Omalääkärin virkaehtosopimus - mitä se on?
Lääkärisopimus 2003-2004 on voimassa 15.2.2005 asti. Terveyskeskuksistamme 38 % järjestää perusterveydenhuoltonsa omalääkärijärjestelmää noudattaen (31.12.2003). Suomalaisista 69 % saa yleislääkäripalvelunsa omalääkäriltä. Järjestelmä luotiin alun perin parantamaan perusterveydenhuollon lääkäripalvelujen saatavuutta ja lisäämään hoidon jatkuvuutta. Nämä tavoitteet on saavutettu, mutta samalla lääkärit ovat pikkuhiljaa uupuneet ja pahimmillaan kyynistyneet liian suureksi koetun työtaakkansa alla. Terveyskeskuksemme ovat vaikeuksissa, koska väsyneet lääkärit hakeutuvat muualle. Terveyskeskusten nykytilaa on selvitelty viimeisen vuoden aikana laajasti kansallisen terveysprojektin myötä. Selvitysmiesraporttinsa ovat laatineet sekä Eila Uotila että Jorma Back. Myös Lääkäriliiton selvitystyöryhmä teki oman analyysinsä vertaillen kaikkia tiedossa olevia vaihtoehtoisia perusterveydenhuollon järjestämismalleja. Työryhmän loppuraportti löytyy Lääkäriliiton verkkosivuilta.
Omalääkäreinä työskentelevät kollegamme kokevat suurimpana työviihtyvyyttä ja jaksamista estävänä tekijänä rajoittamattoman työmäärän ja työn hallitsemattomuuden. Uutta omalääkärisopimusta valmisteltaessa kannattaa aluksi tutustua nyt voimassaoleviin sopimusmääräyksiin. Ne edellyttävät ensiksikin, että lääkärille on nimetty henkilökohtainen vastuuväestö, josta voidaan tunnistaa perusvastuuväestö potilaskohtaisesti. Toiseksi sopimus määrää, että potilaan tulee saada yhteys omalääkäriinsä kolmen arkipäivän kuluessa hoito-ohjeiden saamiseksi. Soveltamisohjeessa on selkeästi esitetty, että vastuuväestöt tulee jakaa lääkäreiden kesken siten, että niiden työllistävä vaikutus on yhtä suuri. Samassa soveltamisohjeessa sanotaan, että pidempien poissaolojen sijaistamattomuus johtaa järjestelmän toimimattomuuteen ja ns. kolmen päivän säännön romuttumiseen käytännössä.
Ohjeessa kiinnitetään huomiota myös lääkäreille määrättyjen muiden tehtäväkokonaisuuksien määrään siten, että niitä kehotetaan tarkastelemaan yhdessä vastuuväestön työllistävän vaikutuksen kanssa. Siten vaikka varsinaista työmäärä rajoittavaa väestökattoa ei olekaan, teksti osoittaa, ettei liian suuren väestön tai runsaiden ns. muiden töiden määrääminen lääkärille ole tarkoituksenmukaista ja järkevää työnjohtoa. Tekstissä todetaan myös, ettei lyhyisiin, omalääkärin muutaman päivän pituisiin poissaoloihin kannata palkata sijaisia, mutta pidempiaikaiset poissaolot on järkevää sijaistaa. Monissa kunnissa on olemassa paikallinen sopimus siitä, että potilaat omalääkärin poissaollessa hoitava kollega saa suurempia käyntipalkkioita. Tämä onkin hyvä ratkaisu puhuttaessa lyhyistä, muutaman päivän poissaoloista, mutta pitkien ja jopa pysyvien lääkärivajeiden paikkaukseen se ei sovellu.
Lääkärisopimuksessa todetaan, etteivät työaikamääräykset koske omalääkäreitä; heillä ei siis ole työaikaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että omalääkäri voitaisiin velvoittaa kohtuuttoman väestömäärän ja ns. muiden töiden hoitoon. Vastikään ilmestyneessä Omalääkärioppaassa pidetään lähtökohtana 2000 hengen monipuolista vastuuväestöä ja keskimäärin yhden viikkotyöpäivän työpanosta vastaavaa muun työn määrää. Lääkäriliitto suosittelee kuitenkin pienempää, noin 1 700 asukkaan määrää. Keskimääräinen väestökoko oli vuoden 2003 lopussa 1974 asukasta omalääkäriä kohti. On selvää, että suositusta suuremmat työmäärät ovat omiaan rapauttamaan järjestelmän eli tekemään sen toimimattomaksi.
Omalääkärit kokevat työn hallitsemattomuuden ja itsenäisyyden puutteen suuresti työviihtyvyyttä rajoittaviksi tekijöiksi. Omalääkäriopas määrittelee omalääkärin velvollisuudeksi vastata yhdessä moniammatillisen tiiminsä kanssa vastuuväestönsä terveyspalveluista. Potilaan hoidossa ja ohjauksessa omalääkärillä on tiimissään koordinaattorin rooli. Lääkärin tehtävä on siis suunnitella ja ohjastaa tiiminsä toimintaa eli hallita työtään.
Nykyisestäkin lääkärisopimuksesta löytyy siis selviä omalääkärin työmäärää rajoittavia ja hänen itsenäisyyttään korostavia määräyksiä ja ohjeita, mutta ilmeisesti niiden tulkinta tuottaa sekä lääkäreille että paikallisille työnantajille ongelmia. Seuraavaan Lääkärisopimukseen tuleekin liittää yksinkertaisia ja selkeitä, helposti tulkittavia omalääkärin työmäärää rajoittavia määräyksiä.
