Jos hoitaisin verenpainepotilaani pratsosiinilla ja suosittelisin kaikille naisille elinikäistä hormonihoitoa sepelvaltimotaudin ehkäisyyn, toimintaani puuttuisi jo TEO:kin. Eipä katsoisi potilaskaan hyvällä, jos katoaisin kesken jokaisen vastaanoton useampaan otteeseen parin minuutin tauoille juomaan kahvia. Saan kuitenkin katsella kaikessa rauhassa thorax-kuvia näytöltä, jolla jo tekstikin näkyy kahtena ja odotella minuuttitolkulla sairauskertomustietojen aukeamista unohtaakseni kertomuksen auettua, mistä oltiinkaan puhumassa ja potilaskin on jo ehtinyt siirtyä selostamaan pikkuserkun vaivasenluuleikkauksen kulkua. Työpöydällä lonksuttaa viime vuosituhannella parhaat päivänsä nähnyt, jo antiikkiarvoa varmaankin omaava tietokone ja sen sairauskertomusjärjestelmä taitaa olla kehitetty vielä sitäkin edeltävällä vuosikymmenellä.

Kuinka paljon aikaa työpäivästä kuluu teknologian toimimattomuuden takia? Aamulla koneen käynnistyminen kestää kymmenkunta minuuttia. Onnekkaat meistä kirjautuvat vain yhdelle koneelle ja yhteen kertaan työpäivän aikana.Yhteenlaskettu tiimalasintuijotukseen ja hiirenklikkailuun (haluatko varmasti ihan takuulla juuri nyt printata/sulkea kertomuksen tms.) kuluva aika on ainakin Pegasosta käytettäessä puolen minuutin luokkaa. Pikagallup terveyskeskuskollegoiden keskuudessa antoi tulokseksi 30-40 potilaskertomuksen avausta päivässä (vastaanotto, puhelinajat, reseptinuusimiset, labratulokset). Osastotyössä availlaan sairauskertomuksia vielä useammin.

Kirjoittaessani edellisen kerran aiheesta Pegasoksen avautuminen kesti puolitoista minuuttia, joten valtavaa edistystä on jo tapahtunut! Enää päivästä kuluu puolisen tuntia pelkkään odotteluun. Jos ajattelisi väestövastuulääkärin käyttävän vastaanottotyöhön 80 % työajastaan (mikä lienee huikean optimistisen yläkanttinen arvio), tulee epätieteellisen laskutoimituksen lopputulokseksi, että käyttökelvoton tietotekniikka nielee noin 8 % tk-lääkärin potilastyöajasta. Tähän kohtaan en malta olla laittamatta tietoa, että maaliskuussa 2006 terveyskeskuslääkärivaje oli 9 %. Panee ajattelemaan.

Tässä ei ole vielä edes laskettuna potilastietojärjestelmien käyttäjäepäystävällisyyden aiheuttamaa ajanhukkaa. Hakuohjelmia, joilla voisi etsiä tiettyjä laboratoriotuloksia, ei ole yleensä olemassakaan (firman edustaja vastasi minulle, ettei kukaan muu ole sellaisia muka kaivannut!), sairauskertomusten selaus ei onnistu yhdellä silmäyksellä, kuten papereita plaratessa, vaan sairauskertomusnäkymiä pitää avata useita jne. Sähköisiin sairauskertomuksiin siirtyminen on poikkeuksetta siirtänyt hoitajien, sihteerien ja konekirjoittajien töitä lääkärille. Labrapyynnöt tehdään itse, väliarviot kirjoitetaan käsin, erilaiset luvat sairauskertomustietojen katseluun pyytää lääkäri. Kommunikointikin hoitajien kanssa on siirtynyt oraalisesta elektroniseksi. En uskalla edes alkaa arvioida, kuinka paljon Suomessa menee haaskuun hoitajien työaikaa tietokoneen hellimiseen ja hoivaamiseen potilaiden hoidon sijasta.

Toki itse sähköinen sairauskertomus säästää aikaa, mutta pitääkö meidän hyväksyä ala-arvoisella käytettävyydellä varustetut ohjelmat, jotka teknologiahuumassa ostettiin liikoja miettimättä? Poliitikolle on turha ruikuttaa lääkärin uupumisesta ja kypsymisestä huonoihin tietojärjestelmiin ja tiedonkulun ongelmiin. Nykypäivän poliitikon kanssa kommunikointi helpottuu huomattavasti, jos löytää yhteisen merkkikielen: ?. Lienee mahdollista muuttaa hiirenklikkauksiin, tiimalasiintuijotuksiin ja lupalappujen kirjaamisiin kulunut aika (tuhansiksi) euroiksi ja sitten laskea, kannattaako pakottaa ohjelmistontuottaja parantamaan ohjelmansa tai siirtää töitä takaisin konekirjoittajille tai sihteereille. Mistä löytyy riittävän rohkea kuntayhtymä tämän ongelman kartoittamiseen?