Terveydenhuollon toimintaa ohjaavat monenlaiset voimat, kuten kysyntä, lääkäri- ja hoitajapula, tekninen kehittyminen, talous sekä lainsäätäjä. Muutoksissa lääkärin työ muuttuu osin huomaamattamme. Yhteistä muutoksille tuntuu olevan, että potilaan ja lääkärin kohtaaminen lyhenee ja vähenee.

Viimeisen vuosikymmenen ajan potilaan ja lääkärin kohtaamiseen on vaikuttanut voimakkaasti tietotekniikka. Tutkimuksissa sen on todettu vievän jopa puolet lääkärin vastaanottoajasta. Tietotekniikka on venyttänyt myös osastokiertojen kestoa. Sähköisten järjestelmien kehityksestä huolimatta kirjaamistyö lisääntyy ja erikseen avattavia luukkuja on edelleen usein miten toistakymmentä per potilas.

Lääkärin työhön on vaikuttanut monin tavoin myös lääkäripula. Etenkin terveyskeskuksissa se on johtanut taloudellisten tavoitteiden saattelemana monenlaiseen tehtävien uudelleenjakoon. Uusien toimintatapojen myötä lääkärien vastaanottoajat ovat usein vähentyneet, mutta erilaiset konsultaatiot lisääntyneet. Hoitotakuulainsäädäntö toi mukanaan voimakkaan hoidontarpeen arviotoiminnan kehittämisen. Vaikka tavoitteena on ns. turhien käyntien karsiminen sekä oikeaan aikaan ja paikkaan ohjaaminen, pahimmillaan tämä on johtanut siihen, että lääketieteellistä hoitoa tarvitseva potilas ei ole päässyt lainkaan lääkärin vastaanotolle.

Talouden ja resurssien takia sairaaloissa potilaita pyritään hoitamaan entistä enemmän konsultaatioina ottamatta heitä vastaanotolle. Samanaikaisesti kontrollivälien pidentyessä ja seurannan siirtyessä aiempaa herkemmin perusterveydenhuoltoon, joko sähköisenä konsultaationa, puhelimitse tai hoitajakonsultaation välityksellä tapahtuva konsultaatiohoito on lisääntynyt huomattavasti. Aikayksikössä tehtävien lääketieteellisten päätösten ja kannanottojen määrä lääkärin työssä on moninkertaistunut. Vastaanottoaikoja joudutaan vähentämään, jotta selvitään lisääntyvästä konsultaatiokuormasta.

Työn sisällön muuttuminen yhä enemmän potilaan kohtaamisesta papereiden, välikäsien tai tietokoneen kohtaamiseen ei ole perin houkutteleva lääkärin työn tulevaisuudenkuva. Ympäröivää yhteiskuntaa ei voi unohtaa, mutta toimintaa ei pidä myöskään tehostaa vain vähentämällä lääkärin ja potilaan kohtaamista. Lääkärin päätehtävä ei voi olla keksiä syitä tai keinoja, joiden tavoitteena on se, että potilaan ei tarvitse tulla lääkärille. Lääkärien vähimmäisvaatimus kaikissa kehittämishankkeissa täytyy olla, että avustava henkilökunta ei vähene, eikä aiemmin muiden ammattiryhmien tekemiä tehtäviä siirry enää enempää lääkärille. Lääkärille täytyy jäädä aikaa myös potilaiden kohtaamiseen.