoitaa niitä sairauksia, joita on vaikea ennaltaehkäistä.

– Teknologian kehitys on huimaa. Tämä mahdollistaa sen, että ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa pystytään jatkossa tuottamaan hyvinkin kustannustehokkailla malleilla. Ennaltaehkäisyssä onkin hyödyllisintä yhdistää edulliset teknologiset ratkaisut ja moniammatillinen tiimityö.

Sujuvoittaisi lääkärin työtä

Kokeellisen sisätautiopin dosentti Ari Ahola-Olli Porin Satasairaalasta ei näe mitään estettä sille, että Nightingalen veritesti otettaisiin käyttöön myös julkisella puolella.

– Testi sujuvoittaisi lääkärin työtä, koska testiä käytettäessä potilastietojärjestelmästä ei tarvitsisi keräillä tietoja erillisiin riskilaskureihin, kuten Finrisk-laskuriin.

Hänen mukaansa Finrisk-laskurin yhtenä ominaisuutena on voimakas ikäsidonnaisuus. Juuri kukaan alle 40-vuotias ei saa laskurista tulokseksi yli 10 prosentin riskiä ja harva yli 70-vuotias pääsee laskurin mukaan alle 10 prosentin riskiin.

– Nightingalen testi auttaa tunnistamaan nuoria korkean riskin potilaita, sanoo Ahola-Olli.