In memoriam Seppo Tuominen 14.7.1943-20.7.2005

Kunnallislääkäri Seppo Tuominen Kuusankoskelta on kuollut 62 vuoden iässä. Hän toimi lähes koko työuransa Kuusankoskella, jonne hän saapui opinnot päätettyään toiseksi kaupunginlääkäriksi vuonna 1971. Sepon työuran alku osui yhteen suuren kansallisen muutoksen kanssa. Kansanterveyslain voimaan tulon myötä hänestä tuli ensin johtava lääkäri vuonna 1973 ja sittemmin johtava ylilääkäri vuonna 1983. Työuran päätöspiste osui myös suuren kansallisen murroksen aikaan. Nyt itsenäisyyden ja ihmisen kokoisen hallinnon puolestapuhuja joutui todistamaan pohjoisen Kymenlaakson terveydenhuollon yhtymisen ylikunnalliseksi organisaatioksi. Tutustuin Seppoon vuonna 1993, jolloin tulin Jaalaan, naapuripitäjään, ainoaksi terveyskeskuslääkäriksi ja samalla myös vastaavaksi lääkäriksi. Seppo oli korvaamaton apu nuoremmalle kollegalleen ennen kaikkea kunnallisen terveydenhuollon, kunnallisen terveyspolitiikan ja kunnallisen terveyspolitikoinnin sekä jaalalaisten ymmärtämisessä, olihan hän itsekin työskennellyt kyseisen kunnan terveyskeskuslääkärinä. Tämän jälkeen yhteistyö jatkui paikallisessa lääkäriseurassa ja kansanterveystyön hallintolääkärit ry:ssä. Seppo Tuominen oli lääkäri, joka otti tosissaan ne asiat, joista muut tyytyivät kirjoittamaan julkaisuja, julkilausumia sekä pitämään juhlapuheita. Yllätyksekseen hän joutui usein toteamaan, kuinka kaikkea ei ilmeisesti oltukaan tarkoitettu otettavaksi todesta. Työpaikasta ei välttämättä voinutkaan tehdä savutonta ottamalla terveet elämäntavat meriittinä huomioon rekrytointivaiheessa. Myös Kuusankoskella toteutettu sydäninfarktin riskitekijöihin kohdistettu työ herätti huomiota, vaikka sen olisi pitänyt olla itsestäänselvyys ja rutiinimenettely kaikkialla maassamme. Seppo oli, vaikkakin luonteeltaan lempeä mies, ankara tyhmyydelle ja ikimuistoisille nautintaoikeuksille, ja tällä ei aina ollut helppo saada ystäviä. Ennakkoluulottomasti hän organisoi uudelleen kuntansa koululaisten näöntarkastukset ja muutoinkin pyrki järkevään työnjakoon, joka vasta kansallisen terveysprojektin myötä on tullut luvalliseksi ja jopa toivottavaksi. Hänellä oli hämmästyttävä taito pukea sanottavansa värikkäisiin ja samalla piinallisen selkeisiin kielikuviin, joista mm. Kunnallislääkäri-lehden lukijat ovat saaneet nauttia vuosikymmenien ajan. Tämä Sepon ennakkoluulottomuus ja värikkyys oli myös kantavana voimana lukuisissa Lääkäripäivien poikkitieteellisissä ja -taiteellisissa seminaareissa, joihin sisältyi riski joutua ajattelemaan itsestäänselvyyksiäkin uudelleen. Tätä muistokirjoitusta varten olen palannut käymäämme kirjeenvaihtoon. Monissa kirjeissä, jotka olivat syntyneet ilmeisesti hyvin nopeasti ja vahvasta inspiraatiosta, Seppo latasi yhteen viestiin enemmän sisältöä, kielikuvia, ajatuksia ja vertauksia, kuin moni viranhaltija saa kasaan koko työuransa aikana. Viimeisin saamani viesti on vuodelta 2003, jolloin olimme muokkaamassa Sepolle tärkeää kansanterveystyön hallintolääkärit ry:tä Lääkäriliiton alaosastoksi. Tämä kirvoitti Sepolta kommentin, joka osoittautui myös hänen kohdallaan profeetalliseksi: "Hyvä kollega, ällistyneenä luin jäsenkirjeestä suunnitelmista lopettaa