Elämme jännittävää aikaa: viikon sisällä ovat ratkenneet sekä kuntavaalien että Lääkäriliiton valtuuskunnan vaalin tulokset. Terveydenhuollon järjestämisen ja tuotannon suuntaviivat ovat olleet ylikuumentuneita vaaliaiheita. Onko asiaan saatu järkeä kuntavaalien jälkeen? Liiton asettamat sisäiset työryhmät jatkavat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelujärjestelmän pohtimista.

Lääkärit Suomessa 2012, tilastotietoa lääkäreistä ja terveydenhuollosta -verkkojulkaisu on juuri valmistunut. Tilastoja on aina mielenkiintoista tutkia. Lääkärikunta on naisistumassa, pari vuotta sitten nais- ja mieslääkäreitä oli yhtä paljon ja nyt naisia on 58 %. Omalla erikoisalallani naisten osuus on 77 % ja nuorissa erikoislääkäreissä jo yli 90 %. Naisistuminen tuo varmasti uusia piirteitä edunvalvonnallisiinkin asioihin. Osaammeko pitää puolemme, kuinka paljon perhe verottaa työpanoksestamme, lisääntyykö halu tehdä osa-aikaista työtä jne. 17 % lääkäreistä tekee nyt osa-aikaista työtä, sairaalassa 13 % ja terveyskeskuksessa 21 %, naisista 20 % ja miehistä 13 %.

Lääkärimäärä on kasvanut. Lääkäritiheydessä on varsin suuria eroja, ääripäät Kainuussa kaksi lääkäriä tuhatta asukasta kohden ja Pohjois-Savossa viisi lääkäriä tuhatta asukasta kohden. Minusta on ymmärrettävää, että eroja kehittyy. Missä on kollegatuki pienissä yksiköissä, onko työmäärä kohtuullinen päivystyksineen, missä puolison työpaikka, sosiaalinen elämä pienellä paikkakunnalla?

Lääkärien päätyöllistäjä on julkinen sektori ja nimenomaan kunnat, joissa työskentelee 67 % lääkäreistä. Yksityissektorin eri alueilla on työssä 30 % lääkäreistä yliopistot mukaan lukien ja valtiolla 3 %. Yli 60 % lääkäreistä on erikoislääkäreitä. Yksityislääkäri on tyypillisesti erikoislääkäri (70 % erikoislääkäreitä ja 12 % erikoistumassa) ja yli 40-vuotias. Naisia yksityislääkäreistä on suhteessa vähemmän kuin koko lääkärikunnassa (52/58 %). Yksityislääkäreistä päätoimisia on yksi kolmasosa ja sivutoimisia kaksi kolmasosaa. Vähentääkö naisistuminen yksityislääkärien määrää ellei valtiovalta ehdi estää toimintaa?

Kokopäiväinen palkansaaja tekee 38 viikkotyötuntia ja päivystää tai tekee sivutointa 6 tuntia viikossa (sairaalassa 9 tuntia). Ammatinharjoittajat työskentelevät 35 tuntia viikossa ja tekevät 2 tuntia sivutöitä. Lääkärit tekevät varsin ahkerasti työtä, vaikka osa-aikaisuus on hiukan lisääntynyt.

Avoterveydenhuollon käyntejä vuodessa on ollut perusterveydenhuollossa reilu 8 miljoonaa, erikoissairaanhoidossa vajaa 8 miljoonaa. Yksityislääkärikäyntejä on 3,7 miljoonaa ja työterveyshuollon 3,5 miljoonaa (vuosi 2009). Terveyskeskuskäynnit ovat vähentyneet ja työterveyshuollon lisääntyneet viime vuosina. Asukasta kohden käyntejä on erikoissairaanhoidossa 1,5 ja perusterveydenhuollossa 1,6. Kela-korvattavia käyntejä on asukasta kohden 0,7. Maan sisällä on eroja terveyskeskuskäyntien ja yksityislääkärikäyntien suhteen: HYKS:n erva-alueella edellisiä on 1,3 ja jälkimmäisiä 0,9 asukasta kohden, kun OYKS:n erva-alueella luvut ovat 1,6 ja 0,4. Johtuvatko erot tarjonnasta, laadusta vai asenteista?

Terveydenhuolto on Suomessa 75-prosenttisesti julkisesti rahoitettua. Siitä Kela-osuus on noin 15 %. Lopun rahoittavat työnantajat, kotitaloudet tai muu yksityinen puoli. Terveydenhuollon menot ovat kasvaneet Suomessa hitaasti ja ovat Suomessa kansainvälisesti vertailtuna pienet. Vuonna 2010 menot olivat Suomessa 16 miljardia euroa eli 8,9 % bruttokansantuotteesta, noin 3 000 euroa kansalaista kohden.

Lääkärit 2012 -julkaisussa on hyvää yhteenvetoa palkka- ja ansiotasoista. Yksityislääkärit voivat myös katsoa tilannetta Practicus-laskurin avulla liiton verkkosivuilla. Muistuttaisin yksityislääkäreitä myös mahdollisuudesta mainostaa itseään liiton Etsi lääkäri -palvelussa, joka tulee näkyviin myös uuden, verkossa ilmestyvän Potilaan Lääkärilehden sivuilla. Käypä laittamassa itsesi palveluun Fimnet-sivustojen kautta.