Suomi lienee ainoa maa maailmassa, jossa edelleen on käytössä virallinen arkkiatrin arvonimi. Nimitykselle ei ole säädettyjä kelpoisuusehtoja. Yleinen näkemys on, että arkkiatrin tulee nauttia sekä yhteiskunnan että lääkärien luottamusta ja arvonantoa. Hänen tulee toimia lääkärikunnan esikuvana terveydenhuollon ja lääketieteen oikeudenmukaisuutta, ihmisarvoa, tutkimuksen vapautta ja tinkimätöntä eettisyyttä koskevissa asioissa.

Ensimmäinen suomalainen arkkiatri nimitettiin vuonna 1817. Tähän mennessä arvonimen on saanut 12 lääkäriä, heistä kuusi itsenäisyyden aikana. Kaikki arkkiatrit ovat olleet miehiä, joilla arvonimen saadessaan on ollut takanaan mittava elämänura.

Ehdotuksen arvonimen myöntämiseksi voivat tehdä esimerkiksi viranomaiset, yhdistykset tai kansalaiset. Asialle on eduksi, jos esityksen takana on useampia tahoja. Suomen Lääkäriliitto on ollut aloitteentekijänä mukana viimeisimmissä arkkiatrinimityksissä.

ANTIIKIN ARKKIATRIT

Arkkiatri-nimitys juontuu kreikkalaisesta sanasta arkhiatros (arkhi= yli-, pää,-; iatros = lääkäri), suomeksi ylilääkäri tai lääkärikunnan esimies. Maininnat ensimmäisistä arkkiatreista löytyvät kolmelta viimeiseltä vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua. Arvonimen saivat usein hallitsijoiden henkilääkärit Egyptissä, Kreikassa ja Roomassa. Ensimmäinen nimeltä tunnettu arkkiatri oli kreikkalainen Krateros ensimmäisen vuosisadan lopputaitteessa e.a.a.

Rooman valtakunnassa keisarien henkilääkäreillä oli säännönmukaisesti arkkiatrin arvonimi. Hovilääkäreistä käytettiin nimitystä archiatri palatini (keisarin palatsiin kuuluvat). Myöhemmin myös esimerkiksi kaupunkiyhdyskuntien ylilääkäreille ja lääketieteen opettajille myönnettiin arvonimeä archiatri populares (kansan parissa toimivat).

Myöhemmin Rooman jokaisella 14 hallintoalueella toimi oma kansalaisten valitsema arkkiatri, joka koulutti alueensa muita lääkäreitä. Arkkiatrikunta valvoi lääkärien toimintaa ja rikkomusten sattuessa sillä oli rankaisuoikeus.

RUOTSI-SUOMEN ARKKIATRIT

Rooman valtakunnasta arkkiatrin arvonimi siirtyi muualle Eurooppaan frankkien ja goottien mukana. Uuden ajan alussa Ranskan kuninkaan ensimmäisellä henkilääkärillä oli arkkiatrin arvonimi. Englannissa sitä käyttivät kuninkaan lääkäri ja myöhemmin lääketieteellisten korkeakoulujen dekaanit. Nimitys kulkeutui myös Venäjälle, jonka kautta se tuli 1600-luvulla Ruotsi-Suomeen.

Ruotsin kuningas Kaarle IX kutsui vuonna 1609 henkilääkärikseen saksalaissyntyisen Kasper Fidlerin, joka oli aikaisemmin toiminut Venäjän tsaarin henkilääkärinä ja saanut siellä arkkiatrin arvonimen.

Hovin henkilääkärit ja muut Tukholmassa toimineet lääkärit perustivat vuonna 1663 ammattikuntansa etuja valvomaan yhdistyksen, josta muodostui myöhemmin Collegium medicum, Ruotsin lääkintätoimen keskushallitus. Se johti myös Suomen terveydenhuoltoa vuoteen 1809 asti. Collegiumin esimieheksi määrätty lääkäri sai arkkiatrin arvon.

