Lausunto hoidon määräajoista ja perusteista: Lääkärit vaarassa joutua hankalaan välikäteen

Hoidon määräaikojen ja aiheiden määrittely uhkaa ajaa lääkärit päättämään potilaidensa hoidosta muuten kuin lääketieteellisin perustein. Hoitamatta jäävien potilaiden tyytymättömyys puolestaan lisää lääkärintyön rasitusta. Vaarana on myös potilastyön yksipuolistuminen, mikä hankaloittaa riittävän laadukkaan opetuksen tarjoamista lääkäriopiskelijoille. Muun muassa nämä näkökohdat Lääkäriliitto tuo esiin hoidon perusteita ja määräaikoja koskevassa lausunnossaan sosiaali- ja terveysministeriölle.

Katja Patronen

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 44/2004 Kommentteja

Lausunto yksityistä terveydenhuoltoa koskevasta laista: Salassa pidettävää tietoa tarpeetonta rekisteröidä

Yksityistä terveydenhuoltoa koskevaa lainsäädäntöä ehdotetaan muutettavaksi muun muassa niin, että viranomaiset voisivat koota yksityisistä ammatinharjoittajista tietoa julkiseen rekisteriin. Lääkäriliitto korostaa lausunnossaan sosiaali- ja terveysministeriölle, että tällainen valtakunnallinen rekisteri on vain yksi keino yhdenmukaistaa ammatinharjoittamisen valvontaa ja lupakäytäntöjä.

Katja Patronen

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 44/2004 Kommentteja

Lausunto Työterveyslaitosta koskevasta laista: Työterveyslääkäreille uusia koulutus- paikkoja

Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta on tarpeen lisätä, ja Työterveyslaitoksen antamalle koulutukselle tarvitaan vaihtoehtoja. Sosiaali- ja terveysministeriön kautta tulevaa erityisvaltionosuutta (EVO-rahoitusta) pitäisi voida ulottaa myös yksityissektorin työpaikkoihin. Näillä perusteilla Lääkäriliitto kannattaa Työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetun lain muutosehdotuksia.

