Lääkäriliitto seuraa jäsentensä palkkatasoa ja sen muutoksia vuosittain Lääkärin palkka ja ansiot -kyselytutkimuksella. Tutkimus on tärkein käytettävissä oleva apuväline liiton palkkaedunvalvontatyössä. Vuoden 2005 tutkimus on nyt valmistunut. Tulokset osoittavat lääkärien keskipalkkojen nousseen 2,5 prosenttia maaliskuun 2004 ja maaliskuun 2005 välisenä aikana. Kuntasektorin lääkärien palkkoja ei tarkastelujaksolla sopimusperusteisesti korotettu lainkaan.

Maaliskuun 2004 ja 2005 välisenä aikana lääkärien säännöllisen työajan ansiot nousivat keskimäärin 2,5 %. Eri sektoreilla toimivien lääkärien ansiokehityksessä oli pieniä eroja johtuen lähinnä erilaisista palkkaliukumista ja sopimuskorotusten ajankohdista. Kuntasektorilla lääkärien ansiokehitys oli 2,3 % (sairaaloiden lääkärit 1,6 % ja terveyskeskusten lääkärit 3,2 %) ja valtiosektorilla 2,1 %. Yksityisellä sektorilla työsuhteessa olevien lääkärien palkat nousivat 2,8 % (kuvio 1). Kaiken kaikkiaan lääkärien toteutunut ansiokehitys on alhaisempi kuin aikaisempina vuosina 2000-luvulla. Lakon seurauksena kuntasektorilla toimivien lääkärien säännöllisen työajan ansiot nousivat vuosina 2000- 2002 yli 16 % ja vielä vuosina 2003- 2004 noin 5 %.

Tarkastelujaksolla kuntasektorin eivät saaneet lainkaan sopimuskorotuksia. Edellisen kerran lääkärien palkkoja korotettiin 1,7 %:n yleiskorotuksella maaliskuun 2004 alusta lukien. Samanaikaisesti jaettiin kustannusvaikutukseltaan 0,5 %:n suuruinen järjestelyerä. Näiden korotusten vaikutus palkkoihin näkyi siis pääsääntöisesti jo vuoden 2004 palkkatutkimuksen luvuissa. Joissakin toimintayksiköissä sopimuskorotukset (lähinnä liittoerä) tulivat maksuun kuitenkin takautuvasti. Näin ollen pieni osa toteutuneesta palkkakehityksestä voi olla seurausta myös sopimusperusteisesta palkkojen korottamisesta. Viime vuosina yksittäisten lääkärien mahdollisuudet neuvotella omasta palkastaan ovat parantuneet merkittävästi. Yksilöllisten, virkaehtosopimustason ylittävien sopimusten tekeminen on aiheuttanut palkkojen liukumista, mikä näkyy myös koko lääkärikunnan palkkatasossa.

Valtiolla ja yksityisellä sektorilla sopimuskorotusten ajankohta on noudatellut yleisen tulopoliittisen sopimuksen rytmiä. Valtiosektorin palkkoja nostettiin sopimusperusteisesti 1.3.2005 lukien 1,9 %:n yleiskorotuksella. Lisäksi jaossa oli 0,6 %:n suuruinen liittoerä. Miksi sitten tilastoissa näkyvä valtion lääkärien toteutunut pakkakehitys (2,1 %) jää jopa alle sopimuskorotustason? Ensinnäkään liittoerällä ei ole ollut vaikutusta ansiokehitykseen, koska työnantajan ja pääsopijajärjestöjen kesken rahat on sovittu käytettäväksi uusien palkkausjärjestelmien käyttöönottoon ja kehittämiseen. Tämä työ on vielä kesken, joten liittoerän kustannusvaikutus tulee näkymään valtion lääkärien palkoissa vasta myöhemmin. On kuitenkin muistettava, että liittoerää käytetään kaikkien henkilöstöryhmien palkkoihin, joten monissa paikoissa lääkärit jäävät kokonaan sen ulkopuolelle. Valtiolla palkat eivät ole perinteisesti liukuneet yli sopimuskorotustason yhtä hyvin kuin kuntasektorilla. Lisäksi valtion lääkärien keskipalkkatason vuosittaiseen muutokseen on vaikuttanut se, että valtiosektorin tehtävistä on siirtynyt kokeneimpia lääkäreitä muille sektoreille tai eläkkeelle.

