MC vs MSA - onko kustannuskriisi lääkärien vai potilaiden syy?
Huomioita sanomalehdestä: kunnat haluavat lisää valtaa sairaanhoitopiirin hallinnossa, koska eivät kykene päättämään sairaanhoidon kustannuksista. Ongelman syy todettiin myöhemmin yleisönosastolla: potilaiden sairastaminen ei vähene, vaikka kunnat alibudjetoisivatkin. Toinen huomio: vakuutusyhtiöt ovat alkaneet rajoittaa sairauskuluvakuutusten korvauksia tekemällä sopimuksia tiettyjen lääkäriasemien kanssa. Hoidon sisältöön ei puututa, koska lääkärin etiikka takaa hoidon laadun. Samalla vihjataan kuitenkin kaksoishinnoitteluun, eli mahdollisuuteen rahastaa vakuutetuilta potilailta suurempia käyntimaksuja tai tehdä turhia tutkimuksia - tätä pidetään onneksi hyvin harvinaisena. Vakuutusyhtiöiden viesti lienee selvä: Lääkärien tulee pitää kiinni etiikastaan, millä tarkoitetaan tässä potilaan edun ensisijaistamista lääkärin tai lääkäriaseman etuun nähden, hoitoa lääketieteellisesti kestävin indikaatioin eli pääsääntöisesti samoin perustein kuin julkisellakin puolella, ilman turhia kustannuksia. Mutta mikä on kuntien viesti? Miksi lääkärit tekisivät turhia hoitoja tai tutkimuksia julkisessa terveydenhuollossa?