L ääkärilehden selvityksen mukaan ­hyvinvointialueiden valtuustoihin ­valittiin 146 lääkäriä. Menestys nostaa toiveita siitä, että asiantuntemuksen paino terveydenhuollon ylimmässä päätöksenteossa kasvaa. Kahdella alueella joka viides valtuutettu on lääkäri. Keski­määrin heitä on valtuustoissa yksi kymmenestä.

Toiveiden keskellä on syytä muistaa realismi.

Aluevaltuustot ovat poliittisia. Lainalaisuudet ovat samat kuin eduskunnassa ja kunnanvaltuustoissa. Päätöksiä sovitaan poliittisten ryhmien kesken, ja ammattipoliitikot – heitäkin valtuustoissa on runsaasti – hallitsevat ­pelin paremmin kuin asiantuntija. Useimmilla alueilla enemmistöpäätökseen riittää kaksi puolu­etta. Ryhmäkuri on silloin arvossaan.

”Äänestystulos oli asiantuntijuuden voitto imago-­politiikasta.”

Lääkäriedustajilla on näytön paikka: ­miten asiantuntemus saadaan päätöksiin asti, kun vastassa on nurkkakuntaisia ”terveyskeskus ei sitten lähde minun kunnastani mihinkään” ­-poliitikkoja?

On selvää, että terveyskeskus joka kunnassa ei ole tehokkainta ja toimivinta terveydenhuoltoa. Voittajiin lukeutuva keskusta vastustanee silti kynsin hampain syrjäisten terveyskeskusten lopettamisia. Mandaattia lisää äänestysprosentin nouseminen maaseutumaisissa kunnissa korkeammaksi kuin suurissa kaupungeissa. Kuten Helsingin yliopiston dosentti Hanna Wass Helsingin Sanomissa totesi: pienissä kunnissa lähdettiin hakemaan omat pois. Esimerkiksi Kainuussa iloitaan, että jokainen kunta sai edustajan aluevaltuustoon.

Toisaalta vaalitulos kertoo, että valtuustoissa suurinta valtaa pitävät suurten kaupunkien edustajat.

Puolueista kokoomus korosti vahvimmin ­taloudenpitoa, ja sekin toi vaalivoiton. Kokoomus on painottanut myös palveluseteleitä: lääkärille pääsee muuallakin kuin terveyskeskuksessa.

Näiden rajalinjojen yli lääkäriedustajien ­tulisi nyt taiteilla.

Moni asiantuntija-asenteella mukaan lähtenyt saattaa pettyä politiikan reaaliteetteihin, mutta käsiä ei silti kannata nostaa pystyyn. Asiantuntemusta voi tuoda esiin lautakunnissa ja valiokunnissa, ja samalla sen saa toisten valtuutettujen tietoisuuteen.

Johtavana ajatuksena tulee olla erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteispeli. Kaikki osat kuntoon ja ketju yhtenäiseksi.

Parempi tulevaisuus kiteytyy varsinkin toimiviin terveyskeskuksiin. Lääkäriliiton tutkimuksen mukaan niissä oli lokakuussa lähes 300 vapaata lääkärin tehtävää. Samaan aikaan monella muulla alueella lääkärit hukkuvat työmäärän alle, koska virkoja on liian vähän. Vaje viroista toisaalla ja tekijöistä toisaalla on niin massiivinen, että jotain valtuustojen on tehtävä.

Työolot, työkuorma ja ammatillinen kehittyminen ratkaisevat palkan lisäksi, kun lääkäri pohtii työpaikan valintaa.

Niiden kehittämiseen aluevaltuustoilla on nyt tuhannen taalan paikka. Resurssien ­jakamisen lisäksi kyse on johtamisesta: aluevaltuustot ottavat siihen heti ensi töikseen kantaa päättäessään hyvinvointialueiden hallintosäännöstä.

Aluevaalien äänestystulos oli asiantuntijuuden voitto imagopolitiikasta. Nyt on aika saada vietyä tämä terveydenhuollon todellisuuteen. Valta, vastuu ja rahat ovat vihdoin samoissa käsissä.