yhdistyksemme. Taitaa taustalla olla stalinistinen suuruususko, joka ainakin Kymenlaaksossa on muotia." Seppo oli totuudenpuhuja, joka ei tilaisuuden tullen sanojaan säästellyt. Viimeisillä tapaamiskerroillamme Kunnallislääkäri-lehden kirjoittajatapaamisissa se tulevaisuudenkuva, jonka hän näki edessään, ei ollut enää niin valoisa. Hän koki maailman muuttuneen tosikkomaisempaan ja vähemmän sallivaan ja keskustelevaan suuntaan. Tulevissa muutoksissa toisenlaisen totuuden puhujalla ei enää ollut yösijaa. Sepossa lääkärikunta ja suomalainen terveyspolitiikka menetti kunnioitetun sekä kuunnellun keskustelijan ja sparraajan, joka pakotti keskustelukumppaninsa selkiyttämään sitä, mitä he olivat "päissään ajatelleet", kuten Seppo tapasi sanoa. Siteeraan tähän muistelujeni loppuun Sepon ajatuksen tuosta edellä mainitsemastani sähköpostiviestistä. Olkoon se Sepon seppomainen tervehdys kaikille terveyspolitiikan, terveyspolitikoinnin ja terveyspiirien tekijöille sieltä jostain haudan takaa: "Kyllä tää terveydenhuolto seilaa edes takaisin kuin preputium. Kestäviä linjoja ei ole eikä näköjään tule." Työuransa lisäksi Seppo jakoi aikaansa myös lukuisiin kansalaisaktiviteetteihin, kuten SPR, Mannerheim-liitto, Reumasäätiö, rotaryliike, Allergialiitto, maanpuolustus ja päihdehuolto, kantaen näin myös konkreettisesti sitä vastuuta, jota hän toivoi myös muiden kantavan yhteisistä asioistamme. Sepon kaltaiset kollegat ovat rakentaneet maatamme ja sen terveydenhuoltoa monet vuosikymmenet itseään säästämättä niin työssä kuin vapaa-aikanaan. Myös näille järjestöille Sepon poismeno on menetys. Nyt meidän muiden on aika ryhtyä kantamaan vastuutamme yhteisistä asioista ja opetella löytämään sitä tasapainoa, jolla työ, kansalaisvaikuttaminen ja perhe saadaan sovitettua yhteen elämäntavaksi, kunnallislääkärin elämäntavaksi. Mikko Nenonen Muistamme Seppoa myös Lääkärilehden toimituksessa Mikko Nenonen edellä ja Risto Ihalainen aiemmin Kunnallislääkäri-lehdessä ovat muistelleet edesmennyttä Seppo Tuomista kirjoituksissaan. Heidän piirtämänsä henkilökuva Seposta on yhtäläinen ja vastaa myös niitä muistoja, joita Seppo jätti Lääkärilehden toimitukselle. Seppo Tuominen toimi Kunnallislääkärien edustajana Suomen Lääkärilehden toimitusneuvostossa kahteen eri otteeseen, eli vuosina 1986-1990 ja 1996-2004, edustaen siellä perusterveydenhuollon arvoja ja toimintaa. Hän jätti tuskin ainoatakaan toimitusneuvoston kokousta väliin. Seppo ei piinannut muita toimitusneuvoston jäseniä turhalla puhumisella, mutta silloin, kun hän jotain persoonallisella tyylillään sanoi, sitä kuunneltiin ja varmasti myös otettiin lehden tulevassa toiminnassa huomioon. Sepon sairastelu alkoi näkyä jo hänen viimeisinä toimitusneuvostovuosinaan, mutta siitä huolimatta hänen äkillinen poismenonsa tuli toimituksellemme yllätyksenä. Jäimme kaipaamaan suorapuheista "Kuusankosken äänitorvea", joka uskoaksemme oli parhaimmillaan juuri lehtityössä, jossa on varaa kohdata vahvoja ja erilaisiakin mielipiteitä, ja imeä niistä käyttövoimaa arjen työhön. Päällimmäinen tuntomme on, että Sepon mukana manan majoille meni yksi niistä vahvoista persoonallisuuksista, jotka ovat välttämätöntä suolaa yhteisissä askareissamme.