Joillakin kuninkailla oli henkilääkäreinä jopa neljä arkkiatria. Lisäksi arvonimeä alettiin myöntää myös yliopiston professoreille. Näin valtakunnassa oli yleensä samanaikaisesti useita arkkiatreja.

Kaiken kaikkiaan Ruotsissa oli noin 250 vuoden aikana 36 arkkiatria. Suurin osa heistä oli hallitsijoiden henkilääkäreitä tai valtakuntaa ansiokkaasti palvelleita sotilaslääkäreitä. Toisen merkittävän ryhmän muodostivat Collegium medicumin esimiehet ja Sundhetskollegiumin puheenjohtajat. Lisäksi arvonimen sai muutama etevä, hovia lähellä ollut tiedemies.

Hopeinen puu symboloi Arvo Ylpön elämäntyötä

Suomen Lääkäriliitto päätti vuonna 2007 järjes- 19 tää ideakilpailun, jonka tavoitteena oli luoda arkkiatri Arvo Ylpölle muistomerkki Lääkäritalon itäpäätyyn. Muistomerkin tuli symboloida Ylpön ainutkertaista elämäntyötä maamme terveydenhuollon sekä suomalaisen ja kansainvälisen lastentautiopin kehittämisessä.

Muistomerkin piti myös kuvastaa arkkiatriutta sekä huomioida Ylpön merkittävä panos lasten hyvinvoinnin edistäjänä. Tarkoituksena

oli luoda Arvo Ylpön muistoksi tila, joka sisältää paitsi itse muistomerkin myös ympäröivän tonttialueen suunnittelun.

Suomalaisille ja Suomessa pysyvästi asuville kuvanveistäjille suunnattuun kilpailuun tuli kaikkiaan 140 ehdotusta. Lokakuussa 2007 niistä valittiin jatkokehittelyä varten viisi ehdotusta.

Palkintolautakunnan lopullinen valinta julkistettiin toukokuussa 2008. Lääkäriliiton hallitus teki saman vuoden kesäkuussa päätöksen voittaneen muistomerkin toteuttamisesta liiton 100-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä vuonna 2010.

Muistomerkkikilpailun voitti helsinkiläisen kuvanveistäjä Jukka Tuomisen teos Hopeinen puu, joka arvioitiin ajatuksia herättäväksi ja runolliseksi metaforaksi arkkiatrin elämäntyöstä.

"Se on kauniilla tavalla vaatimaton, mutta samalla vakava ja arvokas kunnianosoitus elämää itseisarvona arvostaneelle Arvo Ylpölle. Elävä, orgaaninen kasvu ja elämän kiertokulku osana muistomerkkiä on vahva ja positiivinen symboli. Teos on pelkistyneisyydessään ja paneutuneisuudessaan vaikuttava", totesi yksimielinen jury perusteluissaan.

Toiselle sijalle pääsi Vesa-Pekka Rannikon teos Tuolit, kolmanneksi ylsi Tea Mäkipään työ Pulssi, neljänneksi Pertti Kukkosen veistos Elämään ja viidenneksi tuli Orvo Heinosen Meemien kohtaaminen.

Kilpailun palkintolautakuntaan kuuluivat Suomen Lääkäriliiton nimeäminä dosentti Olli Meretoja, LT Outi Aikio, LT Samuli Saarni, johtajapsykiatri Kari Pylkkänen ja toiminnanjohtaja Heikki Pälve. Helsingin kaupungin taidemuseon edustajana mukana oli arkkitehti Klas Fontell sekä Suomen Kuvanveistäjäliiton nimeäminä edustajina kuvanveistäjä Marja Kanervo ja kuvanveistäjä Timo Heino. Lautakunnan puheenjohtajana toimi Olli Meretoja ja sihteerinä Lääkäriliiton hallintopäällikkö Jaana Heinonen.

Poimintoja Arvo Ylpön muistomerkkiä ja Suomen arkkiatreja koskevasta kirjasesta Hopeinen puu. Julkaisija Suomen Lääkäriliitto. Art-Print Oy, Helsinki 2009.