Ansiokehitysvertailussa parhaiten pärjäsi yksityinen sektori ja siellä työsuhteisina toimivat lääkärit. Heidän palkkansa nousivat vuodessa keskimäärin lähes 3 %. Päätoimiset ammatinharjoittajat eivät sisälly tähän tarkasteluun. Yksityisellä sektorilla toimivat lääkärit muodostavat heterogeenisen joukon, josta suurin yksittäinen ryhmä on työterveyslääkärit. Yleiskorotuksen lisäksi yksityisellä sektorilla työterveyshuollossa toimivien lääkärien palkkakehitykseen on osaltaan saattanut vaikuttaa työterveyslääkärien palkkasuosituksen nostaminen 3,3 %:lla 1.5.2005 lukien.

Lääkärien palkkataso maaliskuussa 2005

Taulukoissa on kuvattu lääkärien säännöllisen työajan ansioita virkanimikekohtaisina keskipalkkoina. Palkkatiedot kuvaavat tilannetta maaliskuussa 2005, ja ne eivät sisällä tämän jälkeen tulleita sopimuskorotuksia. Lääkärien palkat vaihtelevat myös alueellisesti ja erikoisaloittain, mutta tässä raportoidaan vain toimintasektorin ja virkanimikkeen mukaisia palkkatietoja. Tarkastelu on rajattu lääkäreihin, jotka ilmoittivat työskentelevänsä kokoaikaisesti. Keskipalkkojen lisäksi taulukoissa esitettään lääkärien palkan jakautumista prosenttipisteiden (fraktiilit) avulla. Esimerkiksi 90-prosenttipisteluku tarkoittaa sitä, että 10 % ryhmän lääkäreistä ansaitsee vähintään tämän prosenttipisteluvun verran. Vastaavasti 10-prosenttipiste osoittaa palkkatason, johon ryhmän heikoiten ansaitseva kymmenesosa yltää.

Koko kuntasektorin keskimääräiset kuukausiansiot olivat noin 4 670 euroa kuukaudessa. Päätoimisesti sairaalassa ylilääkärin tehtävissä toimiva lääkäri ansaitsee noin 5 700 euroa kuukaudessa (taulukko 1). Ryhmä sisältää myös osastonylilääkärit. Parhaiten ansaitseva kymmenesosa ylilääkäreistä yltää yli 6 600 euron kuukausiansioihin. Apulaisylilääkärien keskiansiot olivat hieman yli 5 000 euroa kuukaudessa. Samalle tasolle sijoittuu myös ryhmän mediaanipalkka. Ylimmän (F90) ja alimman desiilin (F10) väliin sijoittuu 80 % lääkäreistä. Erikois- tai osastonlääkärien ryhmässä 80 % ansaitsee 3 717-4 900 euroa kuukaudessa. Erikoistuvan lääkärin palkkataso jää sairaaloissa reilusti alle 3 000 euron kuukaudessa.

Terveyskeskuksissa toimivat lääkärit on jaettu kahteen ryhmään sen perusteella työskenteleekö lääkäri väestövastuullisessa vai perinteisessä terveyskeskuksessa. Yleisesti ottaen voi sanoa kaikkien suurten kaupunkien terveyskeskusten toimivan väestövastuuperiaatteella, kun taas perinteiset terveyskeskukset ovat kooltaan pienillä paikkakunnilla toimivia pieniä yksiköitä. Kaikkien väestövastuulääkärien keskiansiotaso oli noin 4 800 euroa kuukaudessa, mikä on 200 euroa pienempi kuin muiden terveyskeskuslääkärien keskipalkka (taulukko 2). Suurin eroa selittävä tekijä löytyy erilaisesta virkarakenteesta. Perinteisissä terveyskeskuksissa ylilääkäriasemassa (johtavat lääkärit, ylilääkärit, apulaisylilääkärit) on noin 43 % lääkäreistä, kun väestövastuuterveyskeskuksissa vastaava osuus on noin 11 %.

Terveyskeskusten ylilääkärien ja johtavien lääkärien palkat ovat samalla tasolla kuin sairaaloiden ylilääkärien palkat. Väestövastuuterveyskeskusten ylilääkärien keskiansiot olivat noin 5 730 ja muiden terveyskeskusten ylilääkärien noin 5 630 euroa kuukaudessa. Väestövastuullisten apulaisylilääkärien keskiansiot olivat yli 500 euroa suuremmat kuin muissa terveyskeskuksissa toimivien apulaisylilääkärien. Terveyskeskuslääkärin nimikkeellä toimivat on jaettu kahteen ryhmään erikoistumisen mukaan. Erikoislääkärit ansaitsivat noin 250 euroa enemmän väestövastuullisissa kuin perinteisissä terveyskeskuksissa. Erikoistumattomien terveyskeskuslääkärien palkoissa ei ollut juurikaan eroa (taulukko 2).