Katja Patronen

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 44/2004 Kommentteja

In memoriam Olli Ihalainen 13.8.1939-5.6.2004

Olli syntyi pohjoiskarjalaisen opettajaperheen esikoisena. Hänen lapsuudenmaisemiaan olivat Joensuu, Polvijärvi ja Rääkkylä. Ylioppilaaksi Olli kirjoitti Joensuusta 1957. Sen jälkeen hän suoritti asevelvollisuutensa ja oli sotilasarvoltaan alikersantti. Biologia ja luonnonilmiöt kiinnostivat Ollia lapsuudesta lähtien. Hänellä oli tapana samoilla luonnossa sisarustensa kanssa. Olli oli helposti innostuva ja kokeili mielellään rajojaan. Harrastuksiin liittyneet kolhutkaan eivät olleet hänelle vieraita. Ollia kiinnosti myös tekniikka ja hän oli kahtena kesänä armeijan jälkeen työssä Posti- ja lennätinlaitoksella puhelinasentajan opissa. Häntä lienee kuitenkin kiehtonut enemmän se, että puhelinlinjoja vedettiin Kolin kansallismaisemissa. Biologisen kiinnostuneisuutensa myötä Olli valitsi elämänurakseen lääketieteen. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Turun yliopistosta 25.8.1964. Ollissa on aina ollut hitunen seikkailijaa. Hän hakeutuikin valmistumisensa jälkeen kunnanlääkärin virkoihin Pohjois-Suomeen ja toimi useiden kuntien kunnanlääkärinä samaan aikaankin. Olli erikoistui psykiatriaan Oulun yliopistossa ja hän sai erikoislääkärin oikeudet psykiatrian alalla 23.7.1969. Erikoistumisaikanaan Olli työskenteli Oulun lääninsairaalan neurologian ja psykiatrian osastolla, Heikinharjun sairaalassa sekä Oulun yliopiston hermo- ja mielitautien klinikassa. Hänen virkanimikkeensä vaihtelivat apulaislääkäristä apulaisylilääkäriin. Ehtipä hän ennen valmistumistaan toimia puolisen vuotta apulaisopettajanakin. Erikoislääkärin oikeudet saatuaan Ollin työpaikat olivat Oulun keskusmielisairaalassa ja Oulun mielenterveystoimistossa. Jo opiskeluaikoinaan hän oli saanut kimmokkeen tutkimustyöhön ja oli sosiaaliministeriön tutkimusosastossa tutkimuslääkärinä muutaman kuukauden ajan. Innostus tutkimustyöhön ei sammunut erikoistumisen jälkeenkään, vaan Olli ryhtyi valmistelemaan väitöskirjaansa ollen lähes päätoimisena tutkijana erilaisten stipendien ja apurahojen turvin vuosina 1970-1973. Hän väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 3.6.1975 aiheenaan amenorrean psykosomaattiset näkökohdat. Väitöksen jälkeen Olli siirtyi Kuopion korkeakoulun palvelukseen psykiatrian apulaisopettajaksi, jota virkaa hän hoiti vuosina 1976-1981. Tutkijana hän oli laaja-alainen ja utelias. Julkaisut käsittivät elämän eri näkökohtia alkaen amenorreasta ja päätyen tupakoimiseen. Olli oli erityisen kiinnostunut hypnoosista ja kirjoitti myös paljon saunaan ja saunomiseen liittyvistä psykiatrisista näkökohdista. Hän ei keskittynyt vain yhteen asiaan vaan ryhtyi ennakkoluulottomasti tutkimaan itseään kiinnostavia ilmiöitä psykiatriselta kannalta. Hänet nimitettiin Kuopion korkeakoulun psykiatrian dosentiksi 10.6.1976. Opettajana Olli oli innostava, unohtamatta kuitenkaan potilaan näkökulmaa ja tämän esille tuomia ongelmia. Apulaisopettajakautenaan hän hoiti myös apulaisprofessorin virkaa. Olli haki usein uusia haasteita ja niinpä hänet valittiin vankeinhoitolaitoksen ylilääkäriksi vuonna 1983 sijoituspaikkanaan Kuopion lääninvankila, jota virkaa hän hoiti elokuun 1988 loppuun saakka erikoistuen samana aikana oikeuspsykiatrian erikoislääkäriksi Niuvanniemen sairaalassa. Erikoislääkärin oikeudet psykiatrian suppealla oikeuspsykiatrian erikoisalalla hän sai 12.9.1986. Työskentely Kuopion lääninvankilan oikeuspsykiatrisessa yksikössä käsitti vankien mielenterveystyötä ja psykiatrista hoitoa sekä mielentilatutkimusten tekoa. Yhteistyö yksikön sisällä oli