Yötyön haittoja pitää vähentää

Lääkäriliiton hallitus asetti kuukausi sitten työryhmän valmistelemaan liiton näkemyksiä pitkien työrupeamien haittojen ehkäisyyn. Työryhmän asettamisen syynä oli kasvava määrä julkaisuja, jotka kuvaavat pitkien työrupeamien ja yötyötä sisältävän vuorotyön aiheuttamaa suorituskyvyn huonontumista, terveyshaittaa itse työntekijälle sekä hoito- ja diagnostiikkakyvyn alenemista. Näyttö kuvatuista haitoista alkaa olla erittäin vakuuttava. Vaikka työryhmän työ on kesken, on nyt aika antaa ryhmälle palautetta, etenkin jos hahmotettavissa olevat linjaukset tuntuvat vääriltä.

Olli Meretoja

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 39/2005 Kommentteja

Lääkärin palkka ja ansiot 2005 - seurantatutkimus valmistunut

Lääkäriliitto seuraa jäsentensä palkkatasoa ja sen muutoksia vuosittain Lääkärin palkka ja ansiot -kyselytutkimuksella. Tutkimus on tärkein käytettävissä oleva apuväline liiton palkkaedunvalvontatyössä. Vuoden 2005 tutkimus on nyt valmistunut. Tulokset osoittavat lääkärien keskipalkkojen nousseen 2,5 prosenttia maaliskuun 2004 ja maaliskuun 2005 välisenä aikana. Kuntasektorin lääkärien palkkoja ei tarkastelujaksolla sopimusperusteisesti korotettu lainkaan.

Jukka Vänskä

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 39/2005 Kommentteja

Lääkkeiden sv-korvauksiin suunnitteilla muutoksia

Lääkäriliitto on ollut eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavana sairausvakuutuslain muuttamista koskevasta hallituksen esityksestä. Lakiesityksen mukaan ostokertakohtaisesta omavastuusta luovuttaisiin ja korvaus laskettaisiin prosenttiosuutena lääkkeen kustannuksesta. Peruskorvaus olisi 42 prosenttia, alempi erityiskorvaus 72 prosenttia ja ylempi erityiskorvaus 100 prosenttia, kun korvausprosentit nykyisin ovat 50, 75 ja 100. Vakuutettu maksaisi vuotuisen 610 euron omavastuuosuuden ylittymisen jälkeen ylemmän erityiskorvausluokan lääkkeistä 3 euroa jokaisesta yhdellä kertaa ostetusta valmisteesta.

Marit Henriksson

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 39/2005 Kommentteja

Oppaat Lääkäriliiton jäseniä varten

Lääkäriliitto julkaisee oppaita, joiden tavoitteena on tukea jäseniä edunvalvonnassa sekä neuvoa heitä erilaisissa lääkärien toimintaan ja asemaan liittyvissä kysymyksissä. Tänä vuonna opassarjassa ovat ilmestyneet uudistetut painokset Lääkärin etiikka -kirjasta sekä Lääkärin palkkaoppaasta ja Luottamusmiehen oppaasta. Oppaiden verkkoversiot löytyvät www.laakariliitto.fi-sivuilta. Oppaat ovat jäsenille maksuttomia ja niitä voi tilata Lääkäriliitosta: tilaukset@fimnet.fi tai (09) 3930 730.

Marit Henriksson

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 39/2005 Kommentteja

Ongelmana päivystys

Päivystys ei tee ketään onnelliseksi. Lääkäriä tuleva päivystys ahdistaa, elettävä rasittaa ja mennyt väsyttää. Luulisin, ettei potilaskaan ole onnellinen joutuessaan turvautumaan päivystykseen. Ei ole hyvä olla niin sairas, ettei ilman lääkärin apua selviä seuraavaan päivään, eikä ole mukava odottaa epämääräistä aikaa terveyskeskuksessa tai sairaalassa. Työnantajakaan ei pidä päivystyksestä, kun ne ovat niin kalliita tunteja. Eikä lähiesimies tai työkaveritkaan tykkää, kun päivystäjän levon takia toiset joutuvat tekemään seuraavana päivänä enemmän töitä.