Valtiosektorin lääkärien tehtäväkirjo on laaja. Vaikka tutkimuksessa kysyttiin vain päätoimesta saatuja ansioita, eräät opetustehtävissä toimivat lääkärit ilmoittivat myös kunnallisen sivuviran palkan osana päätoimen säännöllisen työajan ansioita. Tästä syystä professorien sekä apulaisopettajien ja kliinisten opettajien palkat ovat hieman todellista korkeampia. Tilanne on ollut samansuuntainen myös aikaisempina vuosina, joten tasovirhe ei vaikuta ansiokehitystarkasteluihin. Kaikkien valtiosektorilla toimivien lääkärien keskiansiot olivat noin 4 370 euroa kuukaudessa (taulukko 3). Korkeimpiin ansioihin ylsivät professorit ja ylilääkärit. Apulaisopettajien keskiansiot olivat hieman yli 3 500 euroa kuukaudessa. Erikois- tai osastonlääkärit ansaitsivat valtiosektorilla hieman enemmän kuin kuntasektorilla. Noin joka viides valtiolla toimivista lääkäreistä kuuluu ryhmään "muu työ". Ryhmään sisältyvät mm. tutkijakoulutuksessa olevat, projektipäälliköt, lääninlääkärit, asiantuntijalääkärit ja eri hallinnollisissa tehtävissä toimivat lääkärit.

Kaikkien työterveyslääkäri-nimikkeellä toimivien lääkärien keskiansiot kohosivat hieman 5 000 euron yläpuolelle (taulukko 4). Kunnalliset työterveyslääkärit jäivät kuitenkin selvästi tämän tason alapuolelle: keskiansio oli hieman yli 4 600 euroa. Vastaavat työterveyslääkärit ansaitsivat keskimäärin noin 1 000 euroa enemmän kuukaudessa kuin työterveyslääkärin nimikkeellä toimivat lääkärit. Vastaavista työterveyslääkäreistä korkeimpiin ansioihin ylsivät yritysten työterveyshuollossa toimivat lääkärit. Heidän keskiansionsa olivat noin 6 400 euroa kuukaudessa. Ryhmän parhaiten ansaitseva neljännes ylsi vähintään 7 000 euron kuukausiansioihin. Myös yksityisten lääkäriasemien ja -keskusten vastaavien työterveyslääkärien keskipalkkataso ylitti 6 000 euron rajan.

Työterveyshuollon tehtävien lisäksi lääkärit toimivat yksityisellä sektorilla hyvin erilaisissa tehtävissä. Palkkatutkimuksesta saadaan tietoja myös heidän palkkauksestaan. Esimerkiksi kuntoutuslaitoksissa toimivien erikoislääkärien keskipalkka oli 5 088 ja erikoistumattomien lääkärien 4 427 euroa kuukaudessa. Ns. kolmannen sektorin lääkärit eli järjestöjen, säätiöiden tai yhdistysten palveluksessa toimivat lääkärit ansaitsivat keskimäärin 4 879 euroa kuukaudessa (erikoislääkärit 5 368 ja erikoistumattomat lääkärit 4 018 euroa kuukaudessa). Lääketeollisuudessa toimivien lääkärien keskipalkka oli 6 776 euroa kuukaudessa.

Näin tutkimus toteutettiin

Lääkärien palkka ja ansiot 2005 -kyselytutkimus on postikysely, joka on suunnattu kaikille työikäisille Lääkäriliiton jäsenille, jotka asuvat Suomessa. Kyselyn tarkoitus on tuottaa vertailukelpoista tietoa eri sektoreilla työskentelevien lääkärien palkanmuodostuksesta ja ansiokehityksestä. Kysely toteutetaan vuosittain, ja ensimmäistä kertaa tutkimus tehtiin vuonna 2002. Tämänvuotiseen kyselyyn vastasi yli 7 000 lääkäriä, mikä on 46 % kyselyn kohderyhmästä.

Kyselylomakkeessa tiedusteltiin päätoimen tehtäväkohtaista peruspalkkaa, säännöllisen työajan ansioita, luontoisetuja sekä ylityö- ja päivystyskorvauksia. Säännöllisen työajan ansioihin sisältyvät peruspalkan lisäksi kokemuksen ja henkilökohtaisen pätevyyden perusteella maksetut lisät. Myös päiväaikana tehdyistä potilaskäynneistä ja toimenpiteistä saadut palkkiot sisältyvät säännöllisen työajan ansioihin. Päiväajan palkan ja sen päälle maksettavien lisien yhteenlaskettuna summana voidaan arvioida päätoimen kokonaiskuukausiansioita.