saumatonta ja työilmapiiri loistava. Tutkimustyöllekin jäi aikaa. Ollin urakierto ei kuitenkaan loppunut tähän, vaan hän tuli valituksi Niuvanniemen sairaalan ylilääkärin virkaan, jonka hän otti vastaan 1.3.1990. Kliinikkona Olli oli tarkkasilmäinen ja utelias. Hän solmi potilaisiin helposti kontaktin ja oli hyvin terapeuttinen. Olli ei tuominnut ketään, ei moittinut eikä soimannut. Potilaan paras oli hänen ohjenuoransa. Potilaat pitivät Ollista ja hänen ylilääkärin kierroilleen tahtoi aina olla jonoa. Mielentilatutkijana Olli oli tarkka, mutta toisaalta luova. Hän onnistui tavoittamaan tutkittavien syvimpiä ajatuksia ja pyrki ymmärtämään tekojen motiiveja. Lausuntojen sanakäänteet olivat oivaltavia ja johtopäätökset hyvinkin paikkansa pitäviä. Ollilla oli tapana myös ennustaa jonkin verran tulevaa. Yhteiskunnan kannalta oli surullista, että useimmat ennustukset toteutuivat. Niuvanniemen sairaalan palveluksen aikana somaattinen sairastelu alkoi lisääntyä. Olli päätti hakeutua eläkkeelle vaivojen siihen oikeuttaessa. Hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle 1.11.1994. Asiaan lienee vaikuttanut myös se, että hänen kaksi hyvää työtoveriaan ja tutkijakollegaansa kuolivat 1990-luvun alussa lyhyellä aikavälillä. Niuvanniemen sairaalassa tapahtui muutoinkin paljon muutoksia oikeuspsykiatrian professuurin tullessa auki pitkäaikaisen viranhaltijan jäädessä eläkkeelle. Eläköityminen ei suinkaan katkaissut Ollin ammatinharjoittamista, jonka hän oli aloittanut jo vuonna 1967. Tosin vastaanoton laajuus pieneni, käsittäen lopulta aivan muutamia pitkäaikaisia potilaita, jotka eivät Ollin hoidosta suostuneet luopumaan. Eläkkeelle jäännin myötä Olli saattoi palata harrastustensa pariin. Rakkaimmat harrastukset olivat metsästys, sauna ja laskettelu, joita hän harrasti uutterasti. Sauna oli Ollille elämäntapa. Hänellä oli parhaimmillaan neljä saunaa; savusaunasta sähkösaunaan. Saunassa käynti oli olennainen osa hänen elämäänsä; rauhoittumisen, rentoutumisen sekä mietiskelyn paikka. Aktiivisina vuosinaan Olli kuului saunaseuraan ja tutki saunomista mielenterveyden näkökulmasta. Hän ryhtyi elämään vuodenaikojen mukaisesti. Keväät ja syksyt Olli vietti Lapissa hiihdellen ja metsästellen. Keskikesällä hän oli Rääkkylän tai Tuusniemen mökillään ja vietti vain talvikuukaudet kaupunkiasunnollaan. Olli aloitti metsästysharrastuksensa vasta kypsemmällä iällä. Omien sanojensa mukaan lähtökohta oli kulinaristinen. Olli olikin riistan käsittelyssä lyömätön ja riistaruokien kokkaajana herkkusuu. Hän kävi läpi suomalaisen metsämiehen uran aloittaen vesilintumetsästyksestä ja metsälintumetsältä jänismetsästyksen kautta hirvenmetsästykseen. Jahdissa Olli oli tinkimätön ja joskus jopa fanaattinen. Huonot ilmat tai kehnot saaliit eivät hillinneet hänen innostustaan. Työvuosinaan Olli piti usein metsästyslomia kouluttaen sekä ajokoiraansa että saksanseisojaansa. Molemmat koirat olivat useimmiten mukana metsällä, samoin haulikko ja luodikko. Metsästys oli täysipäiväistä, päivämatkojen ollessa kymmeniä kilometrejä. Metsästyskausi alkoi usein kyyhkyjahdilla ja päättyi vasta helmikuun lopussa jäniksenmetsästyksen päättyessä. Koirien hyvinvointi oli Ollille tärkeää ja hän seurasi niiden edesottamuksia tarkoin. Olli menehtyi tapaturmaisesti saunareissulla Tuusniemen mökillään. Hän oli hyvä ystävä ja lojaali kollega, joka osasi arvostaa muutakin kuin rankkaa työntekoa. Ollia jäivät kaipaamaan hänen neljä tytärtään läheisineen, ystävä- ja tuttavapiiri, kollegakunta sekä tyytyväinen potilasjoukko. Hänen iäkäs ajokoiransa seurasi isäntänsä jälkiä vain muutamia viikkoja tämän kuoleman jälkeen.