Auli Malinen

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 38/2005 Kommentteja

Palkkaopas kaikille jäsenille

Tämän lehden mukana kaikille Lääkäriliiton jäsenille jaetaan uudistettu Palkkaopas. Se on tarkoitettu helpottamaan ja edistämään lääkärien omaa edunvalvontaa. Palkastaan kannattaa neuvotella aina, kun vaihtaa työpaikkaa, työtehtävät muuttuvat vaativammiksi tai on parantanut omaa pätevyyttään. Oppaaseen on koottu keskeiset asiat kunnallisesta lääkärisopimuksesta sekä ajankohtaiset tiedot lääkärien ansioista eri tehtävissä.

Marit Henriksson

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 38/2005 Kommentteja

Kansainvälinen terveys integroitava lääkärikoulutukseen

Kansainvälisen terveyden koulutus on integroitava lääkärien perusopetukseen, todettiin laajapohjaisessa seminaarissa Lääkäriliitossa 12.9.2005. Myös alan täydennys- ja jatkokoulutusta on tehostettava ja koordinoitava siten, että Suomessa voi suorittaa Master of International Health -tutkinnon ja alan tohtoritutkinnon. Tampereen yliopiston tuore kansainvälisen lääketieteen professori Per Ashorn sai tehtäväkseen kutsua seminaarissa mukana olleet intressitahot jatkovalmisteluihin.

Marit Henriksson

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 38/2005 Kommentteja

Vapaaehtoistyössä Ilembulassa Runsaat laboratoriotutkimukset on korvattava kliinisellä ajattelulla

Rotary Doctor Bank Finland lähettää suomalaisia yleis- ja erikoislääkäreitä sekä hammaslääkäreitä vapaaehtoistyöhön viiteen Tansanian luterilaiseen sairaalaan (Ilembula, Itete, Haydom, Ndolage ja Nyakahanga). Ilembulan sairaala Etelä-Tansaniassa kaipaa erityisesti kirurgeja, gynekologi-obstetrikkoja, pediatreja ja yleislääkäreitä.

