Lääkärit toimivat kidutuksen uhrien hyväksi
Kansainvälisen kidutuksen uhrien kuntouttamisjärjestön IRCT:n puheenjohtaja, professori Erik Holst vieraili Suomen Lääkäriliitossa 3.6.97 esittelemässä järjestön toimintaa sekä selvittämässä suomalaistahojen mahdollisuuksia osallistua sen tukemiseen. Järjestön piirissä toimii eri puolilla maailmaa kaikkiaan 180 kuntoutuskeskusta, joissa annetaan lääketieteellistä ja psykososiaalista apua kymmenille tuhansille kidutuksen uhreille vuosittain.
Järjestö sai alkunsa Tanskasta, jonne vuonna 1982 perustettiin ensimmäinen keskus pakolaisten hoitoa varten. Nykyisin vastaavia keskuksia on kaikissa länsimaissa, sillä poliittisen tai muun vainon kohteiksi joutuneista pakolaisista suuri osa on kidutettuja. Suomessa kuntoutuskeskus toimii Diakonissalaitoksen yhteydessä Helsingissä. Keskuksia on viime aikoina pyritty perustamaan sinne, missä pääosa uhreistakin on, eli kehitysmaihin ja Itä-Euroopan maihin.
- On paradoksaalista, että mitä enemmän demokratia etenee maailmassa, sitä laajamittaisemmaksi kidutus osoittautuu. Diktatorisesti hallituissa maissa ei yleensä tunnusteta ongelman olemassaoloa, mutta kun valtakoneisto hajoaa, uskaltavat kidutetut ja heidän omaisensa kertoa tapahtuneista kauheuksista. Vasta nyt on käynyt ilmi, kuinka suuri kuntoutuskeskusten tarve on entisen Neuvostoliiton alueella. Toisaalta myös esimerkiksi Kiinasta on kantautunut tietoja toisinajattelijoihin kohdistuneesta kidutuksesta, mutta keskuksen perustamista maahan on toistaiseksi pidetty liian vaarallisena, kertoo Erik Holst.
Kidutuksen vaikutukset ovat niin traumaattiset, etteivät uhrit useinkaan pysty tai halua puhua kokemuksistaan. Kidutuksen uhriksi joutuvat usein yhteisön vahvat yksilöt, jotka nousevat vastustamaan vallanpitäjiä. Jos he selviävät tapahtuneesta hengissä, voi seurauksena olla henkinen luhistuminen. Siksi uhrien mielenterveyden hoitoon ja psykososiaaliseen tukeen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Toiminnalla myös ennaltaehkäisevä vaikutus
Holstilta on usein kysytty, miksi lääkärit keskittyvät auttamaan kidutuksen uhreja eivätkä ponnistele ongelman ehkäisemiseksi. Holst vetoaa kuitenkin siihen, että lääkärit ovat aina ensin joutuneet hoitamaan sairastuneet ja vasta kun taudin syistä ja hoidosta on kertynyt riittävästi tietoa, on voitu paneutua sen ehkäisyyn. Hän uskoo kuitenkin, että työllä kidutettujen hyväksi on myös ennaltaehkäisevä vaikutus.
- Kidutuksen uhrien kuntouttamisella on laajempaakin merkitystä kuin uhrien ja heidän omaistensa auttaminen. Kiduttajat saadaan harvoin vastuuseen teoistaan, mutta on tärkeää, että ongelma nostetaan esiin ja siitä puhutaan avoimesti. Se vaikuttaa terapeuttisesti koko yhteiskuntaan ja edistää demokratian kehittymistä.
Kuntoutuskeskuksilla on tärkeä tehtävä myös kidutuksen uhreja koskevan tutkimuksen, koulutuksen ja tiedon välittäjinä. Keskuksissa kootaan tietoa siitä, miten heitä voidaan kuntouttaa sekä koulutetaan terveydenhuoltohenkilöstöä ja muita ammattiryhmiä tähän työhön. Tavoitteena on myös kannustaa kansallisia ja kansainvälisiä ponnisteluja kidutuksen estämiseksi.
Erik Holst toimi 1980-luvun puoliväliin asti Tanskan lääkäriliiton puheenjohtajana ja sosiaalilääketieteen professorina Kööpenhaminassa, kunnes kiinnostui toiminnasta kidutuksen uhrien hyväksi. Tähän työhön hänet houkutteli järjestön maineikas perustaja, tohtori Inge Genefke.
IRCT (International Rehabilitation Council for Torture Victims) on epäpoliittinen järjestö, joka ei ota kantaa maiden hallituksia vastaan, vaan keskittyy humanitaariseen toimintaan kidutuksen uhrien hyväksi. Kuntoutuskeskukset saavat suurimman osan rahoituksestaan YK:lta ja Euroopan Unionilta, mutta niiden tuki ei riitä kattamaan kuluja. Keskuksia tarvitaan lisää varsinkin kolmannen maailman maihin ja entisen Neuvostoliiton alueelle, missä ei kuitenkaan ole varaa rahoittaa tällaista toimintaa. Monet maat, kuten Tanska ja Ruotsi, tukevat suoraan näissä maissa toimivia keskuksia. Suomelta järjestö toivoisi tukea erityisesti Tallinnaan suunnitellulle kuntoutuskeskukselle.
