Toimiva osuus voisi olla 5–10 prosenttia hyvinvointialueiden rahoituksen perusteista.

Sosiaali- ja terveyspalvelut tulee lain mukaan järjestää kustannusvaikuttavasti. Hyvinvointialueiden rahoituksen olisi siksi loogista kannustaa edistämään sitä.

Näin ei ole. Nykyisellään rahoituksesta 80 prosenttia perustuu tarpeeseen.

Tarve määritellään väestön demografiasta ja sairastavuudesta mukaan valittujen diagnoosien perusteella (ICD-luokitus). Näistä muodostetaan terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimet.

Kertoimet eivät kannusta kustannusvaikuttavuuteen vaan saattavat jopa toimia sitä vastaan.

Tarveperusteinen malli ei myöskään sisällä oirekoodeja (ICPC-luokitus). Jos hoidon tarpeen arviointi ohjaa potilaan suoraan muulle ammattilaiselle kuin lääkärille – kuten fysio­terapeutille tai mielenterveyshoitajalle – potilaalle ei ­aseteta diagnoosia eikä käynti näy ­rahoituksessa.

Nykymalli kannustaa siis ohjaamaan kaikki potilaat lääkärille.

Kestää aikaa

Kustannusvaikuttavassa hoidossa raha, työ ja aika tuottavat potilaalle mahdollisimman ­paljon todellista terveyshyötyä. Se ei tarkoita halpaa hoitoa eikä säästämistä hinnalla millä hyvänsä.

Ohjauksessa on olennaista seurata ja palkita väestölle ja potilaalle merkityksellisiä loppu­tuloksia. Näin vältytään prosessimittareihin liittyvältä osaoptimoinnilta ja muilta lieve­ilmiöiltä (1).

Kaksi esimerkkiä:

1) Tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuus ­suhteessa väestömäärään mittaa terveys- ja ­hyvinvointivaikutusta. Riskiryhmille annetun elintapa­neuvonnan määrä ei.

2) Lonkkamurtumapotilaan kuntoutuksella saatu toimintakyky mittaa vaikuttavuutta. Käyntimäärä fysioterapeutilla ei.

Sote-palveluiden lisäksi hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttaa muitakin tekijöitä. Esimerkiksi nuorten hyvinvointiin vaikuttaa koulun toiminta. Ikäihmisten hyvinvointiin taas yhteisöllisyys.

Vaikuttavuusperusteisen palkitsemisen optimitaso todennäköisesti siksi vaihtelee palveluittain.

Kannustimet voivat kuitenkin toimia myös monitekijäisten tulosten parantamisessa ja ohjata kehittämiseen yli organisaatio­rajojen.

Palkitseminen onnistunut

Vaikutuksen arvioinnin tulee perustua laadukkaaseen vertailutietoon sekä alueellisiin hoitotuloksiin.

Näillä keinoin syntyy mittaristo, joka jättää alueille mahdollisuuden hyödyntää paikallisesti parhaita keinoja ja sovittaa niitä tieteelliseen näyttöön joustavasti.

Kolme esimerkkiä:

1) Tampereen Tesoman allianssissa hyvinvointialue, yksityinen palveluntuottaja ja järjestöt toimivat tiiviissä yhteistyössä. Kaksi prosenttia tuottajan palkkiosta on sidottu avain­tuloksiin.

2) Keski-Suomessa osa ulkoistettujen ter­veysasemien ja ammatinharjoittajalääkäreiden rahoituksesta on sidottu laatu- ja vaikuttavuusmittareihin.

3) Alankomaissa seitsemän sairaalan osuuskunta Santeon ansaitsee 95–105 prosenttia ­peruskorvauksestaan laatu- ja vaikuttavuusmittareiden tulosten perusteella.

Kaikissa on saavutettu hyviä tuloksia.

Seikkaperäisemmin malleista voi lukea ­artikkelissa Vaikuttavuus terveydenhuollon ­perustaksi sekä Valtioneuvoston julkaisussa Reittiopas vaikuttavuuteen (2,3).

Hyte-kerroin tuo osan

Kustannusvaikuttavuuden yksi osatekijä on ­ennaltaehkäisy. Se on pitkällä aikavälillä selvästi tehokkaampaa ja halvempaa kuin pitkälle edenneiden sairauksien hoitaminen.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ­kerroin eli hyte-kerroin määrää rahoituksesta 1,5 prosenttia.

Vuosina 2023–2025 osuus on jaettu alueille asukasluvun mukaan. Vuodesta 2026 alkaen huomioidaan myös toimintaa ja tuloksia kuvaavat indikaattorit.

Muutoksen toivotaan ohjaavan painopistettä ennaltaehkäisyyn esimerkiksi kannustamalla alkoholin mini-interventioihin tai vähentämällä lonkkamurtumia 65 vuotta täyttäneillä.

Valtti-mittaristo auttaa

Valtionhallinto on julkaissut luonnoksen vaikuttavuusperusteisista mittareista osana laajempaa Valtti-mittaristoa (4).

Vaikuttavuusperusteisen ohjauksen laa­jentaminen voitaisiin aloittaa pilotoinnilla 1–3 hyvinvointialueella. Samalla voitaisiin ­arvioida Valtti-mittariston toimivuutta käytännössä.

Vaikuttavuuden merkitys hyvinvointialueiden rahoituksessa on arvioitava uudelleen. Esimerkkien perusteella 5–10 prosentin osuus voisi olla kokonaisuuden kannalta toimivaa.