Ken Malanin

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 38/2005 Kommentteja

In memoriam EERO PERTILÄ 11.2.1948-26.12.2004

EU:n ylempi hallintovirkamies ja työterveyshuollon erikoislääkäri Eero Juhani Pertilä sekä hänen lapsensa menehtyivät Thaimaan Khao Lakissa 26.12.2004. Eero Pertilä syntyi Helsingissä ja kävi koulunsa Nakkilassa ja Porissa. Hän valmistui, isänsä tavoin, lääkäriksi Helsingistä ja erikoistui myöhemmin työterveyshuoltoon. Eero muutti vuonna 1974 Lahteen, jossa asui vuoteen 2000 asti. Viimeiset neljä vuotta hän asui Trimissä Irlannissa, mutta kävi usein Lahdessa. Eero solmi avioliiton vuonna 1988 lääkäri Eija Kemppaisen kanssa ja heillä oli kaksi lasta. Tyttäret Johanna ja Eeva olivat Eerolle kaikki kaikessa, ja Eero sanoikin, että on olemassa kolme asiaa, joita voisi katsella loputtomiin: meri, tuli ja oma lapsi, joka nukkuu. Eerolla oli myös sisaruksiinsa poikkeuksellisen läheinen ja huolehtiva suhde, koska vanhemmat kuolivat jo 1980-luvun alussa. Eero toimi useiden eri laitosten työterveyslääkärinä (mm. Valtion Rautatiet, Postilaitos, Starckjohann) ja piti yksityisvastaanottoa Hemossa. Hän osallistui myös työterveyslääkäriyhdistyksen toimintaan aktiivisesti. Vuodesta 2000 hän toimi EU Komission FVO:ssa (Food and Veterinary Office). Eero oli erittäin ammattitaitoinen ja sai potilailtaan hyvää palautetta. Työtoverit luonnehtivat häntä ystävänä ja ihmisenä ainutlaatuiseksi, laajan yleistietouden omaavaksi ja miellyttäväksi seuraihmiseksi. Kollegat Irlannissa kuvailivat Eeroa sanoilla "a larger than life character". Poikana Eero oli jäsenenä Nakkilan Partiosisseissä, ja retkeili ahkerasti Nakkilan lähimaastoissa. Eero oli myös useasti järjestämässä Saaressa pidettyjä lippukunnan leirejä. Leireillä perehdyttiin erityisesti leirirakennelmiin, muun muassa laiturien ja leiriuunien rakentamiseen. Leiriuunissa valmistettiin itse pyydetyt kalat. Eero jatkoi luonnossa liikkumista ja ruuanlaittoa aktiivisesti myös aikuisiällä. Eeron harrastuksiin kuuluivat lisäksi kirjallisuus, musiikin kuuntelu, järvellä ja Saaressa olo (perheen kesähuvila Luvialla 1950-luvulta lähtien), tennis, kalastus, surffaus, hiihto sekä viime vuosina myös golf. Eerolla oli tapana mietiskellä ja pohtia asioita perusteellisesti. Filosofiana oli elää "täyttä elämää", jota hän toteutti mm. matkustelemalla, eikä jättänyt onneksi kaikkia suunnitelmia eläkepäivien varaan. Jokaiselle matkalle hän lähti kuin tutkimusmatkailija, joka haluaa varmistaa onnistuneen lopputuloksen eikä jätä mitään sattuman varaan. Kiinnostuksen kohteeksi muodostui myös tutustuminen sotiemme taistelupaikkoihin Karjalassa, jonne hän teki ystävänsä kanssa useita retkiä. Työtoverit Irlannissa pitivät hänelle oman muistelutilaisuuden, ja FVO Social Club and Eero´s golf friends järjestivät Eero Pertilän golf-cupin. Kilpisjärven hiihtoystävät järjestivät Eeron muistohiihdon ja nimesivät hänelle Tsahkaljärven pieneen saareen "Eeron kiven". Eeron siunaustilaisuus pidettiin lähimpien läsnäollessa Helsingin Hietaniemessä 2.3.2005, ja tuhka siroteltiin mereen Luvialle, Saaren edustalle, Eeron omaa toivomusta noudattaen. Yhteinen muistotilaisuus pidettiin tyttärien siunaustilaisuuden yhteydessä Lahdessa 23.7.2005. Eeroa ja tyttäriä jäävät suuresti kaipaamaan sisarukset perheineen, muut sukulaiset, ex-puoliso, ystävät ja työtoverit sekä Suomessa että Irlannissa.