In memoriam Martti Sakari Vorne 30.12.1937-7.9.2004

Suuresti arvostamamme Päijät-Hämeen keskussairaalan pitkäaikainen kliinisen kemian ylilääkäri Martti Vorne poistui keskuudestamme aurinkoisena syyskuun tiistaina, pitkällisen sairauden uuvuttamana 66 vuoden iässä. Martti Vorne syntyi ennen sotia, luovutetun Karjalan puolella Ruskealassa. Lapsuus evakossa oli opettanut hänelle, että puolensa täytyy pitää. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kristiinankaupungissa 1958, ja opiskeltuaan Oulun yliopistossa myös luonnontieteitä (LuK 1962) hän valmistui Oulussa lääketieteen lisensiaatiksi 1968 ja väitöskirjatyönsä hän teki farmakologiasta v. 1972. Martti toimi Tampereen yliopiston toksikologian dosenttina vuodesta 1976 ja Oulun yliopiston kliinisen isotooppitutkimuksen dosenttina vuodesta 1986. Opiskelun ohella Martti toimi myös opettajana ja tutkijana Oulun yliopistossa. Perehdyttyään Kajaanissa Kainuun KS:ssa va. laboratorioylilääkärinä isotooppitutkimuksen hienouksiin hän palasi Ouluun erikoistumaan elämäntyökseen muodostuvaan kliinisen kemiaan ja isotooppilääketieteeseen. Aloittaessaan uudessa Lahden keskussairaalassa 1.12.1975 Martti osoitti hyvää organisointikykyä laboratoriotoiminnan käynnistämisessä sekä henkilökunnan koulutuksessa. Martti oli isotooppilääkäri, joka yhdisti keskussairaalassa erinomaisen kliinisen työn ja menestyksen myös tutkijana. Martti oli käytännön isotooppilääkäri, joka pystyi aktiivisella yhteydenpidolla vakuuttamaan potilaita hoitavat kliinikot isotooppitutkimusten hyödyllisyydestä. Tällä tavoin Martti kehitti aikoinaan Päijät-Hämeen keskussairaalan isotooppilaboratorion toiminnan laajuudeltaan yliopistosairaaloiden tasolle. Kollegana ja työtoverina hän oli luotettava. Hän toimi sairaalan johtavan lääkärin varamiehenä usean vuoden ajan. Martti Vorne julkaisi arvostetuissa kansainvälisissä lehdissä lukuisia kirjoituksia sekä toksikologiasta että isotooppilääketieteestä. Hänen työnsä merkitys huomattiin myös tieteellisissä ja ammatillisissa yhdistyksissä, joissa hän sai erilaisia luottamustehtäviä. Hän toimi mm. Lääketieteellisen Radioisotooppiyhdistyksen hallituksen jäsenenä (1975-76 ja 1982-87) ja puheenjohtajana (1985-87) ja SLL:n Laboratoriolääkärien alaosaston hallituksessa (1979-82). Hänet valittiin isotooppiyhdistyksen kunniajäseneksi 1996. Martin johdolla järjestettiin Lahdessa kahdesti valtakunnalliset isotooppipäivät, vuosina 1982 ja 1992. Hänen infektioiden isotooppidiagnostiikkaa koskevat tutkimuksensa olivat aikanaan maailman kärkeä ja maassamme uraauurtavia. Martin julkaisuja on referoitu runsaasti, ja niihin viitataan edelleenkin julkaisuissa ja oppikirjakappaleissa. Muita tutkimuskohteita olivat isotooppiangiografia ja trombosyyttikuvaukset. Martti ohjasi ja myötävaikutti 3:n isotooppitutkimuksiin liittyvän väitöskirjatyön syntyyn. Hänen rohkeutensa toimia yksityisellä sektorilla isotooppilääkärinä oli myös merkittävää. Martin käytössä oli ensimmäinen ja pääkaupunkiseudun ulkopuolella ainoa gammakamera yksityisellä lääkäriasemalla. Hän toimi useita vuosia Lääkärikeskus Hemon hallituksessa ja sen puheenjohtajana. Vapaa-ajan harrastuksista mainittakoon korvasienten viljely: hän upotti hiekan sisään sanomalehtiä ja sai tällä menetelmällä erityisen hyvän korvasienisadon! Myös harrastajateatteri ja Rotary-toiminta olivat lähellä hänen sydäntään. Martti osallistui aina viimeisiin työvuosiinsa saakka vuosittaisiin kansainvälisiin isotooppilääketieteen kongresseihin esitellen niissä töitään. Hän osallistui aktiivisesti iltatilaisuuksien yhteydessä käytyihin pohdiskeleviin keskusteluihin tuoden mukaan myös huumorin. Marttia jäivät kaipaamaan puoliso, lapset perheineen ja lastenlapset, sekä lisäksi suuri joukko ystäviä ja työtovereita. Päijät-Hämeen isotooppiyksikön henkilökunta sekä ystävät ja työtoverit

Lääkäriliiton terveyspoliittiset teemat kunnallisvaaleihin

Terveyden- ja sairaanhoidon palveluiden järjestämisestä vastaa kunta. Nyt valittavat kunnalliset valtuustot päättävät myös kuntalaisten terveyspalvelujen voimavaroista. Paikallisilla ratkaisuilla on olennainen merkitys Kansallisen terveysprojektin tavoitteiden saavuttamisessa. Valtion osoittama lisäraha terveyspalveluihin ei yksin riitä - myös kuntien on satsattava enemmän.