In memoriam Paavo Vilhelm Thuneberg 4.6.1924-2.8.2005

Lastenlääkäri Paavo Thuneberg kuoli 2.8.2005 Espoossa sairastettuaan sitä ennen useita vuosia. Kuollessaan hän oli 81 vuoden ikäinen. Paavo Thuneberg oli syntynyt Helsingissä 4.6.1924. Hän tuli ylioppilaaksi Imatran Yhteiskoulusta 1942. Sodan aikana hän toimi radiosähköttäjänä. Lääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui Helsingin yliopistosta 1951. Lastentautien erikoislääkärin oikeudet hän sai 1961. Paavo Thuneberg oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton asiantuntija vuosina 1961-64. Lohjan alueen oppi- ja ammattikoulujen koululääkärinä hän toimi vuosina 1963-64, Helsingin kaupungin lastenneuvolalääkärinä vuosina 1954-64. Sairaanhoitajaopiston tuntiopettajana hän toimi vuodesta 1954 alkaen. Varsinaisen elämäntyönsä Paavo Thuneberg teki Lastenlinnan sairaalassa. Hän oli ensin siellä apulaislääkärinä vuosina 1956-58. Sairaala oli tällöin vielä Mannerheimin Lastensuojeluliiton hallinnassa ja nimeltään Mannerheimliiton Helsingin Lastenlinna. Vuonna 1964 Paavo Thuneberg nimitettiin sinne lastentautien erikoislääkäriksi. Tässä virassa hän oli eläkkeelle lähtöönsä, vuoteen 1987 saakka. Mannerheimliiton Helsingin piirihallituksen puheenjohtaja ja Uudenmaan piirihallituksen jäsen Paavo Thuneberg oli vuosina 1970-80. Paavo Thuneberg oli kolmannen polven lääkäri. Hänen isoisänsä ja isänsä olivat lääkäreitä. Vaikka Paavo Thuneberg toimi lääkärinä sairaalassa, häntä voisi työtavaltaan luonnehtia vanhan ajan perhelääkäriksi. Useimmat potilaat olivat pitkäaikaissairaita. Heitä hoitaessaan hän huomioi aina perheen kokonaisuuden. Hän teki työnsä lämmöllä ja empatialla. Työ oli useimmiten tiimityötä. Hänen luonteva suhtautumisensa ihmisiin ja hyvä yhteistyökykynsä tekivät työn sujuvaksi. Hän oli työyhteisössä muutenkin luontevasti kaikessa mukana. Hän tunsi hyvin sairaalan koko henkilökunnan muistaen kaikki hyvin nimeltään. Valokuvaus oli Paavo Thunebergin elinikäinen harrastus. Tultuaan erikoislääkäriksi Lastenlinnaan hän aloitti potilaiden valokuvaamisen sairaskertomuksiin. Hänen taitonsa kohdata lapsipotilaat, lääkärintietonsa ja valokuvaustaitonsa tuottivat erinomaiset tulokset. Hän kuvasi myös henkilökuntaa työssään sekä erilaisissa juhlatilaisuuksissa tallentaen siten Lastenlinnan historiaa vuosikymmenten ajalta. Näitä valokuvia on nähtävissä Lastenlinnan museossa. Potilaiden valokuvaamista hän jatkoi vielä eläkkeellä ollessaan muutaman vuoden ajan. Paavo Thuneberg julkaisi yleistajuisia kirjoituksia lastentautien alalta. Paavo Thuneberg oli aktiivinen, ahkera musiikin kuuntelija ja kävi säännöllisesti konserteissa. Häntä kiinnostivat kaikenlaiset luonnonilmiöt, eri kulttuurit ja kielet. Pitkä työura Lastenlinnan sairaalassa teki Paavo Thunebergin tutuksi suurelle joukolle eri ammattikuntien työntekijöitä. Muistamme lämmöllä humaania lääkäriä ja hyvää ja yhteistyökykyistä työtoveria.

Ruotsinkielisille lääkäripalvelua omalla kielellä - listajärjestelmän avaus?

Helsingin kaupungin terveyslautakunta on päättänyt parantaa ruotsinkielisten helsinkiläisten terveysasemapalveluja tuntuvasti. Päätöksen pontimena on kielilaki, joka takaa potilaalle palvelun saamisen omalla äidinkielellä joko suomeksi, ruotsiksi tai saameksi. Helsingissä asuu noin 36 000 äidinkieleltään ruotsinkielistä. Talouksia on 24 000 ja ne painottuvat eteläisiin, läntisiin, kaakkoisiin ja itäisiin kaupunginosiin. Tähän saakka ruotsinkielistä terveysasemapalvelua on saattanut saada lähes kaikilta asemilta, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Pahin kieliongelma on ollut puhelinpalveluissa ja ajanvarauksessa.

Mikko Valkonen

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 37/2005 Kommentteja

Yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon tuottajien rekisteri valmisteilla

Lääkäriliitto on antanut yksityisten sosiaali- ja terveydenhuollon tuottajien rekisterin toteuttamista ohjanneen työryhmän muistiosta lausunnon STM:lle sekä aiemmin myös eduskunnalle. Liitto pitää valtakunnallisen rekisterin perustamista keinona yhdenmukaistaa yksityistä terveydenhuoltoa koskevia rekisteri- ja lupasäännöksiä, mutta ei näe erityistä tarvetta tehostaa terveydenhuollon valvontaa sen avulla. Muutoksilla ei saa myöskään vaikeuttaa lääkärien mahdollisuuksia ryhtyä itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi.

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 37/2005 Kommentteja
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030