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 42/2004 Kommentteja

Omalääkärin virkaehtosopimus - mitä se on?

Lääkärisopimus 2003-2004 on voimassa 15.2.2005 asti. Terveyskeskuksistamme 38 % järjestää perusterveydenhuoltonsa omalääkärijärjestelmää noudattaen (31.12.2003). Suomalaisista 69 % saa yleislääkäripalvelunsa omalääkäriltä. Järjestelmä luotiin alun perin parantamaan perusterveydenhuollon lääkäripalvelujen saatavuutta ja lisäämään hoidon jatkuvuutta. Nämä tavoitteet on saavutettu, mutta samalla lääkärit ovat pikkuhiljaa uupuneet ja pahimmillaan kyynistyneet liian suureksi koetun työtaakkansa alla. Terveyskeskuksemme ovat vaikeuksissa, koska väsyneet lääkärit hakeutuvat muualle. Terveyskeskusten nykytilaa on selvitelty viimeisen vuoden aikana laajasti kansallisen terveysprojektin myötä. Selvitysmiesraporttinsa ovat laatineet sekä Eila Uotila että Jorma Back. Myös Lääkäriliiton selvitystyöryhmä teki oman analyysinsä vertaillen kaikkia tiedossa olevia vaihtoehtoisia perusterveydenhuollon järjestämismalleja. Työryhmän loppuraportti löytyy Lääkäriliiton verkkosivuilta.

Kaisa Nissinen-Paatsamala

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 41/2004 Kommentteja

Lääketieteelliset tiedekunnat vastaavat yhä paremmin alueellisiin tehtäviinsä

Puute lääkärityövoimasta on suhteellista, sillä ammattikunta jakautuu alueellisesti varsin epätasaisesti. Halusimme selvittää, mihin sairaanhoitopiireihin ja työtehtäviin Suomen eri lääketieteellisistä tiedekunnista valmistuneet lääkärit sijoittuvat.

Seppo T. Nikkari - Doris Holmberg-Marttila - Kati Hakkarainen, Kari Peltola - Pekka Kuukasjärvi - Jukka Mustonen - Amos Pasternack

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 40/2004 Kommentteja

Lääkärikoulutuksen hajauttaminen - Tampere edelläkävijänä

Kaikissa Suomen lääketieteellisissä tiedekunnissa järjestetään tätä nykyä opetusta terveyskeskuksissa. Perinteisesti sairaalatyön opetus on järjestetty yliopistosairaalassa. Monissa tiedekunnissa suunnitellaan opetuksen hajauttamista muihin sairaaloihin, koska yliopistosairaaloissa ei nykyisin juurikaan hoideta tavallisimpia sairauksia.

Irma Virjo - Airi Jussila - Anna-Maija Koivukoski, Heikki Lahtinen - Pauliina Suomela

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 40/2004 Kommentteja

Nappisuorituksia

Taas on yhdet olympiadit nähty ja kansa on rauhoittunut syksyn viettoon. Kuten tunnettua, Suomen menestys ei ollut hääviä; mitalit tulivat karvaan tappion jälkeen painissa sekä meille kaikille niin läheisessä skeet-ammunnassa. Muut maat mitä ilmeisemmin käyttivät vippaskonsteja enemmän kuin me. Mielikuvituksella ei tuntunut olevan rajoja, kun urheilijat liikkuivat harmaalla alueella. Harmaalta alueelta siirryttiin myös ruskealle alueelle, mutta heikolla menestyksellä.

Harri Hyppölä

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 40/2004 Kommentteja
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030